Japanin eksotiikkaa ei käy kiistäminen. Muinainen samuraikansa omalla saarellaan on kiehtonut länsimaisia mononkuluttajia kautta aikain. Tiheään asutettu työmuurahaisten maa, jossa näkymät vaihtelevat suurkaupunkien sykkivistä neonhelveteistä maaseudun riisipeltoihin lumoaa monet jo pelkällä ajatuksella. Japanilaiset ovatkin tottuneet tekemään asiat omien kunnioittamiensa traditioiden mukaan välittämättä maailman tuulista.
Maahan on kehittynyt omanalaisensa arkkitehtoninen, sisustus-, ruoka-, viihde-elektroniikka-, taide- kuin autokulttuurikin, jotka kaikki poikkeavat länsimaissa totutusta. Tällä kertaa keskitytään viimeksi mainittuun, jonka ahmimisessa varsinkin suomalaiset ovat kunnostautuneet melko poikkeavana kansakuntana jo useiden vuosikymmenten ajan. Siinä missä muualla Euroopassa saatettiin vielä naureskella ja vähätellä japanilaisten tuotteiden laatua, oltiin täällä jo havaittu hyviksi Datsunit ja Toyotat Suomenkin teille.
Kaiken tämän Japaniin liittyvän kutkuttavan keskellä ei olekaan vaikea ymmärtää, miksi myös kyseisen maanosan autojen ympärille on kehittynyt omat harrastajajoukkonsa alakulttuureineen. Alkusysäystä japanilaisten autojen seksikkyyteen toi jo vuonna 1965 Toyotan esittelemä urheilumalli 2000GT, joka nähtiin trendikkäästi tuoreeltaan myös itse James Bondin käyttämänä autona. Malli jäi kuitenkin lähinnä mainosmielessä tehdyksi kuriositeetiksi, joka on tänä päivänä eräs valmistajansa kalleimpia keräilykohteita.
Arkisemmalla puolella japanilaisen autoilun aloittaneista malleista varsinkin Yhdysvalloissa tuli tunnetuksi vuosina 1968-1973 tuotannossa ollut Datsun 510, joka tunnettiin paremmin Suomessa Bluebirdinä, tai moottorin koon mukaan mallinimillä 1300, 1500 tai 1600. Pieniruokainen ja laadukkaasti tehty 510 oli heti tuoreeltaan yllätyshitti Amerikassa. Tuolloin tosin vielä sikäläinen oman autoteollisuuden ylpeydentunne oli sitä luokkaa, että tuontiauto nähtiin edelleen vain yhtenä japanilaisena kehonsiirtimenä. Piskuinen Datsun onnistui kuitenkin jättämään pysyvän muistijäljen myös monen amerikkalaisen bensapään aivolohkoon.
Menestys ei kuitenkaan ollut sattumaa, sillä japanilaisyritys tavoitteli tosissaan menestysreseptiä lyödäkseen itsensä läpi Pohjois-Amerikan verisesti kilpailluilla automarkkinoilla. Nissanin silloisen suunnittelustudion johtaja Kazumi Yotsumoto asettikin tavoitteekseen luoda auton, joka tunnettaisiin reagoivuudestaan ja hyvistä ajo-ominaisuuksistaan. Tekninen edistyksellisyys asetettiin etusijalle, ja muotoilupuolella tyydyttiin aikansa tyypillisen tapaan lähinnä mielistelemään amerikkalaista automakua kutistetussa koossa.
Suosittelemme
Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoittanut, että auto olisi ollut ruma. Päinvastoin auton laatikkomaisissa linjoissa oli puhdaslinjaisuutta, joka länsimaiseen makuun tottuneista näytti aikaisempaa varmaotteisemmalta japanilaiseksi autoksi. Nissanille ensimmäisen Datsun 510:n kevyt virtaviivainen muotoilu, ja yksirunkoinen rakenne vaikuttivat sen pysyvään asemaan autoteollisuuden historiassa.
Yhdysvaltain markkinoille julkaistussa versiossa oli alun perin 1,6 litran L-sarjan moottori, joka tuotti 96 heppaa. Malliin sai joko nelipykäläisen manuaalivaihteiston, tai kolmilovisen automaattivaihteiston. Korimalleista asiakas saattoi valita kaksi- tai neliovisen sedanin, ja olipa saatavilla myös harvinaisemmaksi jäänyt neliovinen farmarimallikin.
Autoharrastajan kannalta tämän ajan Nissan ja Datsun ajoneuvoissa on mainiota niiden suunnittelu, jossa useimmat osat voidaan vaihtaa helposti, ja niiden päivittäminenkin on melko vaivatonta puuhaa. Esimerkiksi moottorit, vaihteistot, jousitusasetukset ja sen sellaiset voidaan vaihtaa automerkin ajoneuvojen välillä vain pienin muutoksin.
Alkuperäinen 510 onkin saanut paljon kiitosta lyhyen historiansa aikana, ja sillä on autoharrastajien keskuudessa hyvä maine. Sitä pidetään koko Nissanin tärkeimpänä koskaan ulkomaille viemänä automallina. Sen menestystarinaa tuoreeltaan auttoivat osaltaan myös poikkeuksellinen tasapaino kustannusten, suunnittelun ja ajanmukaisen tyylin välillä. Neliovinen Datsun 510 sedan maksoi uutena Yhdysvalloissa 1 996 dollaria, jolla sai aikalaiseksi edistyksellisen ajoneuvon vuosiksi eteenpäin.
Myös Pohjolan Ameriikasta Suomesta löytyy luonnollisesti automallin harrastajia, ja yhteen sellaiseen saattoi törmätä Hämeenlinnassa viime syyskuussa järjestetyssä X-treme Motor Show 2024 autonäyttelyssä. Kyseisen yksilön omistaa seinäjokelainen herra nimeltä Lasse Korpela, jonka Datsun 510 / 1600 on vuosimallia 1969. Lempinimeä Kaizen totteleva auto on rakennettu uudelleen japanilaisen tuningautokulttuurin hengessä. Japaniksi kehitystä kuvaava nimi sopii näin autolle kuin monokkeli silmään.
Omien sanojensa mukaan Korpela tavoitteli autoon restomodhenkeä, mikä lopputuloksesta käsin on onnistunut oivallisesti. Auton runko, kori, tekniikka, äänentoisto ja kaikki muu tilpehööri on kokenut muodonmuutoksen, jonka puolesta moni japanilainen hardcore-luokan tuningharrastajakin voisi nyökytellä päätään. Mikäli auton tekniikasta ja valmistusprosessista haluaa lukea lisää, löytyy omistajan kirjoituksia lisää Instagram tililtä ”510kaizen”.
