Pitkähkön lataustauon jälkeen matka jatkui Torinosta kohti Välimerta. Olin varautunut nopeaan siirtymään, mutta Torinon ja Savonan välinen moottoritie olikin ansoitettu keskinopeustutkilla. En halunnut tehdä jälkikäteen tuttavuutta polizian kanssa, joten Teslan tarkka nopeusmittari nousi arvoon arvaamattomaan. Cruiseen tasan 130 ja aivot narikkaan. Onpahan akussa reserviä kun nopeus pysyy kohtuullisena.
Tylsyys päättyi Savonaa lähestyttäessä. Moottoritien mutkat jyrkkenivät ja korkeuserot alkoivat tehdä ajamisesta mielenkiintoista. Kerrankin nopeusrajoitus tuntui oikein mitoitetulta, ja kiittelin ennen reissua alle laittamiani uusia kesärenkaita. Lopuksi tie laski jyrkästi alaspäin ja Välimeri kiilteli horisontissa. Mahtavat maisemat!
Italian liikennesuunnittelulle pitää silti nostaa hattua, vaikka keskinopeusmittaus vähän kyrsikin. Nopeuskameroita nimittäin käytetään edes suunnilleen järkevissä paikoissa. Suomessa tolppia on kehäteillä, joissa ruuhka-aikaan ei pääse edes rajoitusnopeutta, ja joiden rajoitus on ruuhkan ulkopuolella hätävarjelun liioittelua. Italiassa taas tolppia nakataan moottoritien jyrkkiin mutkiin, joihon ylinopeudella tohottava olisi vaarassa suistua tieltä 200 metriä alas rotkoon.
Genovan ja Nizzan välistä moottoritietä pidetään yhtenä maailman kauneimmista. Pimeys oli juuri laskeutunut, mutta siltojen ja tunnelien vuorottelu antoi osviittaa mistä jäimme paitsi. Autostrada on todella kapea suomalaiseen baanaan tottuneelle, mutta sentään autobahnan tietyökaistoja leveämpi. Teslalla oli ilo lasketella menemään, ja tie suorastaan vaatii palaamaan päiväsaikaan.
Imperia on suosittu lomanviettokaupunki Italin Rivieralla. Asutusta on täälläkin ollut esihistorialliselta ajalta lähtien, ja nykyinen kaupunki syntyi vuonna 1923 Mussolinin päätöksellä yhdistää Porto Maurizion ja Oneglian sekä niitä ympäröivät kylät. Teslan Supercharger löytyy Oneglian puolelta ja puomi aukeaa koodilla (jonka Teslan navigaattori ilmoittaa).
Herättelemme ruokahalua pienellä kaupunkikierroksella. Kuljemme ohi Danten aukion ja käymme katsomassa miltä Saint Giovannin kirkko näyttää. Kaarramme siitä kohti satamaa, jossa on kaupungin ravintolakeskittymä. Vaihtoehtoja on joka makuun, mutta pitäytymme etukäteissuunnitelmassa ja istuudumme pizzerian terassille.
Suosittelemme
Syyskuun puolellakin turisteja on edelleen liikkeellä. Suurin osa on selvästi jo eläkeiässä, eikä Imperia näytä miltään bilehileen ykköskohteelta noin muutenkaan. Ohi kulkee lähinnä lämpimästä illasta nauttivia pariskuntia, ja onpahan liikkeellä pari stereotyyppistä keski-ikäistä playboyta maan vetovoimaa uhmaavillä mahtimeijereillä varustetut edustusrouvat kainaloissaan. That’s amore! 😆
Nautiskelemme pizzat kaikessa rauhassa ja palaamme autolle, jonka akku on täyttynyt jo yli 90% tasolle puolentoista tunnin aikana. Jatkamme matkaa ajatuksena ajaa akku tyhjiin ennen yöpuulle siirtymistä. Täyttävä pizza ei ehkä ole paras välipala ennen illan viimeistä stinttiä, mutta onneksi mutkikas moottoritie pitää hereillä.
