Vaikka Porsche on imagoltaan ennen kaikkea urheiluautomerkki, valtaosa sen myynnistä on tullut viime vuosina katumaastureista. Iso Cayenne tuotiin Porschen mallistoon jo 2000-luvun alussa, ja se sai seuraa pykälää pienemmästä Macanista viitisen vuotta sitten. Edellissukupolven Audi Q5:n kanssa yhteiselle perusrakenteelle tehty Macan on kohonnut merkkinsä myydyimmäksi malliksi, ja auto sai nyt hillityn faceliftin menestystarinan jatkamiseksi.
Faceliftattu ulkoa ja sisältä
Macanin sporttiset linjat ovat kestäneet hyvin aikaa, joten muotoilua on vain hienosäädetty. Uuden etupuskurin bongaaminen vaatii todellisen asiantuntijan tai viereen vanhemman Macanin, mutta perän uudistukset erottuvat kertaheitolla. Takavalot on nyt yhdistetty toisiinsa Porschen nykytyylin mukaisella näyttävällä ledinauhalla, jonka päällä merkin logotekstikin komeilee. Punaisena hohtava valonauha toimii mainiona tunnusmerkkinä erityisesti pimeällä.
Sisustastakin löytyy muutamia uudistuksia. Keskinäyttö on entistä leveämpi, minkä vuoksi ilmasuulakkeet on siirretty sen reunoilta ruudun alle. Tietoviihdejärjestelmän toimintojakin on hiottu, mutta keskikonsolissa on edelleen melkoinen nappulaviidakko. Sillä on myös etunsa, koska monille toiminnoille on oma nappinsa. Lisäksi 11-tuumainen kosketusnäyttö vaikuttaa logiikaltaan hyvin helppokäyttöiseltä.
Suosittelemme
Ajajan auto myös sisätiloiltaan
Keskikonsoli on kallistettu ylöspäin Porschen muiden nykymallien tavoin, mikä tuo monet toiminnot lähemmäksi kuskin kättä. Massiivinen keskikonsoli eristää kuskin ja etumatkustajan myös tehokkaasti omiin poteroihinsa. Komentosillalla kaikki on mainiosti, ja ergonomiastakaan ei ole pahaa sanottavaa. Virta-avain on tietysti ratin vasemmalla puolella Porschen vanhojen Le Mans -perinteiden vuoksi, ja pääosin analogiset mittarit ovat selkeälukuiset. Perustason etupenkit ovat mukavat istua, mutta kovin suurta sivuttaistukea ne eivät tarjoa.
Takana olot eivät ole sen sijaan yhtä juhlavat. Polvitilaa ei ole yhtään liikaa tämänkokoiseen katumaasturiin, mutta pää ei sentään osu ihan heti kattoverhoiluun. Tavaratilan vetoisuus on mukavat 500 litraa jo perusasennossaan, ja takapenkin selkänojat kaatamalla ruuma laajenee 1500 litraan. Viisto takalasi verottaa toki jonkin verran kuormauskapasiteettia, mutta tuskinpa juuri kukaan hankkiikaan Porschea työjuhdaksi.
Sportti-SUV:n ratissa
Myös Macan on nimittäin aito ajajan auto, jonka paras paikka on ehdottomasti ratin takana. Koeajoyksilö edusti voimanlähteeltään malliston lähtötasoa, eli pellin alle on sovitettu monissa muissakin VW-konsernin tuotteissa palveleva kaksilitrainen bensaturbo. Porschessa siitä irtoaa nykyisellään 245 hevosvoimaa, ja maksimivääntö kirjataan 370 newtonin lukemaan. Voimavarat välitetään seitsemänpykäläisen PDK-kaksoiskytkinautomaatin kautta luonnollisesti kaikille neljälle pyörälle.
Koneen käynnistäminen tuo esiin juuri ja juuri erottuvan pörähdyksen, mutta sen jälkeen konepellin alla on useimmiten hyvin hiljaista. Edes reippaampi kaasunkäyttö ei tuo ilmoille sen kummempia soundeja, mutta neloskoneen perussävy toki erottuu. Katumaasturiin tällainen äänimaailma tietysti sopii, mutta Porscheen toivoisi silti edes hieman sporttisempia soundeja. Asiaan saa muutosta lisävarustelistalta löytyvällä sporttiputkistolla, ja kalliimmissa kuutoskoneisissa versioissa on jo vakiona ylevämmät murinat.
Muuten konserninelonen ajaa mainiosti asiansa myös Macanin pellin alla. Paikaltaan lähdettäessä auto tuntuu hyvinkin ripeältä, mitä tukee myös tehtaan lupaama 6,5 sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan. Moottoritienopeuksissa kiihtyvyys ei vaikuta enää yhtä ponnekkaalta, mutta eipä Macanilla sielläkään jalkoihin jää. Väännön suhteen joudutaan tietysti antamaan tasoitusta aiemmin saatavilla olleeseen kolmilitraiseen dieseliin verrattuna, ja laatikon pitää vaihtaa usein pienemmälle sporttisen menon turvaamiseksi. Urheilullista fiilistä voi vielä lisätä Sport-napilla, joka pitää pienemmän vaihteen päällä pidempään.
Jämäkkää menoa
Parasta autossa on kuitenkin ajettavuus. Hallintalaitteet ovat suorastaan ilahduttavan jämäköitä useimpiin nykyautoihin verrattuna. Vaihteenvalitsintakin saa siirtää pienellä voimalla pykäliinsä, ja tukevan ohjaustunnon huomaa jo ensi metreillä. Harvoin on tullut vastaan katumaasturia, jota on ilo viedä mutkiinkin molemmat kädet ratilla. Ohjauksen tunto pysyy mutka-ajossakin mainiona, ja Macanin kallistelu on minimaalista auton korkeudesta huolimatta.
Moottoritiellä Porsche etenee kuin juna, ja kaupunkiajossa huomaa 911:n tyyliin säädetyn jarrupolkimen. Se ei reagoi ylihätäisesti, vaan jarruvoimaa voi annostella lähes millintarkasti. Myös näkyvyys ulospäin on yllättävän hyvä tämäntyyppiseksi autoksi, joten Macan tuntuu kaupungissa jopa ketterältä leveydestään huolimatta. Vaihdelaatikkokin hoitaa hommansa hyvin huomaamattomasti, mitä ei valitettavasti voi sanoa kaikista kaksoiskytkinlaatikoista.
Sporttisen ajettavuuden varjopuolena toimii hyvin jämäkkä jousitus, joka voi olla joidenkin mielestä jo liian kova katumaasturiin. Edes koeajoautoon lisävarusteena ruksattu ilmajousitus ei juurikaan pehmentänyt menoa, vaan senkin ansiot ovat täsmällisen ajettavuuden puolella. Jousitusmukavuuden lisäksi uhrautumista vaaditaan myös budjetin osalta, koska Macanin hinnat lähtevät noin 80 000 eurosta. Se on paljon rahaa, jolla saa kuitenkin markkinoiden edullisimman Porschen ja ajettavuudeltaan sporttisimman katumaasturin.