Hillityt värit ovat klassisessa pukeutumisessa hyvä lähtökohta lähes tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Tämän päivän värikartta on sitäpaitsi avarampi kuin koskaan, sillä perinteinen no brown in town -ajattelu on heitetty romukoppaan ja sininen puku voi olla enemmän kuin pari astetta mustasta vaaleampaan päin.
Oma tyylini on mennyt vuosi vuodelta varmempaan suuntaan, eli olemassaoloaan kirkuvat vaatekappaleet ovat poistuneet vaatekaapistani ja tilalle on tullut enimmäkseen hillittyjä kuoseja ja perusvärejä. Pukupuolella revittelyä edustaakin Suitsupplyn kaksirivinen puku, jonka väri on jotain tummansinisen ja petroolinsinisen välimaastosta.
Juuri hieman tavallisuudesta poikkeavan sävyn takia puku on noussut tänä syksynä yhdeksi suosikikseni. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että sininen on sävynä aina toimiva ja kun ihoni ei ole vitivalkoinen, voin yhdistää siihen mainiosti valkoisen kauluspaidan ja lähes minkä tahansa värisen solmion. Kokonaisuus antaa minulle myös vapauden käyttää tilaisuudesta riippuen mustia tai ruskeita nahkakenkiä, pintanahkaisina tai mokkaisina.
Juhlaseminaariin rennon skarpisti
Sain viime viikolla tilaisuuden osallistua Riutun säätiön 30-vuotisjuhlaseminaariin, jossa pääsin samalla kertaa jutulle yhden kellomaailman supertähden, kellontekijä Kari Voutilaisen kanssa. Koska seminaari oli päivätilaisuus ja se järjestettiin rennossa ympäristössä, valitsin edellä mainitun puvun kaveriksi valkoisen kauluspaidan ja siihen sopivasti rentoutta tuovat ruskean neulesolmion ja half-brogue -kuvioidut ruskeat oxford-nahkakengät.
Suosittelemme
Asukokonaisuuden täydensin valkoisella ruskeareunaisella pellavataskuliinalla, sekä ruskealla nahkarannekkeella varustetulla vintage-kellolla. Aurinkoisen ja lämpimän päivän vallitessa en kokenut päällystakkia tai huivia tarpeelliseksi.
Puku: Suitsupply, paita: OmaLine, solmio: Herrainpukimo, taskuliina: Amanda Christensen (Kisälli-Puku), kengät: Loake (Anderssén & Kurki), sukat: Bexley, kello: vintage-Tudor (Kellodivari), kelloranneke: Hirsch (Pirkan Kello).