Sveitsiläinen arvokellovalmistaja TAG Heuer on perinteisesti Baselworldin messujen näyttävimpiä ja suurieleisimpiä näytteilleasettajia, mitä tulee uutuusmallien julkistamiseen ja sitä kautta mediahuomion keräämiseen. Niin tälläkin kertaa.
Kellomarkkina on globaalisti pirstoutunut, eli geneeristen uutuusmallien sijaan kellovalmistajat tuovat kiihtyvällä tahdilla -usein erilaisiin yhteistyökuvioihin sidottuja – rajoitetun erän kellomalleja, joilla tavoitellaan sofistikoituneempia kohderyhmiä. Baselworldissa tämän strategian kruunaamaton kuningas oli tänäkin vuonna TAG Heuer, joka esitteli lähes päivittäin mediatiedotteen ja -tilaisuuden ryydittämänä uuden kellomallin, johon liittyi joko kollaboraatio, tai historian kätköistä löydetty ja uudelleenversioitu klassikko.
Kollaboraatioiden helmiä
Hyvinä esimerkkeinä TAG Heuerin kollaboraatiostrategiasta toimivat aiemmin Geneven autonäyttelyssä julkaistu Aston Martin -yhteistyö ja sen myötä esitellyt rannekellot, Baselworldissa näyttävästi esitelty Kiinan valtion avaruusohjelman yhteistyökumppanuus kelloineen, historiasta kumpuava Gulf-yhteistyö, sekä itseäni eniten sykähdyttävä yhteistyö Bamford Watch Departmentin kanssa, jonka “tuunaama” Carbon-malli ikonisesta Monacosta on mielestäni TAG Heuerin lähihistorian onnistunein kollaboraatio Hodinkeen kanssa tehdyn Skipper-mallin ohella.
Mihin suuntaan olemme menossa?
Suuri kysymys niin TAG Heuerin, kuin myös muiden kellonvalmistajien “limited edition” ja “special edition” -mallien esiinmarssia seuratessa onkin se, että missä mittakaavassa ns. jatkuvan malliston kellot säilyttävät paikkansa? Vahvistuuko rajoitetun saatavuuden rannekellojen osuus edelleen, vai onko lakipiste jo saavutettu?
