Nykyään autonvalmistajat pystyvät testaamaan uusia mallejaan tietokoneavusteisesti jo paljon ennen kuin ensimmäiset muuleiksi kutsutut prototyypit pääsevät liikkumaan omien pyöriensä varassa. Reilut 50 vuotta sitten tähän vaadittiin vielä oma autonsa testauskohteen perään.
Mercedes-Benzillä tähän tarkoitukseen valjastettiin Adenauer-lempinimellä tunnetun ison 300:n pohjalta tehty Messwagen, eli suomeksi mittausauto. W189-korikoodia totteleva luksusluokan neliovinen sedan muutettiin kaksioviseksi farmariksi, vaikka Mersun valikoimasta olisi löytynyt edullisempiakin vaihtoehtoja. Valinta osui kuitenkin 300:een, koska testiauton seuraamiseen ja massiivisten mittalaitteiden kuljettamiseen tarvittiin nopea ja iso auto.
Messwagen aloitti palveluksensa vuonna 1960. Vaikka auto tehtiin käytännön tarpeiden ehdoilla, muotoiluunkin panostettiin pidennetyn peräpään trendikkäiden siipien ja panoraamaikkunoiden myötä. Mittalaitteet ja generaattori saatiin sovitettua Adenauerin perään, mutta kasvihuonemaiset ikkunat tekivät dataa keräävän insinöörin olosta varmasti melkoisen tukalan kesähelteillä.
Voimanlähteenä palvelevasta kolmilitraisesta suorasta kuutosesta irtoaa 160 hevosvoimaa, mikä ei kuulosta kovinkaan ihmeelliseltä lukemalta nykypäivänä. Omana aikanaan tämä mylly oli kuitenkin yksi Mercedes-Benzin tehokkaimmista moottoreista, ja se mahdollisti Messwagenille 120 km/h:n huippunopeuden kaikki mittalaitteet kyydissä.
Suosittelemme
Liikkuva laboratorio kytkettiin mittausten aikana parhaimmillaan 30 metrin pituisella kaapelilla edellä kulkeneeseen testikohteeseen, josta saatu data välitettiin Messwagenin mittalaitteille. Kaapelia pitkin siirtynyt tieto tallennettiin magneettinauhalle, jonka sisältöä analysoitiin testin jälkeen. Messwagen palveli Mersua 1970-luvun alkuun asti, kunnes tekniikan kehittyminen teki kaapeleista ja massiivista mittalaitteista museotavaraa. Onneksi Messwagenia ei kuitenkaan tuhottu, vaan se nauttii nykyään eläkepäivistään Stuttgartin tähtimerkin museossa.
