Aikaeron ansiosta saapuminen Tukholmaan 6:10 ei ollut paha. Kun yökerhokin oli illalla jäänyt väliin, niin olo oli pirteä laivasta ulos ajaessa. Akkukin oli hyvässä iskussa, eli matka ei alkaisi stopilla ensimmäiselle laturille. Hyvä niin, koska edessä olisi pitkä ajopäivä.
Tallink-Siljan terminaalista Tukholmassa pääsee helposti tien päälle. Aamuruuhka ei ollut vielä paha, joten matka taittui vastavirtaan E4 kylttejä seuraten nopeasti. Sää suosi, ja 160 km siirtymä Norrköpingin Superchargerille sujui oletettua sujuvammin. Auto olisi ehdottanut lataamista jo aiemmin, mutta ajoimme mieluummin akkua tyhjemmäksi lataustauon minimoimiseksi.
Norrköpingin pysähdys oli vain 11 minuutin pyrähdys. Akku täyttyi 22% → 39% ja sinä aikana kaivettiin frunkista eväskassia (pysyy muuten viileänä, kun ulkona on vain 6 astetta). Mitä sitä laivalla herätä syömään jos voi kerran nukkuakin.
Kohta sataa
Matkan jatkuessa horisontissa alkoi näkyä tummia pilviä. Taivas aukesi ja vettä tuli kaatamalla. Onni on uudet kesärenkaat.
Kulutukseen kaatosade ei tee hyvää. Auto oli jo luovuttaa, ja tuumasi ettei perille päästä lataamatta, kun minä poika optimistina vielä kuvittelin autosta parempia. Ilmeisesti sateen lisäksi oli myös vastatuulta, mutta kun cruisea takoi alemma 125 → 110 niin johan alkoi näyttää paremmalta. Päätin varmuudeksi peesata bussia viimeiset 20 km, ja sinä aikana kävi ensimmäistä kertaa niin nolosti, että Leaf painoi Teslasta ohi. Apua mikä alku!
Sateen vaikutus näkyi numeroissa. Aamun ensimmäinen siirtymä meni 23,6 kWh/100km kulutuksella 115 keskinopeudella, kun sadekelin vastaavat luvut olivat 25,5 kWh/100 km ja 103 km/h. Pelivaraa kannattaa jättää epävakaisessa säässä.
Suosittelemme
Ödeshögin Superilla haukattiin herkulliset huoltsikkahodarit ja pidettiin pakollinen vessatauko. Lataus 66% asti kesti täydet 45 minuuttia. Uusi 85-akun latauskäyrä alkaa näkyä, aiemmin tämä olisi ollut vain 35-40 minuutin pysäys.
Matka jatkui, nyt sateen tauottua. Edessä olivat Ruotsin läpiajon kauneimmat maisemat, kun tie seurasi Vätternin rantaa etelään. Mäkinen ja mutkainen moottoritie mäenrinteen ja veden välissä on nautinnollista ajettavaa.
Jönköpingin jälkeen tapahtui paluu arkeen. Moottoritie halkoi metsää, jossa ei ole oikein mitään nähtävää. Liikenne soljui reipasta vauhtia, rajoituksen ollessa 110 ajoin muiden mukana 130 cruisessa. Kulutus oli kolmanneksen suuremmasta marssivauhdista huolimatta pienempi kuin edellisellä pätkällä: 24,6 kW/h per 100 km. Sateen vaikutus on todella iso.
Edessä oli reilun puolen tunnin lataus Laganissa, koska matkaa Löddeköpingen laturille tulee 180 km. Moottoritienopeudella se tarkoittaa 65% latausta. Muistelin, että tällä välillä olisi ollut myös kaksikaistaista taivalta, mutta parempi varautua moottoritiehen – tai sateeseen. Bussin perässä hinustelut saavat jäädä yhteen kertaan.
Matkalla oli lyhyt pätkä ohituskaistatietä, mutta muuten mentiin moottoritienopeudella koko matka. Vettä tuli välillä taas oikein huolella, joten kulutus pomppasi hitaammasta nopeudesta liki edellisen pätkän tasolle. Perillä akkua oli 3% eikä himmata tarvinnut, joten edellinen lataus meni nappiin.
Löddeköping on mainio taukopaikka myös muille kuin Tesloille. Pihassa on nimittäin kolmen muunkin operaattorin laturit, ja toistakymmentä pikalatauspaikkaa. Ravintolatarjonta kattaa liki kaikki mahdolliset pikaruuat, sen lisäksi löytyy Lidl, ja jos tämäkään ei riitä niin viereinen ostari täydentää valikoiman. Mainio paikka pitkälle lataustauolle.
