BMW:n i8-hybridisportin valmistus loppuu pian, mutta kaupunkikäytössä parhaimmillaan oleva i3-täyssähköauto jää edelleen tarjolle. Harva tietää, että i3:lla oli henkinen edeltäjänsä jo lähes 30 vuotta sitten.
Tämä auto oli vuonna 1991 esitelty E1, joka oli konseptistatuksestaan huolimatta täysin toimiva laite. Sekään ei kuitenkaan ollut baijerilaisten ensimmäinen sähköauto, koska BMW lanseerasi 1602-sedanin pohjalta tehdyn sähkökulkupelin jo vuonna 1972. Ajankohta ei ollut sattumaa, koska tuolloin baijerilaismerkin kotikaupungissa järjestettiin Münchenin kesäolympialaiset. BMW teki seuraavina vuosikymmeninäkin yksittäisiä kokeiluja sähkötekniikan parissa, mutta vasta 1990-luvun alun E1 antoi sähköautolle omaleimaiset kasvot.
E1:n ensimmäinen painos näki päivänvalon vuoden 1991 Frankfurtin autonäyttelyssä, ja parannetun version vuoro koitti kaksi vuotta myöhemmin. E1 oli nykyistä i3:a pienempi ulkomitoiltaan, ja auton pituus jäikin alle 3,5 metrin. Toisaalta leveyttä sille oli siunaantunut 1,65 metrin verran, eli lähes yhtä paljon kuin E36-korisessa 3-sarjassa. E1 tarjosi tilat neljälle matkustajalle ja pienelle määrälle matkatavaroita, ja akut saatiin sijoitettua takaistuimen alle.
Akkujen suuri massa piti saada jotenkin kompensoitua, ja niinpä kori päädyttiin tekemään alumiinin ja muovin yhdistelmästä. 20 kWh:n akkupaketin virta riitti parhaimmillaan 200 kilometrin toimintasäteeseen, mikä ei olisi kovin huono arvo edes 2010-luvun sähköautolle. Latauspistokekin onnistuttiin piilottamaan tyylikkäästi toisen munuaismaskin taakse, kun taas sen luukku on monessa nykyisessä hybridi-Bemarissa turhankin erottuvasti keskellä etulokasuojaa.
E1 kulki parhaimmillaan 120 km/h:n vauhtia, joten sen suorituskyky riitti paremmin kuin hyvin kaupunkikäyttöön. 50 km/h:n nopeus oli taulussa kuudessa sekunnissa, ja voima välittyi takapyörille baijerilaisvalmistajan parhaiden perinteiden mukaisesti. Autossa oli jo energian talteenotto jarrutuksissakin, ja akut sai ladattua täyteen noin 6-8 tunnissa. E1:n ensimmäinen painos tuhoutui valitettavasti tulipalossa, mutta vuonna 1993 lanseerattu toinen versiokaan ei koskaan jalostunut tuotantoautoksi.
Suosittelemme
E1 oli tarkoitettu vain sähkötekniikan esittelemiseen, mutta täyssähköauton idea ei ottanut vielä 1990-luvulla tarpeeksi tuulta alleen. Niinpä baijerilaismerkin sähköpioneeri päätyi museoon, ja ajatus koki uudelleensyntymän vasta pari vuosikymmentä myöhemmin i3:n myötä.
