Jutun ensimmäisessä osassa ajoimme Tallinnasta Tarton, Rezeknen ja Väinälinnan kautta Vilnaan, ja siitä Klapeidaan. Nyt jatkamme Kuurinkynkään puolelle.
Nida ja Kuurinköngäs
Lautta Klapeidasta Kuurinkynkäälle kulkee 20 minuutin välein. Maksu (12,30€) peritään vain mennessä, koska eipä tuolta muutakaan reittiä pois pääse. Laivamatkan lisäksi parin kilometrin päässä on toinen maksupiste, jossa perittiin vielä 20€ maksu kansallispuiston alueelle ajamisesta. Mikäli käy vain merimuseossa, ei tätä maksua peritä.
Kuurinkynnäs on sadan kilometrin mittainen kapea niemimaa, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ainutlaatuisen luontonsa ansiosta. Hiekkadyyneistä muodostunut kannas on kapeimmillaan vain 400 metrin levyinen, mutta Nidassa leveyttä on 2-3 kilometriä. Nidan lisäksi alueella on toinen kohde, Juodkrante.
Nida elää turismista. Luonto ja liikkuminen ovat suurimmat houkutukset rantojen lisäksi. Pyöräilijöitä näkee paljon, koska heille on lukuisia eri reittejä. Hotellien ja Airbnb:n hinnat ovat Latvian muuhun hintatasoon nähden kovat.
Suosittelemme
Sää oli Nidassa vaihteleva. Kävelylenkillä kannaksen yli tutustuimme suureen aurinkokelloon ja nautimme eväät auringonpaisteessa, mutta sadekuuro yllätti meidätkin kesken kaiken lenkin kaukaisimmassa pisteessä. Onneksi kuuro meni nopeasti ohi. Nidan mäntymetsissä on ilo kävellä, koska tunnelma on ainutlaatuinen. Matkan varrella mäntymetsässä kasvoi väliin saniaista, ja seuralainen kutsuikin paikkaa keijumetsäksi. Maaginen paikka.
Maagista on myös ruokailu Nidassa. Suosittelemme lämpimästi ravintolaa nimeltä Kursis aivan keskustassa, erinomaisen makrillin jälkeen emme uskaltautuneet enää muualle, vaan palasimme seuraavana iltana, minä taimenen ja seuralainen sinisimpukoiden pariin. Hinnatkaan eivät päätä huimaa, toisin kuin Vilnassa tai myöhemmin Riikassa.
Sähköauton lataus onnistui sekin helposti ja nopeasti. Aivan Nidan keskustasta löytyy pikalatauspiste, joka käynnistyi koodilla ”1430” aivan kuten Plugshare lupasikin. Ajoimme lounasaikaan auton lataukseen ja kävimme burgereilla viereisessä Grill Housessa. Onneksi jäimme, vaikka sisään astuessa naapuripöydässä oli puoliksi syötyjä pasta-annoksia, koska hampurilaiset olivat meheviä ja itsetehdyt maalaissämpylät kruunasivat kokonaisuuden.
Riika
Matkan viimeinen kohde oli Riika, jonne matkaa Nidasta kertyy reilut 350 km. Täyteen ladatulla akulla tämäkin menisi heittämällä, mutta jo mukavuussyistä pidimme tälläkin etapilla vessa- ja kahvitauon. Ajoimme moottoritietä takaisin kohti Kaunasia ja käännyimme Kryzkalnisin kohdalla kohti Siauliaita. Tie on hyvää ja matka taittui nopeasti.
Riikassa ajoin vanhan kaupungin parkkihalliin, jossa tiesin olevan pistorasioita pitkin hallia ripoteltuna. Kahden ruudun kohdalla olikin tullut merkintä sähköauton latauspisteestä, mutta ne oli – yllättäen – tukittu dieselskodilla ja moottoripyörillä. Jalkauduin tutkimaan hallia ja löysinkin lisää pistorasioita, auton lataus sujuisi siten nätisti viikonlopun aikana.
Riika on monien muiden Baltian kaupunkien tapaan saksalaisten perustama, mutta sen hallitsija on vaihtunut useammin kuin vaikka Klapeidan tai Vilnan. Saksalaisen ritarikunnan valta kesti vain 1200-1500 lukujen välisen ajan, kunnes Puola valloitti kaupungin 1581. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana kaupunki siirtyi Ruotsille (1621), ja otti saman tien paikan maan suurimpana kaupunkina. Venäjä puolestaan valloitti kaupungin Suuressa Pohjan Sodassa 1710. Saksan vaikutus ei kuitenkaan kadonnut, vaan kaupungin hallintokieli oli saksa aina 1891 saakka. Latvia itsenäistyi 1918, jolloin Riikasta tuli sen pääkaupunki.
Riika on erittäin suosittu turistikohde, ja sen myötä hintataso on kovempi kuin vaikka Liettuassa. Airbnb aivan keskellä vanhaa kaupunkia oli reissun kallein, samoin ulkona syömiseen (ja juomiseen) kului täällä eniten rahaa. Ruoka osoittautui täälläkin mainioksi, nyt lammaskin oli mureaa!
Tutussa kaupungissa keskityimme lähinnä rentoutumiseen. Nähtävää olisi paljon, ja Riian keskusta kuuluukin Unescon maailmanperintökohteisiin. Lukuisien kirkkojen lisäksi ihailimme Väinäjoen rantaa, käyskentelimme Vermanes-puistossa ja nautimme viiniä kaupungin tunnettuja jugend-tyylisiä rakennuksia ihaillen.
