Alkuperäisten muskeliautojen aikakausi huipentui 1970-luvun alussa, jolloin useimmat jenkkivalmistajat tarjosivat asiakkailleen jopa yli seitsemänlitraisia norsumoottoreita. Chrysler-yhtymän ykköstykkinä palveli alun perin kisakäyttöä varten suunniteltu 426-kuutiotuumainen Hemi, jonka sai esimerkiksi vuodeksi 1970 lanseerattuun Dodge Challengeriin ja sen sisarmallina toimineeseen Plymouth Cudaan. Hemillä ladatut muskeliautot näyttivät jenkkien kiihdytyssuorilla useimmille kilpakumppaneille takavaloja, mutta mutka-ajossa painavalla veekasilla varustettujen jenkkimuskelien rajat tulivat nopeasti vastaan.
Ranskan Chryslerin kilpatoimintoja johtanut Henri Chemin oli kuitenkin asiasta toista mieltä. Hän oli ollut aiemmin Ranskan Fordilla vastaavassa tehtävässä ja kisannut esimerkiksi Monte Carlo -rallin syheröissä Mustangilla. Chryslerille siirtymisen jälkeen Chemin valitsi sotaratsukseen Plymouth Barracudan, joka oli konseptiltaan lähinnä Mustangia. Vuodeksi 1970 Cuda kasvoi huomattavasti kokoa erityisesti leveyssuunnassa, kun siitä tehtiin täysiverinen muskeliauto. Plymouth istui tämän myötä mutkiin entistä heikommin, mutta Chemin ei luopunut toivosta.
Hän tilasi Ecurie Chrysler France -nimiselle tiimilleen pari uutta Hemi-Cudaa, joita alettiin muokata sopivammiksi kisakäyttöön. Apuun kutsuttiin F1-sarjassakin mainetta niittänyt Matra, joka teki taikojaan jenkkimuskelien alustarakenteiden parissa. Cheminin tiimin menestyksekkäin kisa-Cuda maalattiin aluksi sinivalkoiseksi, ja sen ratin taakse istui usein itse tallipäällikkö. Ykkösryhmän sääntöjen mukaan rakennetulla Hemi-Cudalla saavutettiin kolmen vuoden aikana yli 60 voittoa, ja suorituspaikkoina toimivat erilaisten mäkikisojen lisäksi mm. Montlhéryn, Paul Ricardin, Dijonin sekä Magny-Coursin Grand Prix -radat.
Voitokas kisaratsu palasi myöhemmin siviililiikenteeseen, ja se maalattiin kokovalkoiseksi. Arkikäyttöön päätyneen harvinaisuuden omistaja oli autuaan tietämätön autonsa historiasta, kun ryhmä ranskalaisia moottoriurheiluharrastajia löysi Cheminin vanhan kilpurin 2000-luvun alkupuolella. Vanha maalaus tuli myöhemmin esiin valkoisen pintavärin alta, jolloin viimeistään kävi selväksi, että kyseessä oli historian menestyksekkäin kisa-Cuda.
Suosittelemme
Tieto auton löytymisestä kiiri nopeasti myös Atlantin toiselle puolelle. Eräs innokas keräilijä matkusti Ranskaan asti Cudan luo ja teki sen luokan tarjouksen, että Plymouth vaihtoi omistajaa. Seuraavaksi oli vuorossa auton rahtaus USA:han, jossa Cuda toimitettiin entisöitäväksi Redline Restorations -nimiselle pajalle. Auto palautettiin kustannuksia säästämättä loiston päiviensä asuun vanhoja Ranskan kilpiä myöten, ja myös tekniikka käytiin täysin läpi.
Auton etsinnästä, aitouden varmistamisesta ja entisöintiprosessista tehtiin jopa ”Henri Chemin and the Lost Hemi” -niminen dokumentti, joka on voittanut palkintoja. Sama koskee itse Cudaakin, koska sillä on napattu ykkössijoja eri concours-tapahtumissa Atlantin toisella puolella. Auto kävi entisöinnin valmistuttua myös Ranskassa, jossa Henri Chemin pääsi jälleen vanhan kisaratsunsa puikkoihin vuonna 2013. 80-vuotias herrasmies vei Cudaa radalla jo yli 40 vuotta aiemmin kertyneellä rutiinilla.
Ja paras uutinen tulee vasta nyt. Cuda on nimittäin tällä hetkellä myynnissä sen entisöinnistäkin vastanneella Redline Restorationsilla. Hinta on kuulemma neuvottelukysymys, mutta tämän luokan harvinaisuus on varmasti kaikkea muuta kuin halpa. Tässä siis oiva sijoitusvinkki, jos loton jättipotti sattuisi osumaan kohdalle.
