BMW:n tarina alkaa jo ensimmäistä maailmansotaa edeltävältä ajalta. Merkin edeltäjänä voidaan pitää vuonna 1913 perustettua Rapp Motorenwerke GmbH:ta, joka keskittyi lentokoneiden moottoreihin. Firman nimi muuttui BMW:ksi vuonna 1917, ja 1920-luvun mittaan kuvioihin tulivat mukaan myös moottoripyörät.
Autotuotanto alkaa
Autojen pariin päästiin vasta aivan 1920-luvun lopulla, kun BMW hankki Eisenachissa toimineen tehtaan, joka valmisti Dixi-pikkuautoa lisenssillä brittiläisen Austin Sevenin pohjalta. Eisenach jäi muuten toisen maailmansodan jälkeen Itä-Saksan puolelle, ja se tuli tunnetuksi mm. EMW:n, IFA:n ja Wartburgin kotipaikkana.
Dixiä kehitettin edelleen, mutta samaan aikaan panoksia suunnattiin BMW:n ensimmäiseen omaan automalliin. Vuonna 1932 markkinoille tullut AM-mallisarja suunniteltiin jo Baijerin Münchenissä, ja vuotta myöhemmin oli täysin uuden 303:n vuoro.
1930-luvulla lentokonemoottorien tuotannosta tuli jälleen BMW:n leipäpuu natsien valtaannousun ja sotatarviketeollisuuden kasvun myötä, mutta tuolta ajalta muistetaan myös legendaariset 326-, 327- ja 328-urheiluautot. Ne synnyttivät merkin sporttisen maineen, ja viimeksi mainitulla voitettiin esimerkiksi vuoden 1940 Mille Miglia -maantiekilpailu Italiassa.
Suosittelemme
Uuteen nousuun sodan jälkeen
Mille Miglia ajettiin jo toisen maailmansodan synkässä varjossa, ja sodan jälkeen Saksa oli täysin raunioina. Myös BMW:n ykköstehdas Münchenissä oli tuhoutunut lähes täysin, kun taas Eisenachin tehdas jäi rautaesiripun toiselle puolelle neuvostomiehittäjien käsiin. Siellä tuotanto päästiin käynnistämään nopeammin aluksi BMW:n nimellä, kunnes itäblokin tuotteet jouduttiin nimeämään EMW:ksi.
Münchenissä ei ollut valmistettu ennen sotaa vielä yhtään autoa, ja sodan jälkeenkin siellä keskityttiin ensin moottoripyörien, jarruosien ja jopa kattiloiden tekemiseen. Valoa alkoi kuitenkin pian näkyä tunnelin päässä. Länsi-Saksassa koettiin 1950-luvulla ennenäkemätön talousihme, ja myös BMW:n ensimmäinen uusi malli oli jotakin ennenäkemätöntä.
Huhtikuussa 1951 Frankfurtin autonäyttelyssä esiteltiin myöhemmin barokkienkelin lempinimen saanut BMW 501, joka haastoi luksuksellaan jopa Mercedes-Benzin. Kuutoskoneisen mallin rinnalle esiteltiin pian V8:lla vauhditettu 502, ja 1950-luvun mittaan markkinoille tuotiin vielä 2+2-paikkainen 503 sekä Elviksen autonakin tunnettu 507 Roadster.
Kriisistä kukoistukseen
Nämä autot kiillottivat hienosti baijerilaisten mainetta, mutta kaupaksi ne kävivät kovin heikosti ja olivat vielä liian kalliita valmistaa. Vaikka Länsi-Saksan talous kasvoi kohisten, suurin kysyntä kohdistui edullisemman pään menopeleihin. Niinpä BMW päätti alkaa valmistaa italialaisen Iso Rivoltan lisenssillä Isetta-kääpiöautoa, mutta sekään ei onnistunut pelastamaan tilannetta. Moottoripyörienkin kysyntä oli laskusuunnassa, joten BMW joutui 1950-luvun lopulla todella pahaan tilanteeseen.
Koko merkki oli jo vähällä joutua Daimler-Benzin nielaisemaksi, kunnes Herbert Quandt -niminen liikemies pelasti tilanteen. Quandtin yhtiöstä tuli BMW:n pääomistaja, jolloin rahaa uusien tuotteiden kehitykseen alkoi taas virrata. Aluksi mentiin vielä Isetta-pohjaiseen 600:aan perustuneen takamoottorisen 700:n voimin, mutta jotakin paljon parempaa oli luvassa jo pian.
Tuo hetki koettiin Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 1961, jolloin suuren yleisön ihmeteltäväksi tuotiin täysin uusi 1500 ”Neue Klasse”. Neliovisesta autosta tuli sporttisedanien uusi mittapuu, ja BMW:n maine vain kasvoi vuonna 1966 lanseeratun kaksiovisen 02-sarjan myötä. 1960-luvun lopun kasvuvuosina baijerilaismerkki nielaisi vielä autonvalmistaja Glasin, jolloin valmistuskapasiteetti laajeni Glasin mukana tulleen Dingolfingin tehtaan myötä.
