Harva automalli on saanut sellaista ryöpytystä ja vihaa niskaansa kuin toisen sukupolven Ford Mustang. Vuonna 1973 täysiverisen muskeliauton mittoihin kasvaneen Mustangin korvannut 70-luvun saastevaatimukset täyttänyt korimalli sai vielä uutena kansalaisten hiljaista hyväksyntää osakseen. Olihan öljykriisi iskeytynyt Amerikkaankin, ja miltei kaikki autonvalmistajat virittelivät vähäruokaisia malleja ihmisten ostettaviksi.
Myöhemmillä ajoilla kakkos-Mussea on muisteltu lähinnä ilkikurisesti autona, joka ei ollut nopea tahi seksikäs, vaikka sellainen joskus nähtiinkin Charlien enkelit -tv sarjassa. 70-luvun loppua kohti ilmestyi Cobra-varustepaketti, joka puki lampaan suden vaatteisiin. Räyhäkkäästä ulkonäöstään huolimatta auto ei kestänyt vertailua kovimpiin edeltäjiinsä nähden Shelbyn virittämistä Mustangeista puhumattakaan. Vaikka viivalle ei aikanaan ollutkaan juuri asiaa, on onneksi ihmisten suhtautuminen toisen sukupolven Mustangiin jo hieman avarakatseisempaa.
Yksi heistä on porilainen Jarmo Vilen, joka omistaa tipunkeltaisen aidon Suomi-historian hallussaan pitävän “pikkukakkosen”. Auto nähtiin tämän vuoden Lahden X-treme Car Shown jennkkiautohallissa Kätyrit-leffoista tuttujen keltaisten hahmojen rekvisiitalla koristeltuna. Vilenin Mussen omisti aikoinaan Kai Wikström, joka työskenteli 70-luvulla Jenkeissä. Jo tuolloin keltaista väriä yllään kantanut Musti rantautui Suomeen miehen mukana, ja rekisteröitiin kotoisille routateille soveltuvaksi 21. heinäkuuta 1977.
Suosittelemme
Konehuoneessa jutustelee 120 heppainen kuutoskone, josta löytyy kuutiotuumia tasan 200. Vaikkei auto olekaan mikään tykki, niin ajo-ominaisuudet ovat varmasti paremmat kuin sinänsä klassisessa ensimmäisessä vuosimallin -64½ ponissa. Kakkos-Musti oli itse asiassa paluu juurille, sillä ei aito ja alkuperäinen Mustangikaan ollut mikään muskeliauto, vaan pikemminkin ultratyylikäs bulevardisportti. Mitä Jarmon Mustangin ulkonäköön tulee, niin sehän on vallan maukkaan näköinen pakkaus.
Auto ei missään nimessä ole ruma, vaikka ei toki olekaan yhtä legendaarinen kuin edeltäjänsä. Jos ruman viittaa halutaan Musteille sovittaa, niin Mustangit kakkossukupolven jälkeen aina vuoden 2004 näyttävään paluuseen juurille olivat enemmän tai vähemmän mitäänsanomattomia – ainakin allekirjoittaneen mielestä. Olkoonkiin, että osan näiden mallien suorituskykyä oli jo saatu takaisin kohdilleen.
