Aamu valkeni Teslan lasikaton läpi aamukuudelta. Nousin ylös, kytkin auton vielä hetkeksi lataukseen (lämmitys oli laskenut akun alle 90%) ja herätin apumiehen. Olin tyytyväinen aikaiseen herätykseen, koska päivämatka olisi 1000 km luokkaa. Akku ehti täyttyä 92% saakka ennen lähtöä, tällä pötkittäisiin pitkälle.
Tesla kiihtyy sitä rivakammin mitä täydempi akku on. Ero tyhjän ja täyden akun välillä on karvalakki kasivitosessa 50 hv luokkaa, minkä tuntee jo takapuolessa. Teho on suoraan verrannollinen jännitteeseen ja virtaan; täyden akun jännite on korkea ja akku kykenee luovuttamaan ison virran (etenkin lämpimänä). Supercharger-latauksen lämmittämä täysi akku takaa hyvän menon, ja nytkin täyskiihdytys moottoritielle karisti tehokkaasti unihiekat silmistä.
Ranskalainen moottoritie on oikeastaan aika tylsää ajettavaa. Italiaan nähden tie on suorempi ja kaistat leveämpiä. Aamusumussa maisemiakaan ei voinut ihailla, joten aamun ensimmäinen siirtymä oli koko matkan tylsin.
Nimesin Superchargerilla pidimme vessatauon ja nappasin mukaan kupin kuumaa kofeiinijuomaa nukkumatin loitolla pitämiseksi. Taaskin nopea piipahdus kesti liki 20 minuuttia, jonka aikana akku ehti täyttyä 46% → 66%. Akun ollessa puolillaan (ja lämmin) voi nyrkkinääntönä olettaa sen täyttyvän suunnilleen prosentin minuutissa.
Tylsä moottoritie jatkui. Narbonnen Superille saapuessa akku näytti 20%, joten ilman vessataukoakin oltaisiin päästy perille (muttei yhtä mukavasti). Aamun aikana oli taivallettu yhteensä 295 km, joten kesärange moottoritienopeudella on tuttu reilut 300 km (aamulla lataus oli 92% ja Nimesissä akkua ladattiin 20%). Aamun kahden stintin keskinopeudet olivat 103 ja 121 km/h (ensimmäistä hidasti aamuruuhka), ja cruisessa oli 130-140 km/h liikenteen sen salliessa. A9 Nimesistä Narbonneen on vain kaksikaistainen, eli rekat hidastavat liikennettä usein.
Suosittelemme
Narbonnen jälkeen maasto alkoi kumpuilla. Lähestyimme Pyrenneitä. Kolmikaistaiseksi muuttunut tie veti paremmin ja maisemissakin alkoi olla jotain katseltavaa. Tylsin osuus oli ohi.
Perpignanin huitteilla hylkäsimme lopullisesti idean ajaa suorempaa reittiä Andorran läpi. Päivä olisi muutenkin pitkä, joten lyhytkin visiitti Andorraa ihmetellessä tekisi siitä pidemmän. Moottoritie olisi nopeampi, ja majapaikan uima-allas houkutteli. Tavoite oli ehtiä pulikoimaan vielä ennen auringonlaskua, joten matka jatkui moottoritietä kohti Barcelonaa. Raja vaihtui huomaamatta. Seuraava lataus oli Gironassa, johon saavuimme akun näyttäessä 4%. Laturi oli hotellin takapihalla, ja siirryimme ravintolan puolelle lounastamaan. Palvelu oli mainiota ja terassilla onneksi hyvät aurinkovarjot helteeltä suojaamassa.
Latasimme 55 minuuttia ja matka jatkui akun näyttäessä 76% varausta. Tämä oli pikkuisen alakanttiin 235 km suurtymälle suunnittelemallani marssinopeudella, ja kun alkumatkan tie nousi ylös Pyrenneille (nousua yli 500 m) alkoi auto ehdottaa nopeuden laskua perille pääsemiseksi. Teslan varoitukset tulevat kahdessa tasossa: mikäli akun varaus perillä on ennusteen mukaan alle 5% , ohjeistaa auto hidastamaan nopeutta. Mikäli mennään alle nollan, pamahtaa mittaristoon punainen teksti kertomaan välilatauksen tarpeesta perille pääsemiseksi. Vaikka takapuolituntuma oli hyvä, niin pieni rangeahdistus alkoi silti hiipiä takaraivoon.
