Mercedes-Benz lähti aivan uusille urille vuonna 1982 esitellyn 190:n myötä. Totuttua pienempi Mersu oli tuolloin jotakin aivan uutta, ja auto heitti myös kovan haasteen samoihin aikoihin markkinoille tulleelle E30-sukupolven BMW 3-sarjalle.
Jälkimmäinen on noussut suorastaan 1980-luvun sporttisen sedanin stereotypiaksi, mutta E30 ei edustanut esittelyhetkellään mitään uutta tai vallankumouksellista ideaa. Se oli pikemminkin hienovarainen evoluutio edeltäjästään, jolle jo 1960-luvulla lanseerattu 02-sarja oli raivannut menestyksekkäästi tietä.
Perinteistä ylemmän keskiluokan mallia pienempi Mercedes oli sen sijaan suorastaan radikaali pelinavaus. Uusi aika näkyi myös W201-korikoodin saaneen 190:n designissa, jota dominoivat aerodynamiikan ehdoilla viistottu keula, voimakas kiilamuoto sekä koriin integroidut mustat muovipuskurit. Kromipuskureilla ja perinteisemmällä muotoilulla siunattu BMW näytti Mersun rinnalla kuin 10 vuotta vanhemmalta autolta, mutta toki E30:n design on kestänyt hienosti aikaa.
Baijerilaismerkin etuna oli laajempi korimallivalikoima, koska 3-sarjaa sai aluksi tarjottujen kaksi- ja neliovisen sedanin lisäksi myöhemmin avomallina sekä Touring-nimen saaneena farmarina. Saatavilla oli myös nelivetoinen versio, jollainen lisättiin Mercedes-Benzin tämän luokan mallistoon vasta paljon myöhemmin C-luokan aikoina. Mercedes 190:n suurin merkitys oli kuitenkin siinä, että se toimi esitaistelijana tähtimerkin myöhemmille kompaktimalleille.
Suosittelemme
Niinpä esimerkiksi C-luokka ja A-luokan pohjalta tehdyt lukuisat johdannaiset saavat kiittää olemassaolostaan juuri 190:ää. Ennen ensimmäisen ”Baby Benzin” esittelyä Mercedeksen edullisin mallisarja oli W123, eli nykyisen E-luokan suora edeltäjä. 190:n myötä Stuttgartin tähtimerkki tuli aivan uuden ostajakunnan ulottuville, joka osasi arvostaa myös alhaista ilmanvastuskerrointa (0.33) sekä kehittyneitä alustarakenteita.
190 sai ensimmäisenä Mercedeksenä monitukivarsituennalla toteutetun taka-akseliston, joka pakotti myös BMW:n toimiin. Vastaava rakenne tuli vuonna 1989 3-sarjan perustekniikkaa hyödyntäneeseen Z1 Roadsteriin, ja se nähtiin hieman myöhemmin lanseeratussa E36-sukupolven 3-sarjassakin. Sen designia dominoivat kiilamuoto ja koriin integroidut muovipuskurit, joten Münchenin tuotekehitysosastolla oli varmasti vilkuiltu myös Stuttgartin suuntaan.
190:een jäi kuitenkin vielä reilusti kehittämisen varaa seuraavia sukupolvia ajatellen. Mersun kompaktipioneerin takajalkatilat olivat suorastaan tuskaisen ahtaat edustamansa hintaluokan autoksi, ja BMW:n sporttisemmat mallit haastanut kuutoskone saatiin 190:n nokalle vasta vuonna 1985. Vakiovarustelukin oli varsin karulla tasolla, ja 72-hevosvoimaisen vaparidieselin tarjoama suorituskyky vastasi lähinnä liikkuvaa dyyniä. Nakuttajassa oli kuitenkin innovatiiviseksi kehuttu äänieristys, joka oikeutti kuiskaavan dieselin lisänimeen.
Mercedes menetti myös todennäköisesti melkoisen myyntipotentiaalin, kun 190:stä oli tarjolla ainoastaan neliovinen sedan. Luukkuperäistä hatchbackia sentään harkittiin toiseksi korimalliksi, mutta sekin jäi vain suunnitelman asteelle. Stuttgartissa suunniteltiin myös 190:n pohjalta tehtyä takavetoista ralliautoa, mutta nelivetoisen Audi Quattron saapuminen teki ideasta vanhentuneen yhdessä yössä.
Cosworthin kehittämällä 16-venttiilisellä neloskoneella varustetut 190:n sporttimallit haastoivat kadulla ensimmäisen sukupolven BMW M3:n, mutta DTM-ratasarjassa Mersu oli altavastaajana kauteen 1992 asti, jolloin hurjilla spoilereilla varustettu 190 E 2.5 Evolution II onnistui vihdoin nappaamaan sarjan mestaruuden.
Siviililiikenteessä E30-sukupolven BMW 3-sarja nappasi myyntilukemien osalta ykkössijan noin 2,3 miljoonan auton myötä, kun Mercedes 190 joutui tyytymään noin 1,8 miljoonan auton valmistusmäärään. Laajemmalla korimalli- ja moottorivalikoimalla Mersun lukema olisi voinut kuitenkin olla toinen.
