Olen kuulemma sanonut joskus vaimolleni sekä myös hyvälle ystävälleni, etten koskaan osta Rolexia. En muista sanoneeni niin.
Unelmakello
Määrittelin kelloharrastuksen alkuvaiheessa, millainen on unelmakelloni. Se on teräksinen, teräsrannekkeella ja safiirilasilla. Vedenpitävyyttä täytyy olla vähintään 100 metriä ja kruunu ruuvilukittava. Taulu on musta ja koko noin 40 mm. Koneisto on tietysti mekaaninen ja mahdollisimman laadukas.
Näillä hakutermeillä löytyy edullisempina vaihtoehtoina muun muassa Tissot PRC 200 ja Longines Conquest. Kalliimpia vaihtoehtoja ovat Omega Aqua Terra, Grand Seikon -malleja ja Rolexilta esimerkiksi Explorer ja Milgauss.
Päädyin hankkimaan vuonna 2016 Eterna KonTiki Daten. Se täytti unelmakellovaatimukseni ja oli hinnaltaan kohtuullinen, noin 1 500 euroa. KonTiki on sporttikello ja all-rounder, joka käy lähes joka tilanteeseen: niin pikkutakin kuin verkkareidenkin kanssa.
Kolmen kellon kokoelma
Vaikka olin hankkinut unelmakellon, myös toisenlaiset kellot houkuttelivat, esimerkiksi TAG Heuerin kronografit ja Breitlingin sukeltajankellot. Sain hankittua parin vuoden päästä TAG Heuer Carrera -kronografin ja Breitling Seawolfin. Nyt minulla oli kolmen kovan kellon kokoelma. Vai oliko?
Suosittelemme
Vaikka KonTiki onkin hieno kello, se ei aivan yllä Breitlingin ja Carreran tasolle. Eternassa on Sellitan peruskoneisto SW-200, Breitlingissä on kronometrisertifioitu ETA 2824 ja Carrerassa on ETA 2892 -pohjainen kronografikoneisto, joka on ETA:n parempaa sarjaa.
Eterna on myös pukukelloksi hieman iso. Se on 42 mm leveä ja mielestäni pomppaa liikaa kauluspaidan hihan alta. Kolmen kellon kokoelman pitäisi riittää kaikkiin tilanteisiin. Aloin etsiä uutta unelmakelloa, joka sopisi myös puvun kanssa.
Myynkö kaiken?
Välillä tulee ajatus, että möisi koko kellokokoelmansa. Kokoelmani hinnalla saisin vaikka Rolex Explorerin.
Kysyin viime kesänä käytettyjen kellojen liikkeestä mitä saisin Seawolfista ja Carrerasta vaihdossa. En olisi saanut niistä niin paljon kuin olin ajatellut.
Kellojen myynti vaatii oman aikansa ja asennetta. Siihen en lähtenyt. Päätin alkaa säästää.
Rolex
Kiinnostuin mekaanisista kelloista 2014 ja olen seurannut Rolexin edullisimpien kellojen hintoja siitä lähtien. Silloin safiirilasisen Air Kingin sai Euroopasta 2000 eurolla. Niin kallis kello tuntui viisi vuotta sitten kaukaiselta haaveelta. Ajattelin, että jos minulla on jonain päivänä Rolex, minulle riittää kaikista edullisin malli.
Ymmärsin jossain vaiheessa, että Air King on 34 mm leveä eli aika pieni. Sen ranneke on myös vanhaa mallia, jossa on “peltiset” päätypalat ja lukko. Seuraava malli ylöspäin oli Oyster Perpetual 116000, joka on 36 mm leveä ja uudella rannekkeella. Sen hinta viisi vuotta sitten oli käytettynä alkaen 3 000 euroa, joten haave oli vielä kaukaisempi. Myös tuo 36 mm:n leveys tuntui pieneltä.
Uusi maailma
Olin lokakuisena perjantai-iltana Aika tyylikäs 2019 -tapahtumassa Lahdessa. Siellä kello-, koru- ja muotiyrittäjät esittelevät tuotteitaan. Paikalla oli useita uusien ja käytettyjen arvokellojen kauppiaita.
Lahden Kellokeskuksen Rolex-osasto oli houkutteleva. Minulla oli päällä tummansininen puku ja ranteessa 34 mm leveä Leijonan vintage-kello. Päätin kokeilla, miten sinitauluinen 36 mm:n Datejust sopii ranteeseen 34 mm:n kellon jälkeen. Olin pitänyt 36 mm:n Rolexeja liian pieninä. Datejust sopi täydellisesti! Taulun ja puvun värit korostivat yhteensopivuutta.