Reilun 50 km päässä saavumme Ranskan puolelle. Poistumme pian sen jälkeen moottoritieltä ja laskeudumme jyrkkää alamäkeä kohti rantaa. Kun täällä ollaan, niin pakko on poiketa Monacoon.
Ajamme kaupunkiin pohjoisesta La Roussen suunnalta. Kadut ovat kapeita ja kaupunki on rakennettu todella jyrkkään rinteeseen. Kurvaamme kohti keskustaa etsimään mistä F1-rata kulkee ja Casinon nurkilta löydämme tutun reitin. Mirabeun mutkat ja hotellin neulansilmä on helppo tunnistaa. Katu laskeutuu todella jyrkästi, eikä televisiokuva anna todellakaan oikeaa kuvaa radan korkeuseroista. Tunneli on suljettu tietyön takia, joten ajamme pohjoiseen pitkin Prinsessa Gracen avenueta ennen kuin kaarramme takaisin etelään.
Monaco on erikoinen paikka. Yllätyin korkeuseroista, mutta odotin näkeväni vähän enemmän luksusmeininkiä. En odottanut mitään Dubain tyylisiä ylilyöntejä, mutta perus lähiökerrostalot eivät oikein sovi kuvaan: heti ydinkeskustan ulkopuolella luksusliikkeet loppuvat kuin seinään ja autot muuttuvat Relluiksi. Vain aivan Monacon ytimestä löytyy blingblingiä: apukuski jopa totesi glitterillä koristellun asfaltin menevän jo vähän överiksi. En voinut muuta kuin yhtyä näkemykseen, olen selvästi onnistunut kasvatustyössä.
Monacosta poistuminen kävi työstä. Kyltit Nizzan ohjasivat kadulle, joka oli suljettu tietyön takia. Teslan iso näyttö nousi arvoonsa, kun ruudulle mahtuu enemmän kuin kaksi korttelia; kiertotie oli helppo löytää. Matka ylös vuorenrinteessä kulkevalle moottoritielle oli mutkainen eikä maan vaihtumista Ranskaan huomannut mistään.
Satunnaisen turistin kannattaa huomioida, että Monaco ei ole EU-aluetta. Esimerkiksi Telian kiinteähintainen datapaketti ei siten ole voimassa, joten päälle unohtunut datasiirto voi aiheuttaa ikävän yllätyksen. Megatavu maksaa rapsakat 23 senttiä, joten jos pukkaat vahingossa gigatavun lomakuvia pilveen niin 230 euron lasku voi yllättää. Omalla kohdalla tunnin visiitti tuplasi koko kuun puhelinlaskun.
Skippasimme Nizzan ja Cannesin, niin nähtävää jää ensi reissullekin. Samoin väliin jäi pari Superchargeria, kun ajatuksena kerran oli ajaa akku tyhjiin ja käydä yöpuulle. Aira de Camparetten Supercharger Brignolen kohdalla valikoitui yöpaikaksi, ja laturille kaartaessa akku näytti sopivaa 5% varausta. Samalla paikalla on myös neljä Ionityn nopeaa laturia.
Kymmenen pisteen laturi ammotti yöllä tyhjyyttään. Tarkoitus oli ottaa 6-7 tunnin unet ja jatkaa matkaa aamun sarastaessa, joten päätin härskisti nukkua latausruudussa yön yli. Akun täytyttyä nappasin vain johdon irti ja jatkoin unia. Muita lataajia ei näkynyt, joten vahinkoa ei syntynyt. Aamulla matka jatkui kohti Espanjaa, ja edessä oli yli tuhannen kilometrin taival.
Lapsen arvosanat etapista
Imperia 2/6, koska pepperoni olikin paprika ja juusto oli huonoa
Monaco 4.5/6 täyttä sokkeloa ja glitteriä asfaltissa