Autolla ajaminen on kivaa, joten koriin eksyi mielenkiintoisen kuuloinen Ross Bentleyn kirjoittama The lost art of high-performance driving. Voisiko kirjasta oppia ajamaan?
Ajoasento kuntoon
Jo ensimmäisillä sivuilla kirja maksaa itsensä takaisin. Huomaan säätäneeni auton peilit päin hemmettiä viimeisen kahden vuosikymmenen ajan! Bentleyn opeilla säädän sivupeilit niin leveälle, ettei auton kylkiä näy kuin päätä kallistamalla. Vaikka kuskin peilissä loppuu säätövara, niin silti näkökulma laajenee silmiäavaavasti ja kuolleet kulmat katoavat kokonaan. Huomaan asian moottoritiellä; ohitettava auto näkyy koko ajan sivusilmällä ennen ilmaantumistaan sivupeiliin. Ennen sivupeilistä katoamista auto puolestaan näkyy taustapeilistä. Ei siis kannata uskoa autokoulua, jossa peili on neuvottu säätämään niin, että auton kylki näkyy, sillä saa vain aikaan pahamaisen kuolleen kulman.
Mitähän muuta autokoulussa on neuvottu päin honkia? Ajan usein kädet 9-3 asennossa autokoulun neuvoman 10-2 asennon sijaan. Bentleyllä on perustelu käsien siirtämiseen alemmas: nykyautojen tehostettu ja nopea ohjaus ei vaadi käsien irrottamista ratista tiukimmassakaan mutkassa. Kokeilen parissa kadunkulmassa ja näin se on. Kokeile sinäkin!
Liikenteessä tavat ratkaisevat
Kun ajoasento ja hallintalaitteet on säädetty kohdilleen päästään liikkeelle. Kirja selventää lukijalle miksi liikenne tuntuu tökkivän: suurin osa ei osaa ajaa. Kirjoittaja hekumoi havainnoillaan liikenteestä: ajoasento on pielessä jolloin ohjaaminen käy työstä, ajetaan edelläajavan puskurissa kiinni jolloin ennakointi on mahdotonta, juututaan vasemmalle kaistalle muita hidastamaan, tehdään kaikkea muuta kuin ajetaan (syödään, meikataan, näpytellään kännykkää).
Autokoulu ei Bentelyn mukaan anna valmiuksia kuin välttävään ajoon, joten kun suurinta osaa ei kiinnosta kehittää ajamistaan, ollaan liikkeellä keskimäärin todella heikoin eväin. Omat kokemukset perseilystä vahvistavat asian pätevän myös Suomessa. Esimerkiksi eilen HSL:n “ammattikuljettaja” ohitti minut jarruttamatta, kun olin pysähdyin suojatien eteen päästämään jalankulkijan yli. Pian sen jälkeen näin rouvan ajavan Nissaniaan koira sylissä.
Suosittelemme
Bentley painottaa tapojen merkitystä. Kannattaa omaksua hyviä tapoja, ja painaa ne selkäytimeen. Huomaan oppimisen vaikeuden ajaessani peilit uusissa säädöissä; olen tottunut seuraamaan takanatulevia kuskinpuolen sivupeilistä, ja joudun opettelemaan taustapeilin käytön (jonka näkymä on autossani varsin pieni). Hitto, suurin osa noudattaa sattumalta omaksumiaan tapoja: ajoasento on valittu tuurilla, välimatka edelläajavaan on valittu tuurilla, katse voi olla 10m tai 1000m päässä sen mukaan mihin on aluksi tottunut, vilkun käyttö on voinut jäädä omaksumatta…
Baanalle!
Hallintalaitteiden kohdalla sähköautoilijaa hymyilyttää. Perinneautoilijaa kiinnostavat osiot kytkimen käytöstä tai vaihdevalinnasta voi ohittaa. Eikä tarvitse edes harkita vasemman jalan jarrutusta, koska Tesla ei anna painaa molempia polkimia samanaikaisesti (kenties Taycanissa on eri juttu?).
Varsinainen ajo-opetus on hyvää kamaa. Bentley kertaa autoilun perusfysiikkaa, mm. painon siirtymää jarrutuksissa sekä yli- ja aliohjausta. Sen lisäksi väännetään rautalangasta miten mutkat ajetaan läpi nopeasti. Varsinaiseen kilpa-ajoon ei mennä, eikä esimerkiksi ohituksia käsitellä lainkaan; ei radalla eikä maantiellä.
Kirjailija antaa kyytiä harhaluuloille, joiden mukaan apulaitteet pois kytkemällä kierrosaika paranee. Hän suosittelee ajamista laitteet päällä kunnes kuljettaja tietää tarkan hetken, jona luistonesto tai ajonvakautus puuttuu peliin. Bentley muistuttaa ratavallin kutsuvan suurinta osaa itsevarmoista kuljettajista jotka kuvittelevat ajavansa paremmin kuin auto…
Kirja on mainio rautaisannos ajo-oppeja, joita voi soveltaa sekä radalla että liikenteessä. Moni parantaisi ajamistaan yksinkertaisesti seuraamalla mitä edempänä tiellä tapahtuu. Bentley painottaa ennakoinnin tärkeyttä, sekä omaa vastuuta vain liikennesääntöjen tuijottamisen sijaan: jos ei viitsi ollenkaan katsoa ympärilleen ennen vihreistä kiihdyttämistä saa syyttää itseään jos kolaroi – oikeassa oleminen ei lohduta lasaretissa maatessa. En voisi olla enempää samaa mieltä.
Ainoa miinus on jeesustelu nopeusrajoituksista. Väite tarkasti rajoituksen mukaan ajamisesta hyvän kuljettajan merkkinä kaatuu jo siihen, että nopeusmittarin neulan kyttäämiseen käytetty aika on pois muun liikenteen seuraamisesta. Bentley kiertää asiaa kuin kissa kuumaa puuroa, ja rivien välistä ymmärtää rajoitusten olevan aika-ajoin myös herran makuun turhan alhaisia. Ehkä tässä on taustalla jokin jenkkilän lakitupavälttely, eipä ainakaan kukaan voi perustella kaahustamistaan sillä, että luki kirjasta. Joka tapauksessa suosittelen jokaisen nopeusrajoitusta absoluuttisena turvarajana pitävää ajamaan esimerkiksi Kehä 1:n läpi illan hiljaisina tunteina ja pohtimaan miksi juuri taulun näyttämän nopeuden yläpuolella riskit nousevat radikaalisti.
Kirja on nopea johdatus hyvään ajamiseen. Tämä sietäisi päätyä jokaisen autoilijan luettavaksi. Vahva suositus menee etenkin tumpeloille skoda- ja tojokuskeille, mutta he tuskin kirjaan tarttuvat ellei pakoteta (ja silloinkaan eivät ota opiksi). Mutta tekeepä mieli radalle!
Arvosana: 4-/5