Löddeköpingissä vedettiin pikaiset whopperit naamaan, joten lataustauko venyi tarvittavaa pidemmäksi. Tarkoitus oli tunnelmoida jättimäisellä Kogen laturilla, joten puolen tunnin lataus jätti Kogeen tullessa 21% pohjille. Niinpä seuraava lataus tehtiin ”näön vuoksi” ja se kesti alle vartin.
Norre Alslevissä ladattiin pidemmin ja optimoitiin lautalle saapumista kolmen vartin lataustauolla, kun kerran aikaa oli. Näköjään olisi voinut ladata vielä vartin lisää jonossa seisomisen sijaan, mutta parempi ajoissa kuin myöhässä (kun laivasta puhutaan).
Taas laivaan
Lauttamatka Saksaan Puttgardeniin on ripeä, mutta hintava. Auto ja kaksi kulkijaa kustansivat liki 90 euroa, netistä ostamalla olisi säästänyt kympin. Toki tällä säästää takapuolta 300 km ajan. Laiva on perussiisti, ja lähtöjä on normaalisti puolen tunnin välein, mutta nyt vuoroväli oli 40 minuuttia ilmeisesti yhden laivan korjausten vuoksi.
Auto oli tarjonnut uutta softapäivitystä heti kotoa lähdettyäni. Aloin kyllästyä jatkuvaan päivityksen tarjoamiseen, joten ajattelin kylmästi kokeilla josko ohjelmisto ehtisi päivittyä lauttamatkan aikana. Matka kestäisi 40 minuuttia ja auto kertoi päivityksen vievät 50 minuuttia. Sehän riittää! Ja onneksi riittikin, kännykkä piippasi jo hyvän aikaa ennen satamaan saapumista ohjelmistopäivityksen onnistumisesta.
Saksan puolella matka alkoi sujuvasti. Ohi muutamasta aiemmin laivasta poistuneesta ja sitten baana olikin vapaata koko Fehnmarnin saaren läpi. Vasta mantereen puolelle näkyi mainittavasti muutakin liikennettä. Vesisade hidasti taas matkantekoa, mutta onneksi vielä ei ollut vapaata nopeutta – 130 oli vielä tehtävissä. Lautalla tuleville tiedoksi: ajomatka näiden Superien välillä on karvan alle 200 km.
Moottoritie kulkee aivan Lyypekin vierestä, joten koukkasimme moottoritieltä pikaisen kaupunkikierroksen verran. Vanha hansakaupunki näytti kutsuvalta, ja lienee passeli valinta pitkälle viikonlopulle. Nyt ei ollut edes lyhyen illan aika, vaan matka jatkoi kohti Braakin Superchargeria lyhyen tepastelun päätteeksi.
Braakin Superchargerin palvelut ovat heikohkot. Kahvila oli houkuttelevan oloinen, mutta valitettavasti se oli sulkenut ovensa jo klo. 19. Ihme porukkaa nämä saksalaiset! Lataustauko jäi onneksi lyhyeksi, kun seuraava Superi olisi heti Hampurin eteläpuolella. Tietyöt, rekat ja sade hidastivat matkaa, eikä vapaata nopeutta voinut hyödyntää, joten Bisbigenissä akkua oli vielä 10% jäljellä. Lyhytkin lataus oli liian pitkä optimoivalle insinöörille!
Illan viimeinen stintti olisi pidempi siirtymä Rhudenin Supercharerille Hannoverin eteläpuolelle. Matkaa oli 150 km, ja osoittautui odotettua pidemmäksi siirtymäksi. Heti aluksi eteen osui kahden kaistan levyinen erikoiskuljetus, jonka perässä köröteltiin kahdeksaakymppiä useampi kymmenen kilometriä, ennen kuin moottoritien leventyminen kolmikaisteiseksi mahdollisti ohittamisen. Pian sen jälkeen kohdalle osui vielä reissun ensimmäinen stau, ja jono seisoi kymmenen minuuttia Bremenin risteyksessä. Loppumatka seisottiin kaasun päällä, joten keskinopeus saatiin sentään yli sataseen.
Rhudenissa otettiin unta kuulaan. Auto laturiin, herätys puolentoista tunnin päähän, auton siirto pois laturilta (en kehdannut vain irrottaa johtoa) ja lisää unta. Ilmapatja on selvästi parempi yösija kuin aiemmin käyttämäni vaahtomuovipatja, ja kaksi mahtuu hyvin vierekkäin köllimään. Ahtaan paikan kammo saattaa tosin häiritä, koska ilmatilaa jää vähän. Lasikatto auttaa.
Lapsen arvosanat etapista
Saksan lautta 6/6: oli tosi hauskaa kun siellä oli juna autokannen alla
