Kahdeksannen sukupolven VW Golf tuli Suomessa markkinoille noin vuosi sitten, jolloin mekin saimme uutuuden heti tuoreeltaan koeajoon. Nyt vuorossa on upouusi farkku-Golf R-Line-paketilla höystettynä.
Hillittyä sporttihenkeä niin ulkona kuin sisällä
Golfin mittasuhteet ovat muuttuneet sukupolvenvaihdoksessa hieman. Hatchbackin takaylitys on hitusen entistä mittavampi, mutta Variantin kohdalla muutoksen huomaa jo selvemmin. Farkun akselivälikin on nimittäin hatchbackia pidempi ensimmäistä kertaa mallisarjan historiassa, millä on vaikutuksensa myös ulkonäköön. Akselivälin 66 millin kasvu edeltäjään verrattuna yhdistettynä melko lyhyeen nokkaan tekee uutuusfarmarista vähän pötkylän näköisen varsinkin suoraan sivusta katsottaessa, mutta R-Line-paketin urheilullisemmat puskurit ja helmat korjaavat tilannetta jo paljon. Oma vaikutuksensa asiaan on myös koeajoauton pirtsakan punaisella metallivärillä.
R-Line-varustelu näkyy ja tuntuu sisälläkin. Viime vuonna koeajetun perus-Golfin sisusta jätti vähän turhankin karun vaikutelman edeltäjään verrattuna, mutta R-Linessä asiat ovat jo paljon paremmalla tolalla. Kojelautaa ja oviverhoiluja on höystetty hiilikuitukoristeilla, ja nahkaratti on litistetty alareunastaan ”aidon” Ärrän tavoin. Reunoistaan vaaleanharmaalla alcantaran tuntuisella materiaalilla verhoillut kuppimaiset etupenkitkin ovat samat kuin pikapuoliin myyntiin tulevassa nelivetoisessa hot hatchissa. Kiinteät pääntuet tuovat kabiiniin sporttifiilistä, ja penkit ovat myös esimerkillisen mukavat ja tukevat istua.
Edistys tuntuu myös siinä, että nyt takaoviinkin on raaskittu laittaa etuosaston kaltaiset tunnelmavalonauhat. Akselivälin venyminen on tuonut mukanaan lähes juhlavat polvitilat takapenkkiläisille, joten siellä viihtyy pidemmänkin matkan. Tavaratilan virallinen volyymi on kasvanut edeltäjään verrattuna kuudella litralla 611 litran vetoisuuteen, mutta samalla takalasi on sijoitettu entistä viistompaan kulmaan menevämmän ulkoasun nimissä. Niinpä todellinen tavaratila lienee suurin piirtein entisellään.
Suosittelemme
Toisin kuin esimerkiksi täyssähköisessä ID.3:ssa, Golfin sisustamateriaalit ovat kahdeksannessakin sukupolvessa pääsääntöisesti korkeatasoiset. Kovaa muovia löytyy vain kojelaudan ja etuoviverhoilujen alaosista sekä keskikonsolista, kuten oli edeltäjässäkin. Työn laatukin vaikuttaa olevan kunnossa, koska pahimmissakaan röykyissä ei tullut esiin minkäänlaisia räminöitä tai hälyääniä.
Digiloikan valo- ja varjopuolia
Eniten uudessa Golfissa on muuttunut edeltäjään verrattuna käytettävyys eikä välttämättä lainkaan parempaan suuntaan. Muokattavasta digimittaristosta ei ole pahaa sanottavaa, ja myös keskinäyttö on varsin looginen käyttää ajottaisia tahmailuja lukuun ottamatta. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että esimerkiksi penkinlämmittimiä olisi monin verroin vaivattomampi käyttää omista napeista kuin kosketusnäytöltä, jossa oikeaan kohtaan osuminen voi olla varsinkin ajon aikana haasteellista. Sama koskee myös valikkojen taakse piilotettua sammutusautomatiikan päältä pois laittamista, jos tälle tulee tarvetta.
Varsinainen suunnittelun kukkanen ovat kosketusnäytön alla sijaitsevat valaisemattomat sliderit lämpötilan sekä radion volyymin säätöä varten. Liu’uttaminen on jo sinänsä hankalaa ajon aikana, mutta pimeällä hommasta tulee mahdotonta, koska slidereita ei pysty näkemään. Onneksi volyymiä voi säätää helposti ratista ja automaatti-ilmastoinnin ansiosta lämpötilan asetuksiin ei tarvitse kovin usein koskea, mutta tässä kohtaa on säästetty täysin väärästä päästä. Asiaan voi kuitenkin olla luvassa parannusta, koska mallivuoden 2022 autoissa sliderit saattavat huhujen mukaan olla jo valaistut.
Urheilullisuutta arkeen
Matkaan lähdettyä ärsytys unohtuu kuitenkin nopeasti, jos säätöihin ei tarvitse kovin usein koskea. Koeajoauton etenemisestä vastasi miedolla hybriditekniikalla ryyditetty 1,5-litrainen eTSI-bensaturbo seitsemänpykäläiseen DSG-kaksoiskytkinautomaattiin yhdistettynä. Sähköavun ansiosta laatikko toimii liikkeellelähdöissäkin kuin unelma, eli kuvitelmat nykivistä DSG:istä voi jo unohtaa. Vaihdot ovat pääosin huomaamattomia myös ajon aikana, ja samaa voi sanoa nelipyttyisestä turbokoneestakin. Se pysyttelee enimmäkseen taustalla pitämättä suurempaa meteliä itsestään, mutta tarvittaessa eteneminen on 250 newtonmetrin maksimiväännön ansiosta hyvin vaivatonta.
Mikään sporttivoimanlähde tämä ei kuitenkaan ole, vaan enemmänkin arjen luotettava puurtaja. Urheiluhenkeä löytyy sen sijaan R-Line-paketilla ryyditetyn farkun ohjauksesta ja alustasta. Progressiivisesti tehostetun ohjauksen tuntuma on yllättävänkin jäykkä perus-Golfiin verrattuna, ja samaa voidaan sanoa 15 millillä madalletusta urheilullisesta alustasta. Pahimmissa lumiröykyissä jousitus tuntuu jo vähän liiankin jämäkältä, mutta hyväkuntoisella asfaltilla fiilis on tietysti herkullisempi. Vaikutuksensa asiaan on myös R-Linessä jo vakiona olevilla 17-tuumaisilla pyörillä. Mukavamman kyydin mahdollistaisi säädettävä DCC-iskunvaimennus, mutta sitä ei ollut ruksittu koeajoautoon.
Kevythybridivalikoiman huipulta
Koeajettu 150-heppainen eTSI-farkku R-Linenä sijoittuu hinnaltaan uuden Golf Variantin kevythybridimalliston huipulle. Hintalapussa lukee ennen lisävarusteita noin 34 500 euron summa, mutta toisaalta farmarin vakiovarustelu on jo varsin kattava ledivaloineen, mukautuvine vakionopeudensäätimineen ja monine ajoavustimineen. Lämmitettävä rattikin on vakiona, joten sormet eivät jäädy pahemmillakaan pakkasilla. Suurin puute mallistossa on hatchback-Golfin kaltaisten pistokehybridiversioiden puuttuminen, mutta ehkäpä sellaiset täydentävät valikoimaa vielä myöhemmin.
Lopuksi vielä kiitokset Volkswagen Center Tampereelle koeajoauton lainasta.
