Volkswagenin pakettimallit tehtiin Kuplan perintönä jääneelle takamoottorirakenteelle aina 1990-luvun alkuun asti. Viimeinen mohikaani, eli vuonna 1979 markkinoille tuotu T3-sukupolvi väistyi lopulta vuonna 1990 paljon modernimman T4:n tieltä. Se toi tähän mallisarjaan ensimmäistä kertaa etumoottorin ja etuvedon, ja mittasuhteetkin muuttuivat tuntuvasti näkyvän keulan ansiosta. 13 vuotta tuotannossa pysyneen T4:n mallien skaala oli laaja, ja se ulottui työkäyttöön tarkoitetuista lavamalleista luksushenkisiin pikkubusseihin.
Moottorivalikoima sisälsi puolestaan voimanlähteitä 60-heppaisesta dieselistä 204-hevosvoimaiseen bensa-VR6:een. Viimeksi mainittukaan ei tehnyt painavasta pikkubussista mitään tykkiä, mutta bensaa se hörppi vähintään kiitettävästi. Enemmän tehoa kaipaavat ovat asentaneet bussivolkkareidensa nokalle erilaisia turbokoneita, ja hurjimmissa laitteissa on nähty jopa Porschen bokserikuutosia edeltäjän tapaan takamoottoriksi asennettuna.
Yksi T4-korisia Volkswageneita virittäneistä pajoista oli Saksan Eurasburgissa toiminut Schick-Tuning, joka säilytti auton alkuperäisen etumoottoriratkaisun. Pakun tai bussin nokalle sai jo tehtaalta viisisylinterisiä bensa- ja dieselkoneita, joten Schick-Tuning sovitti samaan tilaan hieman tehokkaamman viisisylinterisen pannun. Se oli Audi S2:sta ja RS 2:sta tuttu turboviitonen, jonka juuret olivat rinkulamerkin legendaarisen ralli-Quattron kumeasti murisevassa voimanlähteessä.
Saksalaisessa autoliikkeessä olisi nyt myynnissä Schick TS 260:ksi nimetty luomus, joka on tehty vuoden 2000 T4 Caravellen pohjalta. Auto rakennettiin vuonna 2004 Anton Schickille, joka omisti nimeään kantavan tuning-pajan. Tuolloin noin 50 000 kilometriä ajetun lähtökohdan nokalle istutettiin tehdasuusi Audin turboviitonen. joka sai mm. isomman turbon, monia lisäjäähdyttimiä ja vakiota paremmin virtaavan pakoputkiston. Huipputeho kohosi 300 heppaan, eli potkua oli vajaat 50 prosenttia enemmän kuin puhdikkaimmassa T4:ssä tehtaan jäljiltä.
Suosittelemme
Pikkubussin ajettavuutta kohennettiin jäykemmällä alustalla sekä kallistuksenvaimentimilla, ja myös jarrut laitettiin uusiksi. Toimintamatkaa kasvatettiin puolestaan lisätankilla, joka nosti kokonaisvolyymin 150 litraan. Ulkoa auto on täysin vakiokuntoinen mustia vanteita lukuun ottamatta, mutta sisustaan asennettiin kaikki mitä Schick-Tuningilla oli tarjolla. Vakiopenkit korvattiin sähkösäätöisillä Recaroilla, ja kaikki verhoiltiin uudestaan nahalla. Sisustan muutostöiden listalle lukeutuivat myös lisämittarit sekä kattava äänieristys.
Homma ei tullut ihan halvaksi, koska muutoksiin upposi noin 53 000 euroa. Tällä hetkellä auton ajomääräksi kerrotaan 145 000 kilometriä, ja moottorin osalta niitä on tietysti 50 000 vähemmän. VW on myyjäliikkeen mukaan hyvässä kunnossa, ja myös huoltokirja sekä kaikki paperit ovat tallella muutostöiden dokumentointia myöten. Hintapyyntö on tarkalleen 28 999 euroa, eli kyseessä on Saksan markkinoiden kallein T4-korinen Caravelle. Kyseessä on kuitenkin melkoinen harvinaisuus, jollaisia ei enää synny uusia. Anton Schick menehtyi nimittäin kolme vuotta sitten, mikä tarkoitti myös Schick-Tuningin loppua