Kotimatka
Sunnuntaiaamuna oli edessä kotimatka. Liikenne oli mitätöntä, joten aikaa oli reippaasti. Täyteen ladattu akku ei tuntunut tyhjenevän millään 95-105 km/h marssinopeudella, joten ajatuksissa oli ajaa kotiin asti lataamatta. Matkaseuralaisen huomauttaessa hinustelusta (c’mon ajoin vitosen yli) ajattelin kuitenkin pistää auton töpseliin lounastauolla Pärnussa, jotta Helsingistä eteenpäin jatkaa moottoritietä normaalinopeutta. Mikähän mielenhäiriö minuun iski…
Velvollisuudet on hoidettava, joten pysähdyimme Latvian rajalle tekemään reportaasia alkoholin hinnoista. Kävimme tarkastamassa hinnat sekä Superalkossa että Go Alcossa, ja kuinka ollakaan samalla tuli tankattu omatkin varastot. Molempien kauppojen pihat olivat täynnä suomalaisissa kilvissä olevia autoja, eikä ihme – laskin omien säästöjen olleen 250-300 euron luokkaa. Tarkemman raportin alkoholin hinnoista voit lukea täältä.
Pärnussa olisi lounastauon paikka. Ringin Elmo näytti kätevältä valinnalta, mutta harmikseni koko laturi oli pimeänä. Elmon luotettavuus tuntuu menevän koko ajan alaspäin, kevään reissulla törmäsin myös toimimattomaan laturiin. Minulla ei ollut hätää, koska akku piisaisi tarvittaessa kotiin asti, mutta paikalle tullut Model X oli enemmän hätää kärsimässä. Ohjeistin häntä ajamaan Olerexin laturille, joka on ainakin aiemmin toiminut moitteetta.
Ruokailu ei onnistunut yhtään latausta paremmin. Ringin ja Rüütlin risteyksen kiinalainen nimittäin alitti kaikki asteikot. Naudanliha-annokseni oli paistettu todella erikoisesti ollen päältä rapeaa ja sisältä mautonta. Seuralaisen annos taas vaikutti lähinnä friteeratulta jauhelihalta, ja maku oli hirveä. Molempien annokset jäivät kesken, varokaa!
Aikataulumme oli väljä, joten Tallinnaan saapuessa aikaa oli vielä alkuviikon ruokaostoksille. Kurvasimme Järvekeskukseen, jossa oli sopivasti myös laturi vapaana. Kauppareissun aikana sähköä tuli jo vähän liikaakin.
Tallinkin laivat lähtevät D-terminaalista, jota navigaattorit eivät edelleenkään kunnolla tunne. Sekä Teslan oma navi, että kännykän Google maps antoivat eri reitit. Onneksi tie on tuttu ja vältin kielletyn ajosuunnan. Ensikertalaisen kannattaa varata aikaa.
Yhteenveto
Koko reissun kulutus oli 185 Wh/km eli 18,5 kWh per 100 km. Baltian puolella lenkkiä kertyi n. 2000 km, eli sähköä kului 370 kWh. Oma akku vetää aika tarkkaan 70 kWh, eli matkalla kului reilut ”viisi akullista”. Hintaa latauksille kertyi 12,25€, koska suurin osa latauksista oli maksuttomia. Latauspisteiden löytäminen on helppoa Plugshare-sovelluksen ansiosta.
Sähköautolla etenevä ei joutunut hidastelemaan latausten takia, vaikka Teslan Superchargereita tai muita todella nopeita latureita ei vielä ollutkaan. Latureita on paljon ja päivämatkat olivat lyhyitä, joten auto latautui riittävästi lounas- ja kahvitaukojen aikana. Kun valitsee majapaikan niin, että sen läheisyydessä saa akun yön aikana täyteen, niin lataustaukoja ei välttämättä tarvitsisi lainkaan tällä reissulla. Kaikki etapit olisivat olleet ajettavissa täyteen ladatulla akulla ilman stoppeja. Tarkempaa tietoa sähköautoilusta Baltiassa saa aiemmasta jutusta, jossa on käyty läpi eri palveluntarjoajat maakohtaisesti.
Ainoa miinus on muutama epäonnistunut lataus. Elmon luotettavuus on alamaissa, ja kaupunkien paikallisten operaattorien laturit kannattaa selvittää etukäteen. Minä menin vanhana baltiankävijänä takki auki, ja Vilnassa jäi sen vuoksi lataus tekemättä – onneksi se ei vaikuttanut matkantekoon. Latvian E-Mobi -laturit ja Liettuan valtion laturit ovat toimineet tähän mennessä 100% luotettavasti parinkymmenen latauksen kokemuksella, joten niiden toimintaan voi luottaa. Akkua kannattaa kuitenkin säästää niin, että ongelmien kohdatessa pääsee seuraavaan latauspisteeseen – ihan samoin kuin bensatankkiakaan ei kannata ajaa ihan kuiviin etenkään ulkomailla. Vara ei venettä kaada.
Kokonaisuutena Baltia on mainio kohde (sähkö)autolomalle. Etäisyydet ovat lyhyitä, eikä pisinkään reilun 500 km päivämatka ole paha kuin suuremman katraan lapsiperheelle. Hintataso on edullinen, Tallinnan ja Riikan ulkopuolella erittäin edullinen. Suosittelen!
