Vaikka erilaisten crossovereiden suosio jatkaa kasvuaan, myös perinteinen farmari pitää edelleen pintansa. Otimme koeajoon kompaktiluokan tuoreimpiin tulokkaisiin kuuluvan Peugeot 308 SW:n.
Leijonan uudet vaatteet
Nykyisen Stellantis-konsernin EMP2-perusrakenteen varaan tehty kolmannen sukupolven 308 edustaa softapuoleltaan konsernin uusinta osaamista, ja uudistuminen ei jää ulkokuoren osaltakaan huomaamatta. Autossa käytetään nimittäin ensimmäistä kertaa Peugeotin uutta leijonalogoa, jonka on tarkoitus siivittää ranskalaismerkki lähemmäksi premium-luokkaa. Lisäksi korin muodot ovat sellaiset, että 308 erottuu takuuvarmasti kilpailijoidensa joukosta.
Auto jatkaa 508-isoveljensä linjoilla, mutta muotoihin on tullut vielä lisää terävyyttä. Lokasuojistakin löytyvät näyttävät pullistukset, ja leijonan kynnen raapaisua muistuttavat päiväajovalot ulottuvat pitkälle etupuskuriin asti. Vastaavat ledinauhat koristavat myös kulmikkaita takavaloja, joiden yläpuolelle takaluukun kanteen on prässätty vielä spoilerityyppinen kohouma. Suoraan sivusta katsomalla huomaa kuitenkin, että 308 SW on piirretty enemmän käytännöllisyyden ehdoilla kuin 508:n farkkuversio. Niinpä kattolinja jatkuu varsin suorana myös takapenkkiläisten kohdalla, mikä lupailee parempia pääntiloja. Koeajoauton näyttävän metallivärin nimi on Avatar Blue, mutta ainakin allekirjoittaneen silmään se näyttää päivänselvästi vihreältä.
Ranskalaista sisustussuunnittelua
Yksilöllinen linja jatkuu myös sisustassa, jota on tässä autossa höystetty vielä GT-varustelun mukanaan tuomilla herkuilla. Alcantaraa ja keinonahkaa yhdistelevät sporttipenkit tarjoavat oivan yhdistelmän sivuttaistukea ja pidemmällä matkalla tarvittavaa mukavuutta, mutta leveydeltään ne ovat jopa yllättävän tyköistuvat. Säädettävää reisitukea ei myöskään näistä jakkaroista löydy. 308:n farmarimallissa on 57 milliä pidempi akseliväli kuin hatchbackissa, mutta ainakaan 190-senttisen kuskin takana ei ole tästä huolimatta mitään ylenpalttisen hulppeita polvitiloja. Myös tavaratila kutistuu hybriditekniikan myötä 548 litraan perusfarkun 608 litrasta, mutta perusperheen arkikäyttöön selkeän muotoinen ja välipohjalla varustettu kontti riittää mainiosti.
Suosittelemme
Peugeot on yksilöllinen valinta, minkä huomaa heti kuskin penkille istahdettuaan. Ranskalaiset pitävät sitkeästi kiinni i-Cockpit-nimellä tunnetusta ratkaisustaan, jossa mittaristo nostetaan ikään kuin köyhän miehen heijastusnäyttönä mahdollisimman lähelle tuulilasin alareunaa ja näkymää kohti tienpintaa. Tämän myötä ratista on tehty hyvin pienikokoinen, ja se on litistetty alareunan lisäksi myös yläosastaan. Peugeotin ratkaisun miellyttävyys riippuu pitkälti kuljettajan mitoista. Omalla kohdalla mittariston pääinformaatio kyllä näkyy, kunhan ratin vain säätää tarpeeksi alas.
Tästä huolimatta aivan koko digimittaristoa ei kuskin pukille erota kurottautumatta, mutta pimentoon jää lähinnä alareunan Peugeot-logoteksti. Itse mittaristo on kymmentuumainen diginäyttö, jonka näyttävyyttä on vielä lisätty ”leijuvilla” 3D-efekteillä. Kikkailun hyöty jää kuitenkin vähän kyseenalaiseksi, koska esimerkiksi nopeusmittarin kiekurasta puuttuu kokonaan asteikko lukemineen. Nopeus näkyy kuitenkin isoilla diginumeroilla keskellä mittaria, joten käytännön haittaa tästä ei juuri koidu. Mittariston näkymiä voi myös yksilöidä, mutta se tehdään hieman hankalasti keskinäytön eri elementtien pitkän painalluksen kautta.
Keskellä kojelautaa komeileva kosketusnäyttö on myöskin 10-tuumainen, ja se reagoi miellyttävän nopeasti. Käyttölogiikan omaksuu suhteellisen nopeasti, ja ruudun alle on sovitettu vielä suomenkielisiä personoitavia pikavalintanäppäimiä. Niiden alta löytyy myös muutama fyysinen käyttökytkin, ja erityiskiitoksen ansaitsee radion äänenvoimakkuuden perinteinen kierrettävä nuppi, jota ei ole tässä autossa vielä uhrattu digitaalisuuden alttarilla.