Olen käynyt rannettamassa 36 mm:n Rolexeja aina joku isompi kello mukana. Nyt kun kokeilin sitä pienemmän kellon jälkeen, se oli juuri sopiva. Sanoin tutulle myyjälle, että nyt minulle aukesi uusi maailma. Pienempi Rolex tarkoittaa pienempää hintaa ja enemmän vaihtoehtoja.
Pääsin myös samalla eroon ajatuksesta, että taulun pitää olla musta. Olin ajatellut, että mustan puvun kanssa pitää olla mustatauluinen kello. Vuodessa on aika vähän tilanteita, joissa pidän mustaa pukua. Ja miksei mustan puvun kanssa voisi ranteessa olla pilkahdus sinistä.
Se on menoa!
Kiertelin Aika tyylikkään kaikki osastot ja kuvasin mielenkiintoisimmat kellot omaksi ilokseni. Ranneajan osastolla oli sinitauluinen Oyster Perpetual 36 vuodelta 2014. Rannetin sitä ja se istui yhtä hyvin kuin Datejust 36. Keskustelin myyjän kanssa mahdollisesta vaihdosta Breitlingiin. Halusin tietää, onko liikkeiden vaihtohyvityksissä eroja. Hän lupasi Seawolfista pikkuisen enemmän kuin toinen liike.
En miettinyt Rolexia pariin päivään. Sunnuntai-iltana päätin kysyä Ranneajasta vaihtotarjousta kahteen kelloon. Mitä saisin Breitlingistä ja Carrerasta? Lähetin sähköpostin, jossa oli tiedot ja kuvat kelloista. Kerroin, että molempien käynti on tarkastettu vuoden sisällä ja kaikki oli kunnossa. Jännitin vastausta yön yli. Tulisiko minusta vihdoinkin Rolexin omistaja? Olin valmis jättämään ajatuksen kolmen kellon kokoelmasta.
Sain sähköpostin Ranneajan Jarkolta maanantai-iltapäivänä. Tulikin lisäkysymyksiä. Breitling oli kunnossa, mutta jos Carrerassa ei ollut alkuperäisiä papereita, vaikutti se hintaan. Siitä huolimatta, että Carrerasta puuttui paperit, sain vielä samana iltana vaihtotarjouksen. Joutuisin maksamaan välirahaa, mutta minulla oli juuri sen verran säästössä. Lähetin tiistaina kellot Imatralle, jossa Ranneaika toimii, ja myyjä tarkastaisi kelloni.
Mutkia kaupantekoon
Paketti oli torstaiaamuna Imatralla. Iltapäivällä Jarkko soitti Ranneajasta. Carreran käynti heitteli ja kelloon pitäisi tehdä täyshuolto, joka on kallis kronografikoneistolle.
En olisi voinut maksaa useaa satasta lisää. Eikä siinä tuntunut olevan järkeäkään, koska. vaihtohyvitys olisi jäänyt niin pieneksi. Sanoin, että mietitään vielä hetki, vaikka olin jo valmis perumaan kaupan.
Sain myöhemmin torstaina Jarkolta viestin, että hän tuntee kellosepän, joka voisi ostaa Carreran huoltokuntoisena samaan hyvityshintaan. Voisimme pitää välirahasopimuksen voimassa. Tämä varmistuisi illalla.
Menin illalla pojan trumpettikonserttiin. Konsertti oli juuri alkamassa, kun Jarkko soitti. En voinut vastata. Pyysin Jarkkoa laittamaan viestin. Vilkuilin puhelintani niin usein kuin konsertin aikana kehtasin. Viestiä ei tullut.
Soitin konsertin jälkeen Jarkolle. Huonoja uutisia. Jarkon tuttu ei ostanutkaan kelloa. Hänellä oli jo niin monta raatoa hankittuna, ettei tarvinnut enää lisää. Jarkko ehdotti lisäystä välirahaan, joka olisi vähän vähemmän kuin huollon hinta. Lupasin palata asiaan.
Kompromissi
Soitin Jarkolle vielä torstai-iltana ja kerroin, että korotus olisi silti liian suuri. Minulla ei ollut varaa siihen. Tilanne oli se, että myyjä tiesi kellon huoltohistorian puuttuvan. Toisaalta olin antanut kuvan, että kello on kunnossa. Niin se olikin – vuosi sitten.
