Helsingin upouuteen St. George-hotelliin kokoontui elokuun loppupuolella joukko ihmisiä, joita yhdisti intohimo kelloihin. Tarkemmin ottaen IWC:n kelloihin. IWC:n ja Osk. Lindroosin järjestämän Watchmaking Masterclassin tarkoituksena oli perehdyttää osallistujat kellosepän työn alkeisiin IWC:n oman sepän hellässä huomassa. Skandinavian ja Benelux-maiden maajohtajan Edwin de Vriesin toivotettua vieraat tervetulleiksi päästään asiaan. Edessä pöydällä nököttää puinen laatikko jonka sisältä paljastuu käsinvedettävä IWC:n cal.98200-koneisto sekä muutama työkalu.
IWC:n ohjaajana toimiva kelloseppä Thomas Jäger on seppä toisessa polvessa (ja vielä samalla valmistajalla kuin isänsä!) Jäger kiertää suurimman osan vuodesta maailmalla vetämässä vastaavia kursseja IWC:n asiakkaille ja vahvistamassa näin yhtiön brändikuvaa.
Jäger läväyttää ensimmäisen kalvon esille ja kertoo mitkä ruuvit pitää irrottaa. Sillat irtoavat yksi toisensa jälkeen ja alta paljastuvat rattaat kootaan siististi astiaan. Tämähän sujuu. Tarkkana saa kuitenkin olla, sillä mikäli lattialle sinkoaa ruuvi, ei sitä Jägerin mukaan kannata edes etsiä. Onneksi miehen taskuista löytyy riittävä määrä vararuuveja.
IWC:n, kuten muidenkin merkkien huolto toimii Suomessa, tässä tapauksessa Lindroosilla. Vaativammat mallit, kuten Perpetual Calendar, lähetetään kuitenkin Schaffhauseniin asti. Valtaosa töistä tehdään Amsterdamissa.
Miksei sitten kaikkia huoltoja voi tehdä kotimaassa? Vastaus löytyy lähinnä kustannuksista. IWC:llä huoltoja tekevä kelloseppä voi kouluttautua tasoille yhdestä viiteen. Jokainen lisätaso tietää lisäkustannuksia, sillä seppä (tai sepän työnantaja) joutuu hankkimaan aina uuden setin varaosia ja työkaluja tason vaatimusten mukaan, eivätkä ne ole halpoja. Useimmiten paikallinen seppä hallitsee tasot yhdestä kahteen.
Tilaisuudessa esiteltiin myös IWC:n mallistoa, joista päällimmäisinä jäivät mieleen ikonisen pilotin 150-vuotisjuhlamalli, jonka taulun käsittelyyn oli kehitetty aivan uusi, emalipintaa jäljittelevä pinnoite. Ainoa Suomeen saapunut kappale myytiin pöydältä saman tien pois parempiin ranteisiin.
Suosittelemme
Noin 50 tuhannen euron hintainen Portugieser Perpetual Calendar taas pitää ajan ilman säätöjä 577 vuoden ajan. Kellon mukana toimitetaan pienessä sinetöidyssä lasiputkessa numerokiekko joka pitää asentaa kelloon vuonna 2499, mikäli haluaa, että oikea vuosi näkyy taulussa jatkossakin. Todellinen perintökello! Mainittakoon, että muiden laatuvalmistajien Perpetual Calendarit ovat järjestään tyyriimpiä.
Pöydällä oleva koneisto on nyt purettu niin pitkälle kuin Jäger sallii ja alkaa kokoamisvaihe. Hyvin pian valkenee, että purkaminen on rutkasti helpompaa kuin kokoaminen – myös kellokoneistojen kohdalla. Kun viimeinen silta on ruuvattu paikoilleen, hiki kohoaa otsalle: lähteekö koneisto käyntiin vetämällä?
No ei lähde. Jäger kiertää pöytää korjailemassa muiden kuolleita koneistoja kunnes saapuu kohdalleni. Yksi ratas ei ollut ottanut kontaktia toiseen rattaaseen! Kaikkien kurssikellojen lopulta tikittäessä iloisesti tulee diplomien ojentamisen aika. Todistus on komea, mutta tältä pohjalta en vielä lähtisi hakemaan kellosepän töitä.