Sisustan materiaalien osalta Peugeot on vähintään samalla tasolla esimerkiksi VW-konsernin perusmerkkien kanssa, eli ylemmät pinnat ovat pehmustettuja ja kattoverhoilukin vaikuttaa tyylikkään laadukkaalta. Ranskalainen vaihtoehto tarjoaa kuitenkin enemmän yksilöllistä tyyliä, ja rohkean oloisesta sisädesignista huolimatta materiaalit sopivat harmonisesti yhteen. Sporttifiilistä saadaan penkkien ja pienen ratin ohella esimerkiksi keltavihreistä koristetikkauksista, jotka tuovat mieleen 508 PSE:ssä käytetyn ”kryptoniitin” sävyn.
Sähköistä vaivattomuutta
Ahtaista koloista liikkeelle lähdettäessä auttaa koeajoautoon lisävarusteena ruksittu 360 asteen kamera, joka maksaa pysäköintiavustimen kanssa 800 euroa. Hienosti pelaavan kameran ansiosta kanttariosumatkin on helppo välttää, mutta vierellä olevat autot näyttävät ensi alkuun suhteettoman suurilta Pösön kuvaan verrattuna. Peugeotinkin vaihteenvalitsimena palvelee nyt monista muista uutuusmalleista tuttu, keskikonsoliin lisää säilytystilaa tuova pieni nysä, joten ei muuta kuin kahdeksanvaihteisen automaatin D-pykälä päälle ja menoksi.
Jos akut on ladattu, hybridifarkulla pääsee sähköllä kaupunkiajossa käytännön olosuhteissa noin 40 kilometriä. 308 SW liikkuu pelkän sähkön voimin todella vaivattomasti, joten ainakaan kaupungissa polttomoottorin tuottamaa lisävoimaa ei osaa kaivata. Hybridikäytössä voimanlähteen vaihtumista ei juuri huomaa ja vaihteetkin vaihtuvat lähes huomaamattomasti, mutta sporttimoodilla pellin alta saa haluttaessa esiin pörinää. 1,6-litrainen turbonelonen ei kuitenkaan tuota varsinaisia sulosointuja eikä kovin pyrkivä eteneminen sovi oikein muutenkaan auton habitukseen, joten normaaliin hybridimoodiin tulee palattua nopeasti.
180 hevosvoiman kokonaistehon tuottava voimalinja mahdollistaa noin kahdeksan sekunnin kiihtyvyyden nollasta sataan, ja toisaalta kulutus ei pomppaa pahasti pelkällä bensallakaan mentäessä. Tehokkaampaa 225-heppaista vaihtoehtoa ei siis jää kaipaamaan. GT-varusteinen 308 SW on ajettavuudeltaan mainio kompromissi sporttista jämäkkyyttä ja mukavuutta. Kori ei kallistele pahasti mutka-ajossakaan, ja jousitusmukavuuden sekä vakaan ajettavuuden puolesta auto kelpaa hyvin pidemmällekin matkalle. Pieni ratti tekee Pösöstä vielä todellista ketterämmän oloisen, mutta ohjaus on sporttiasetusta lukuun ottamatta omaan makuun jo ehkä hieman turhankin kevyt.
Yksilöllinen vaihtoehto
Tottumsta vaativan mittaristojärjestelyn lisäksi kritiikkiä on pakko antaa jarrupolkimen tuntumasta ja rengasmelusta. Hybrideissä poljinvoiman sujuva annostelu on aina hieman haastavaa, mutta Peugeotilla pehmeät pysähdykset liikennevaloihin eivät aina onnistu edes viikon harjoittelun jälkeen. Lisäksi 18-tuumaisista kesärenkaista kantautuu ohjaamoon yllättävän kova jyrinä jo pienillä nopeuksilla vähänkin karkeammalla asfaltilla. Melu ei kuitenkaan juuri nouse nopeuden kasvaessa, joten maantiellä ja moottoritieajossa asiaan ei tule enää kiinnitettyä pahemmin huomiota.
GT-varustetasoa edustava koeajoauto maksaa lisävarustelistalta poimitun 360 asteen kameran ja pysäköintiavustimen kera vajaat 43 000 euroa. Se ei ole ihan pieni summa kompaktiluokan farkusta, mutta toisaalta GT-malli tuo mukanaan esimerkiksi matriisiledit ja 18-tuumaiset vanteet varsin kattavan vakiovarustuksen lisäksi. 308 SW:ssä on myös omanlaistaan tyyliä, jota ei saman luokan Golfeista, Octavioista ja Corolloista löydy. Lisäksi aivan kaikkia kilpailijoita ei vieläkään saa hybridinä.
Peugeot 308 SW GT Hybrid -koeajovideo:
