Italiassa liikenne soljuu rivakasti. Vaikka nopeusrajoitusten kanssa ei ole niin justiinsa, niin vaaratilanteita ei synny autoilijoiden huomioidessa muut liikkujat. Mikä parasta, kukaan hinupetteri ei jää Puntollaan hissuttelemaan vasemmalle kaistalle. Tesla ja autostrada on Dolce Vitaa makeimmillaan!
Moottoritie E25 yhdistää Mont Blancin tunnelin kautta Ranskan ja Italian. Liikennettä piisaa, mutta siitä huolimatta matka Torinoon on nopea. Mutkikas, laaksossa kiemurteleva autostrada on nautinnollinen ajaa, ja Torinon kehätie tulee vastaan aivan liian nopeasti.
Suuntaamme takaisin vuorille kohti Sacra di Saint Michelia, eli kavereiden kesken Sacran luostaria. Piemonten tunnetuin nähtävyys on rakennettu korkealle vuorenrinteelle, ja alunperin paikalla on ollut roomalaisten linnoitus. Susan laaksossa sijaitseva Col de Montgenevre on Alppien matalin sola, joten sinne johtava laakso on ollut osa tärkeintä kulkuväylää Roomasta Galliaan ja edelleen Espanjaan. Tämä on luonnollinen paikka linnoitukselle.
Harmillisesti päivä oli sumuinen, joten ylös ajaessa luostarista näkyi vain pilkahduksia. Vain kerran pilvet väistyivät, ja näimme luostarin koko komeudessaan. Kirkkaana päivänä paikan täytyy olla ällistyttävä!
Nykyisen luostarin rakentaminen on aloitettu vuosien 983-987 tienoilla, jolloin viisi munkkia asettui asumaan vuorelle. Tarinan mukaan arkkienkeli Mikael, jonka mukaan luostari on nimetty, kuljetti rakennustarpeet ylös vuorelle, mutta todellisuus lienee tarua hikisempi. Mieleen tulee kesähelteessä Pirchiriano-vuoren jyrkkää rinnettä nouseva orjien ja kuormajuhtien jono.
Suosittelemme
Arkkienkeli Mikaelilla on suuri rooli juutalaisten ja kristittyjen legendoissa. Mikaelin palvonta alkoi 300-luvulla ensin parantajan roolissa (apostoli Johanneksen mukaan Mikael loi parantavan lähteen Saldajärvellä), mutta 400-600 luvulla hänestä tuli paholaista vastaan taistelevien taivaan sotajoukkojen johtaja. Etenkin Ilmestyskirjassa Mikaelilla on suuri rooli.
Sacra on osa kolmen Mikaelia kunnioittavan luostarin ketjua. Italian Garganossa sijaitseva Sanctuary of San Michele on näistä vanhin (perustettu 400-luvulla) ja vuoroveden saartamalle saarelle rakennettu Normadian Mont Saint-Michel tunnetuin (rakennettu 700-luvulla). Sacra sijaitsee kolmen luostarin välillä kulkevan pyhiinvaellusreitin keskipisteessä.
Benediktiiniluostarin toiminta oli vilkasta neljän vuosisadan ajan ja sillä oli ajan henkeen nähden suuri autonomia. Alamäki alkoi vuonna 1379, kun apotti Peter of Fongeret hoiti hommansa niin heikosti, että Savoijin kreivi pyysi paavia vaihtamaan kaverin pätevämpään. Google ei löydä Peterin tekosten syitä, ja mieltä jää vaivaamaan onko apotti osoittanut taivaan ilojen sijaan kiinnostusta maalliseen mammonaan, lihan irstaisiin iloihin vai onko hän vain (tylsästi) ollut kykenemätön johtotehtäviin. Jos lukijalla on tietoa asiasta, niin otamme mielellään infoa vastaan!
Luostarin toiminta ei uusien apottien alla enää lähtenyt lentoon ja vuosien alamäen jälkeen Paavi Greogorius XV sulki koko laitoksen 1622. Hylätty luostari sai rapistua kahden vuosisadan ajan, kunnes rosmariinit asuttivat sen uudelleen kuninkaan ja paavin pyynnöstä vuonna 1835. Nykyisin Sacra toimii museona, jonka merkitys alueelle on suuri: vuonna 1994 luostarista tuli virallisesti Piedmonten symboli.
Parkkipaikalta on luostariin vielä kepeä kilometrin kävely ylämäkeen. Sesonkina pienen näköinen parkkipaikka täyttynee aamun ensitunteina, joten kannattaa varautua kunnon reippailun. Huonojalkaisille tämä onkin aivan väärä kohde, koska myös luostarirakennus on täynnä rappusia. Kunto kasvaa kohisten!
Perusmuseon lisäksi luostarissa järjestetään päivittäin puolenpäivän messu. Puitteet ovat upeat ja mahtaa olla elämys vaikkei uskonnosta perustaisikaan. Kirkonmenojen lisäksi järjestetään mm. tutustumisretkiä kirjastoon, yöllisiä kierroksia sekä monia muita. Luostarin verkkosivuilla https://www.sacradisanmichele.com/en/ on tarkempia tietoja sekä tietysti myös ajantasaiset aukioloajat.
Luostari on kaiken kaikkiaan aivan huikea paikka. Vaikka sää ei suosinut, niin näkymät pilviverhon välistä ovat uskomattoman upeat. Myös talvinen, lumen peittämä luostari lienee näkemisen arvoinen, eli myös Italiaan suuntautuvien hiihtoreissujen yhteydessä kannattaa laittaa luostari harkintaan. Aion tulla takaisin.
Paluu Torinon Superille oli pelkkää alamäkeä ja hyvä niin, koska alkumatkan reipas ajo oli tyhjentänyt akkua reilummin. Perille päästessä jäljellä oli kuitenkin vielä 6%, koska työmatkaliikenteen seassa ei kummia nopeuksia pidetty. Jonossa ajaminen on muutenkin taloudellista.
Seuraavaa kohdetta emme olleet vielä päättäneet. Torinossa olisi ollut paljon nähtävää, mutta kaupunkikierros sai odottaa seuraavaa kertaa. Mieli teki nopeasti poiketa Genovassa, mutta järki sanoi ei useamman sadan kilometrin koukkaukselle. Myös Merialppien ylitys houkutteli, mutta nytkin järki sanoi ei – iltapäivä oli jo pitkällä, ja maisemat menisivät kuitenkin hukkaan. Päätimme ajaa tylsästi moottoritietä Savonaan.
Lähin Supercharger olisi Välimeren rannassa Varazzessa vähän matkaa Genovaan päin, mutta emme halunneet ajaa ”väärään suuntaan”. Apukuski halusi testata italialaista pizzaa, joten keskellä Imperian kaupunkia sijaitseva Supercharger oli houkuttelevampi vaihtoehto pitkää illallistaukoa ajatellen. Latasimme siksi vähän pidempään 220 km moottoritiesiirtymää varten. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla jouduimme jakamaan laturin (iltapäiväruuhka ja kaksi tolppaa huollossa), joten lataus 6% – 75% kesti liki tunnin. Ensimmäistä kertaa myös matkanteko tuntui tökkivän – apukuskilla oli sentään läksynsä, mutta minä en päässyt töiden kimppuun autolaturin hajoamisen takia.
Lapsen arvosanat etapista
Sacra di San Michele 6/6, koska sikakorkealla, kiehtova ja oli hauskaa miettiä tornin kohtaloa
