Volvon valikoimaan on kuulunut esimerkiksi Laplander-nimisiä sotilasmaastureita, mutta siviilipuolella päällystettyjen teiden ulkopuolelle uskaltauduttiin vasta 2000-luvun alussa lanseeratun ensimmäisen XC90:n myötä. Sekin oli puhdasoppinen katumaasturi, mutta 1970-luvulla ruotsalaismerkillä oli toisenlaisia suunnitelmia.
Viiden vuosikymmenen takainen maasturi-Volvo ei kuulosta kovin tutulta, ja siihen on syynsä. Projektista ei ole nimittäin hiiskuttu julkisuuteen sitten noiden päivien, kunnes merkin heritage-osasto toi nyt julkisuuteen vanhoja luonnospiirroksia projektin tiimoilta. Volvolla on nykyään käytössään brändin omistajana toimivan kiinalaisen Geelyn jättimäiset resurssit, mutta 1970-luvulla Volvo oli vielä pieni itsenäinen ruotsalaistoimija. Tästä huolimatta vuosikymmen sujui silloisten mittapuiden mukaan hyvin menestyksekkäästi.
Volvon autopuoli sai 1970-luvun alussa lisää itsenäisyyttä, kun se eriytettiin yhtiön muusta toiminnasta erilliseksi Volvo Car Corporation -divisioonaksi. Koko maailmaa koetelleista öljykriiseistä huolimatta Volvo teki vuosikymmenen mittaan uusia myynti- sekä tuotantoennätyksiä, ja uusia mallejakin esiteltiin. 200-sarja oli tosin vain edeltäneen 100-sarjan kattava facelift, ja valikoimaa edullisemmasta päästä laajentaneet 66 sekä 340-sarja tehtiin hollantilaisen Dafin tekniikan pohjalta.
Vuoteen 1979 mennessä Volvo myi joka tapauksessa yli 310 000 autoa vuodessa, ja lisää kasvua tavoiteltiin. Merkin legendaarinen toimitusjohtaja Pehr Gyllenhammar oli saanut jostakin idean kehitysmaihin suunnatusta maastoautosta. Tämä ajatus oli varmasti vain yksi Volvolla tuolloin pallotelluista ideoista, mutta se pääsi sentään suunnittelupöydälle asti. Gyllenhammar pyysi merkin päämuotoilijana toiminutta Gunnar Falckia piirtämään moisen laitteen, ja lopputulos näkyy oheisissa kuvissa.
Auto ei selvästikään ole SUV-tyylisen XC90:n henkinen edeltäjä, vaan karuihin olosuhteisiin suunniteltu tosimaasturi. Muodot ovat hyvin kulmikkaat Volvon perinnelinjan mukaisesti pyöränaukkoja myöten, ja ovia on vain kaksi tai kolme. Etuoven ikkunaratkaisu näyttää jopa futuristiselta, kun taas takalaitaan kiinnitetty varapyörä edustaa ikiaikaisia maasturiperinteitä. Korinylityksetkin ovat maastokelpoisuuden nimissä hyvin lyhyet merkin tuolloisiin henkilöautoihin verrattuna.
Luonnoskuvaan piirretyt keulamuodot henkivät sen sijaan jo vahvasti 1980-luvun alussa debytoinutta 700-sarjaa, joka nosti Volvon lähes luksusluokkaan. Väittäisimme myös, että kolmas luonnoskuva esittää maasturin sijasta juuri 700-sarjaa, mutta lopullista autoa viistompi keula vie ajatukset jo 1990-luvun alussa esiteltyyn 900-sarjaan. Se toimi 700-sarjan jatkokehitysversiona ja sai kunnian jäädä faceliftiensä myötä viimeiseksi vanhan koulukunnan mukaiseksi takavetoiseksi Volvoksi.