Päädyimme kompromissiin. Laitoimme tuon korotetun hinnan puoliksi. Olin valmis maksamaan vähän lisää. Sovimme kaupat. Lähdin perjantaiaamuna junalla Imatralle hakemaan Rolexia. En enää halunnut odotella posteja. Saisin sittenkin Rolexin!
Hakumatka
Juna lähti Lahdesta samaan aikaan kuin normaali työmatkajunani Helsinkiin, mutta toiseen suuntaan. Matkalla selvisi, miksi Helsingin junat ovat jatkuvasti myöhässä. Lappeenrannassa oli siltatyö Saimaan kanavan kohdalla. Juna lipui kanavan yli kymmenien metrien korkeudessa. Maisemat olivat huimat.
Jarkko tuli asemalle vastaan ja menimme kahvilaan tekemään kaupat. Rolex oli hienossa kunnossa. Mukana oli laatikko ja paperit. Ranneke säädettiin sopivaksi ja kauppakirjat allekirjoitettiin. Kaikki sujui niin kuin piti.
Sitten paluumatkalle täyteen syyslomajunaan. Vastapäätä istui nuori mies, jolla oli ranteessa TAG Heuer Formula 1. Mietin, huomaako hän Rolexini. Mietin, onko hän kellomiehiä. Minulle tuli tunne, ettei ole mitään väliä, huomaako joku kelloni. Tämä on minun juttuni. Olin saavuttanut haaveeni, mutta se on oma pikku salaisuuteni. Ranteessani oli vaatimaton aarre.
Kokemukset
Vein kellon Lahden Kellokeskuksen Rolex-kellosepälle käynnin ja tiiviyden tarkastukseen. Molemmat olivat kunnossa, kuten oletinkin. Kello kävi tarkasti, mutta käyntiin tehtiin keskiöinti. Ranneke sai vielä ultraäänipesun.
Ensimmäinen yö kellon kanssa on aina jännittävin. Käykö kello vielä aamulla ja kuinka tarkasti? Kello oli edistänyt sekunnin 16 tunnissa eli käy Rolexin lupaamaan -2/+2 sek. vuorokaudessa. Muutaman päivän päästä käynti oli edelleen vain sekunnin edellä eli kello oli edistänyt vain sekunnin murto-osia päivässä.
Kellon 36 mm leveä kuori on sopivan kokoinen. Satiinihiottu teräsranneke on mukavan tuntuinen ja laadukas. Sininen taulun väri on upea ja monikäyttöinen. Minulla on aina jotain sinistä päällä. Ja vaikkei olisikaan, sopii sininen taulu silti niin mustan, ruskean kuin harmaankin kanssa. Taulun indeksit ja viisarit ovat valkokultaa ja ne on luminoitu.
Oyster Perpetual 36 on tasapainoinen kokonaisuus, joka käy kaikkiin tilanteisiin. Se on uintivesitiivis, kuten kaikki Oyster Perpetual -sarjan kellot vähintään ovat. Oyster Perpetual 36 on pelkistetty puku- ja sporttikello ja täyttää unelmakellovaatimukseni.
Miksei Rolexia?
Uskon sanoneeni, etten hanki koskaan Rolexia, vaikken muistakaan tehneeni niin. Olen sanonut niin joko sen takia, etten ole halunnut käyttää kelloon niin paljon rahaa, tai sen takia, etten haluaisi viestiä Rolexilla mitään. Rolex kun herättää aina tunteita. Jokaisella on siitä mielipide: niillä, jotka tietävät kelloista, ja niillä, jotka eivät tiedä.
Aloin tutkia Rolexeja viisi vuotta sitten eli samaan aikaan, kun kelloni on valmistettu. Hain pitkään tietoa ja varmistusta, että haluan Rolexin. Minulla on Rolex, koska se on kaunis, monikäyttöinen ja laadukas. Se on hyvin pidettynä ikuinen.
Pähkinänkuoressa:
- Merkki: Rolex
- Malli: Oyster Perpetual 36
- Mallikoodi: 116000-0002
- Valmistusvuosi: 2010 –
- Koneisto: automaattinen in-house 3130, COSC-luokiteltu
- Käyntitaajuus: 28 800 bph
- Käyntivara: 48 tuntia
- Kuori: teräs
- Kuoren halkaisija: 36 mm
- Kellon paksuus: 11 mm
- Lasi: kohotettu tasainen safiiri
- Nuppi: ruuvilukittava
- Vesitiiviys: 100 m (10 bar)
- Rannekkeen leveys: 20 mm
- Ranneke. teräs
- Hinta: uutena 5 050 €, käytettynä noin 4 000 €