Tesla antaa koko ajan dataa menneestä kulutuksesta ja ennakoidusta ajomatkasta. Niiden perusteella tiesin akun riittävän. Niin pitkään kun edellisen 25 km ajotyylin perusteella rangea on edes muutama kilometri enemmän kuin mitä navigaattori kertoo jäljellä olevaksi matkaksi, ei ole syytä huoleen (ellei loppumatka ole pelkkää ylämäkeä). Seurasin silloin tällöin ennustetta ja lopulta akkua oli Lleidan Superchargerille saapuessa jäljellä 2%.
Keskinopeudeksi 233 km taipaleelle muodostui 116 km/h ja kulutus oli 212 Wh/km. Ihan hyvin vuoriston ylittävällä moottoritiellä! Taloudellisessa ajossa kannattaa hyödyntää rullausta, koska Teslassa voi laittaa vaihteen vapaalle, jolloin kulutus putoaa nollaan. Sopivasti rullaamalla on helppo hidastaa hitaampia saavuttaessaan, jolloin liike-energiaa ei mene hukkaan jarrutuksessa. Vaikka regenerointi ottaa talteen osan jarrutusenergiasta, niin on silti taloudellisempaa rullata. Vuoristossa rullasin myös alamäet, ja annoin nopeuden nousta sen sijaan että olisin regenillä pitänyt vakionopeuden. En tiedä kuinka suuri merkitys tällä on kulutukseen, mutta ainakin kuski pysyi virkeänä.
Päivän viimeistä lataustaukoa juhlistimme jäätelöllä. Majapaikkamme on keskellä maaseutua, joten en laskenut latausmahdollisuuden varaan. Varauduimme siksi siihen, että sähkö riittää Zaragozan Superchargerille saakka. Niinpä tämäkin lataustauko oli pitkä, kun akun täyttö 2% → 70% kesti 50 minuutin ajan.
Menomatkan pisimpänä ajopäivänä huomaa, kuinka 500-700 km päivinä lataukset eivät käytännössä hidasta matkantekoa. Auto latautuu vessa-, kahvi- ja lounastaukojen aikana kuin itsestään. Vasta sen jälkeen joutuu oikeasti pitämään lataustaukoja. Tämä pätee tietysti vain pieneen 85 akkuun, jonka kapasiteetti on 5 vuoden ja 250 000 km kohdalla 70 kWh luokkaa. Mikäli alla olisi Model S 100D, jonka akkukapasiteetti on yli 95 kWh luokkaa, niin tuhat kilometriä olisi leikintekoa. Suuri akku latautuu yli 100 kW teholla 60% varaukseen asti – käytännössä lataustauoilla saisi tuplasti energiaa.
Majapaikkaamme oli vielä sadan kilometrin taival. Ajoimme Huescan ohi Montmesaan, ja saimme samalla tutustua espanjalaiseen maaseutuun parhaimmillaan. Erikoinen hotellimme oli keskellä ei mitään, ja huoneemme sijaitsi todellisessa hobbitinkolossa. Outo paikka.
Hotelli oli aivan Sotoneran tekojärven vieressä. Paikka on etenkin lintubongarien suosiossa, ja Sotonerassa viihtyy vesilintujen lisäksi myös simpukoita ja kilpikonnia. Kastelujärjestelmän vesivarastoksi rakennetun tekojärven historia on mielenkiintoinen. Soton-joen pato rakennettiin irtomaasta, joten materiaalikustannukset jäivät pieniksi, mutta rakentaminen vaati vastaavasti paljon työtä. Ja kyllä se venähtikin: rakennustyöt aloitettiin vuonna 1915, mutta valmista tuli vasta vuonna 1968!
Emme jaksaneet taivaltaa järven rantaan, vaan rentouduimme iltapäivän uima-altaalla. Aurinkokin helotti sopivasti välillä pilvien välistä, vaikka ennuste oli heikompi koko viikonlopuksi. Rankkasade saapui vasta yöllä. Aamulla huoneen nurkassa oli useampi sentti vettä – maanalaisten huoneiden viemäröinti ei ollut ihan parhaalla tolalla. Silti paikka on niin hämärä, että sitä voi suositella.
Teslan avainten patteri oli kertonut uusimistarpeesta jo Saksassa. Oletin patterin kestävän kotisuomeen saakka, mutta olin silti vilkuillut kaupoissa josko oikeaa kokoa löytyisi. Ei ollut tähän mennessä löytynyt. Aamulla lähtöä tehdessä autoon ei enää päässytkään avaimella, mutta onneksi kännykkäsovellus toimi. Auto silti tunnisti sisällä olevan avaimen, joten ajaminen ei ollut ongelma. Pakko etsiä uudet patterit Zaragozasta.
Lapsen arvosanat etapista
Airbnb 5.5/6: hyvä allas, mutta se oli vähän kylmä ja roskainen. Hanhet kakkasi mihin sattuu.