Modernit mallisarjat
Vuonna 1972 Bemarin kotikaupungissa Münchenissä pidettiin kesäolympialaiset ja BMW esitteli ensimmäisen 5-sarjan. Jatkoa seurasi kolme vuotta myöhemmin, jolloin 3-sarja astui 02:n saappaisiin. 1970-luvun jälkipuoliskolla nähtiin vielä 6- sekä 7-sarjojen synty, ja vuosikymmen kruunattiin vuonna 1978 lanseeratulla M1:llä. Se oli baijerilaisten ensimmäinen M-sarjalainen ja myöskin ensimmäinen keskimoottorinen superauto.
1980-luvulla jatkettiin hyväksi havaitulla reseptillä, mutta esimerkiksi 3-sarjan korimallivalikoima laajeni neliovisella versiolla, Touring-farmarilla, avolla ja ensimmäisellä M3:lla. Myös 5-sarjasta tuli tarjolle M5 sekä hieman myöhemmin farmarimalli E34-sukupolven myötä. E32-korinen 7-sarja sai puolestaan kunnian olla Saksan sodanjälkeisen historian ensimmäinen V12-moottorinen auto, ja sama pannu nähtiin myös aivan 1980-luvun lopulla esitellyn 8-sarjan coupén keulalla.
Kohti globalisaatiota
1990-luvun alussa baijerilaiset lähtivät ostoksille Ison-Britannian suuntaan, ja vuonna 1994 BMW Groupiin liitettiin brittiläinen Rover sekä sen omistamat MG, Land Rover ja Mini. Siirto osoittautui muutama vuosi myöhemmin vikatikiksi, joten brittimerkit saivat etsiä jälleen uuden isännän. Mini saatiin kuitenkin uuteen nousuun retrotyylin avulla, ja se toimii edelleen menestyksekkäästi BMW Groupin yhtenä merkkinä. Sama koskee Rolls-Roycea, joka koki renessanssin baijerilaisten alaisuudessa uuden vuosituhannen puolella.
1990-luvulla myös USA:n markkinat alkoivat olla niin tärkeät BMW:lle, että Spartanburgin kaupunkiin perustettiin oma tehdas. Aluksi siellä valmistettiin James Bondin autonakin nähtyä Z3 Roadsteria, ja sittemmin jenkkituotanto on painottunut X-sarjan katumaastureihin. Nykyään BMW:llä on monia muitakin tehtaita ympäri maailmaa, ja esimerkiksi Kiinan markkinoille tarkoitetut autot kootaan paikallisesti.
Uuden vuosituhannen tuulia
2000-luvulle tultaessa BMW:n muotoilua alettiin moittia paikalleen jämähtäneeksi, jolloin amerikkalaissyntyinen päämuotoilija Chris Bangle laittoi monen mallisarjan designin radikaalisti uusiksi. Teräviä kanttauksia ja möhkälemäisiä linjoja mukanaan tuonut tyyli ei ollut kaikkien mieleen, mutta esimerkiksi sisustaan tuotu iDrive-valintakiekko löytyy edelleenkehitetyssä muodossaan nyky-Bemareistakin.
Uudella vuosituhannella BMW:n mallisto laajeni mm. 1-sarjalla, joka siirtyi äskettäin etuvetoon kahden takavetoisen sukupolven jälkeen. Vähemmän perinteistä tyyliä on nähty myös 2-sarjan edestä raapivissa tilamalleissa, ja toki myös viime aikojen crossover-buumi on näkynyt baijerilaistenkin mallistossa.
Takavetoa ja ajamisen iloa aiemmin painottanut merkki on tuntunut olevan vähän hukassa viime vuosina, kun jatkuvasti kiristyvä kilpailu on pakottanut lähtemään mukaan yhä uusiin segmentteihin. Sähköautojen osalta baijerilaiset toimivat lähes pioneereina i3-täyssähköauton ja i8-hybridisportin myötä, mutta viime aikoina tarjonta on keskittynyt pistokehybrideihin.
Uusia täyssähköautojakin on luvassa jo pikapuoliin, ja toinen trendi on yhä isommaksi kasvava munuaismaski. Perinnetietoiset voivat kuitenkin huokaista ainakin osittain helpotuksesta, koska esimerkiksi 5-sarja ei saa jättimunuaisia vielä tulevan kesän faceliftissäkään. Siihen saadaan kuitenkin tottua, että täyssähköinen voimalinja tulee yhdeksi vaihtoehdoksi myös BMW:n perinteisissä mallisarjoissa.
