Münchenin autonäyttely on juuri avannut ovensa, ja saksalaismerkit ovat luonnollisesti isosti esillä kotikentällään. BMW;n tärkein uutuus on ”Neue Klasse” -malliston airueena toimiva uusi iX3, jonka suora stuttgartilaisvastine on Mercedes-Benzin täyssähköinen GLC.
Tekniikkansa osalta molemmat vaikuttavat hyvin päteviltä laitteilta, ja toimintamatkankaan ei pitäisi enää aiheuttaa suurempaa ahdistusta. Sitä riittää nimittäin virallisten WLTP-lukujen valossa BMW:ssä jopa 800 kilometrin ja Mersussakin reilun 700 kilometrin verran, kun vertailuun otetaan tässä suhteessa etevimmät versiot. Monen potentiaalisen ostajan silmiin ensimmäisenä pistää kuitenkin muotoilu, ja siitä on vähintään tarpeeksi kirjoitettavaa kummankin auton osalta.
Aloitetaan aakkosjärjestyksessä, eli BMW:stä. Baijerilaismerkin designin tiimoilta on riittänyt viime vuosina parranpärinää kyllästymiseen asti. Ylisuuret munuaismaskit, Lego-palikkamaiset linjat ja menneiden vuosikymmenten hillityn tyylikkyyden puute ovat herättäneet närää merkin ystävissä ainakin keskustelupalstoilla, mutta myyntilukemissa tämä ei ole juuri tuntunut. BMW on viime aikoina menestynyt saksalaisesta premium-triosta selvästi parhaiten, joten ehkäpä asiakkaat eivät oikeasti haikailekaan menneiden aikojen perään.
Tästä huolimatta BMW on laittamassa mallistonsa designin radikaalisti uusiksi jälleen kerran. Jatkossa lähes kaikki BMW:t seurailevat ”Neue Klasse” -tyyliä, joka nähdään tuotannossa ensimmäistä kertaa Münchenissä debytoivassa iX3:ssa. Baijerilaisten uutta sähkö-SUV:ia ei voi kutsua varsinaisesti kauniiksi, mutta auton muotoilussa on kuitenkin havaittavissa virkistäviä tuulia designin osalta.
Niihin kuuluu ensinnäkin klassisen haikeulan paluu, ja koko nokan halkaisevassa litteässä maskissakin on havaittavissa yhtymäkohtia 1970- ja 1980-lukujen Bemareihin modernilla lediteknologialla höystettynä. Myös iX3:n keulan keskellä komeilevat kapeat munuaiset ovat lähes suoraa lainaa menneisyydestä, mutta ne jäävät katumaastureiden yksinoikeudeksi. Ensi vuonna esiteltävässä sedan-korisessa i3:ssa niitä ei nimittäin nähdä, vaan 3-sarjan sähkövastineen keulailmettä dominoivat vaakasuorat linjat.
IX3:n takapään tunnistettavin piirre ovat lediteknologialla toteutetut leveät takavalot, jotka eivät näytä yhtään hassummilta sähkö-SUV:n perässä. Auton muotoilun suurimmat haasteet liittyvätkin sivuprofiiliin. Neue Klasse- perusrakenteen myötä takavetoisen auton mittasuhteet ovat historiaa, ja lokasuojanpullistuksia sekä sivuikkunalinjaa katsellessa mieleen hiipii jotakin outoa. BMW:n uutuuden muodot vaikuttavat nimittäin kovin tutuilta, ja hetken pohdinnan jälkeen ”inspiraation lähde” putkahtaa mieleen. Toisen sukupolven Dacia Duster on tässä suhteessa lähes kiusallisen lähellä uutta iX3:a.
IX3 edustaa myös sisustansa osalta uutta aikaa. Erikoinen nelipuolainen ratti, tuulilasin alareunaan sijoitettu ”panoraamanäyttö” ja vinon suorakulmion mallinen keskinäyttö ovat ainakin tuoreita ideoita, mutta niiden toimivuus käytännössä jää vielä nähtäväksi. Tilannetta ei ainakaan kohenna se tosiasia, että hyväksi havaitulle iDrive-valintakiekolle on heitetty baijerilaisten uusimmissa malleissa lopulliset hyvästit.
BMW iX3:sta voisi siis todeta, että auto vaatii kyllä sulattelua mutta ainakin siinä on virkistäviä uusia ideoita. Lisäksi baijerilaisten sähkökatumaasturi näyttää aidosti modernilta autolta muutamista retroviittauksistaan huolimatta. Samaa ei valitettavasti voi sanoa iX3:n pahimmasta kilpakumppanista, eli uudesta täyssähköisestä Mercedes-Benz GLC:stä. Stuttgartilaisten EQ-sähkömallit ovat flopanneet pahasti sulanutta saippuapalaa muistuttavan muotoilunsa vuoksi, joten Mersun on pitänyt hakea uutta suuntaa sähköautojen syömähampaaksi kaavaillulle uudelle GLC:lle.
Valitettavasti tässäkään ei ole onnistuttu. Sivuprofiililtaan GLC näyttää helposti sulateltavalta, mutta vastaavan näköinen pehmeänpyöreä SUV olisi voitu esitellä jo 10 vuotta sitten. Geneeristä vaikutelmaa korostavat vielä mittasuhteet, joissa on BMW:n tavoin luovuttu takavetoperinteistä. GLC:n peräpääkin menee helposti unohdettavien osastolle, kun taas takavalojen ylenmääräiset tähtikuviot yrittävät alleviivata lähes väkinäisesti että kyseessä on sentään Mersu. Takapuskuria pitkin mutkitteleva kromikoristekin on kuin jäänne menneestä maailmasta, johon GLC yrittää palata myös keulansa osalta.
Kun geneeriseksi koetut EQ-mallit eivät ole käyneet toivotusti kaupaksi, Mersulla on päätetty lätkäistä uuden sähkö-GLC:n keulalle kromimaski joka on kuin Temusta tilattu. Paksun kehyksen, ruutumaisten pikseliledien ja vaakasuuntaisten ripojen yhdistelmän pitäisi Mercedeksen mukaan viedä ajatukset klassisten tähtikeulojen maskeihin, mutta uuden sähkö-GLC:n keula on niiden ajattomasta eleganssista yhtä kaukana kuin Kiina Saksasta. Stuttgartin merkin hillityn elegantista muotoilusta vuosikymmenet vastannut italialainen herrasmies Bruno Sacco kääntyisi varmasti haudassaan, jos hän näkisi tämän naamailmeen.
Samaa lajia on luvassa valitettavasti lisää, koska vastaava keula nähdään myös ensi vuonna esiteltävässä täyssähköisessä C-luokassa. Sisustansa osalta uusi GLC tekee sentään luksukkaamman ja lämpimämmän vaikutelman kuin steriilimmän oloinen iX3, mutta kuinka moni Mersu-kuski on oikeasti toivonut autoonsa koko kojelaudan kattavaa 39,1-tuumaista ruutua? Tässäkin suhteessa vähemmän olisi enemmän, mutta Mercedes-Benzin nykymuotoilun valossa se lienee vain turha toivo.
