Pohjois-Suomen suurimpaan harrasteajoneuvokokoontumiseen osallistui tällä kertaa peräti 4000 kävijää ja 880 ajoneuvoa. Tapahtuma pidettiin Oulun Äimäraution raviradalla, ja se oli järjestyksessään kuudes.
Järjestäjien hamuavaa tuhannen ajoneuvon rajaa ei päästy vielä ylittämään mutta senkin aika varmasti tulee. Tapahtuma tarjosi yhteistyökumppaneiden kojujen lisäksi rompetorin heti aamusta alkaen. Lisäksi yleisölle oli tarjolla muun muassa helikopteri kyydityksiä, mahdollisuutta päästä istumaan ralliautossa, herkullisia ruokatarjoiluja, unohtamatta tietenkään reilut 4 metriä korkeaa mammutin jäljitelmää, jossa perheen pienimmillä riitti ihmeteltävää.
Uutuutena nähtiin harrasteajoneuvo huutokauppa jossa kaikki huudettavat kohteet oli ajettu riviin Äimäraution raviradan varteen tutkittavaksi. Huudettavia laitteita oli laidasta laitaan mieleenpainuvimpina hieman palovammaa ottanut SLC mersu, volkkarin neliovinen K-malli sekä ryhdikäs pidemmän akselivälin Cadillac. Kuten aikaisempinakin vuosina oli tänäkin vuonna kliimaksina päivän päätteeksi kruisailu Oulun keskustan ympäristössä palkintojen jaon jälkeen. Yleisön suosikiksi autosarjassa valittiin esittelemämme söpön pinkki Seat 600.
Seat 600 1971
Seat/Fiat 600 eli ”pompannappi” on Fiatin nimellä alun perin vuosina 1957-73 valmistettu kaupunkikäyttöön sopiva perheauto joka löysi markkinat nopeasti kätevyytensä, kestävyytensä ja edullisuutensa ansiosta. Seat sai lisensoitua mallia nimiinsä, mutta merkeissä saattoi lukea Fiat kuten Haukiputaalaisen Maria Säävälän -71 mallissa.
-Tämä tosiaan on Seat vaikka Fiatin merkit siinä on. Näitä valmistettiin Espanjassa ja sikäli varaosia tilatessa pitää olla tarkkana, koska Fiat 600 osat eivät kaikki käy tähän malliin.
Suosittelemme
Auto on ollut minulla 2017 asti, hankkiessani se oli ajokuntoinen, mutta ei mennyt katsastuksesta läpi jarrujen takia. Remppa odotutti useamman vuoden ennen kuin kaverini Raahesta purki auton ja moottorin atomeiksi. Auto päätettiin paklata ja maalata sen jälkeen kokonaan uudestaan ja samoihin aikoihin pystyttiin tilaamaan puuttuvia osia. Viime kesänä tuli ajettua 700 kilometriä, mutta tänä kesänä ajot ovat jääneet hieman vähemmälle pikku kunnostelujen vuoksi, kertoo Maria Säävälä.
Maria Säävälä kertoo olevansa autoihminen ja pitää kaikenlaisista menopeleistä. Hänet voi myös nähdä ajamassa jokamiesluokassa. -Olisin varmaankin ostanut jo uudemman mallisen Fiat 500, mutta perheessä kun on hevosia niin malli olisi hieman liian köykönen vetokärryksi siihen hommaan.
Fiat 600 esiteltiin vuonna 1955 korvaamaan jo vuodesta 1936 tuotannossa ollut erillisillä lokasuojilla toteutettu kääpiöauto 500 Topolino. Uusi 600 oli myös pieni, pituus vain 3,2 metriä, leveys alle 1,4 metriä ja akseliväli tasan 2 metriä. Taakse sijoitettu 633 kuutiotuumainen 4-sylinterinen vesijäähdytteinen voimanlähde tuotti vain hieman yli 20 hevosvoimaa. Se oli aikakauden pikkuautolle tyypillinen lukema, mutta enemmän kuin edellisessä Topolinossa.
Huippunopeus jäi lukemaan 95 km/h, mikä 50-luvulla riitti pääasiassa kaupunkikäyttöön ja maaseudun mutkaisille pikkuteille ajatellulle ajokille. 600 suunnittelussa oli ajateltu tilat neljälle, lisäksi pienikokoiset ja ohutselkänojaiset istuimet antoivat lisätilaa takapenkkiläisille. Alkupään malleissa oli takareunastaan saranoidut ns. kaappariovet. Vuonna 1965 ovien aukeamissuunta muutettiin turvallisuussyistä, vaikka aikaisempi toteutus olikin mahdollistanut helpomman kulun sisään. Samaa tekivät muutkin autovalmistajat ”kaappariovimalleilleen”. Moottori kasvoi samana vuonna 767 kuutioiseksi ja 32 hevosvoimaan.
600-mallilla on hallussaan Suomen ennätys yhdellä kertaa suurimman tuontimäärän tilastossa. Hangon satamaan saapui vuonna -71 3000 kpl kyseistä mallia. Viimeiset 600 tuotiin Suomeen -74. Pikkuruisten markkinoista 600 kamppaili tuohon aikaan Wartburgin, Moskvitshin, Citroen 2CV ja Renault 4 hintaluokassa. Myyty määrä Suomessa oli varsin merkittävä 70000 kpl. Euroopassa 600 on Italiassa ja Saksassa omat kerhonsa vetäen laajalti malliuskollisia harrastajia.
RX-7 FD3S Efini 1992
Ei niin tuiki tavallinen koppa tuunattavaksi kantaa nimeä RX-7 FD3S Efini -92. Rallipoluilla on saattanut törmätä RX-7 mallinimeen ja ehkäpä joku tarkkasilmäinen mallin katuversioon. Kyseessä on Mazda, samantyyppinen 80-luvulla rallipoluilla menestyneellä Minna Sillankorvalla oli ajokkinaan useamman vuoden. Sillankorvan malliversio oli ykköskoppainen ja ehkäpä se tunnetuin kaikista. Mallin tunnistettavin elementti on erityisesti sen pieni ja kevyt Wankel-moottori.
Saksalaisen insinöörin Felix Wankelin kehittelemän moottorin toiminta perustui kiertävään männän liikkeeseen. Tärinätöntä ja kevyttä moottoria pystyi käyttämään lentokoneissakin, mutta polttoaineenkulutus ja osien kuluminen teki siitä kalliin. Mazdan prototyypissä Wankel nähtiin ensimmäisen kerran jo 1963, mutta vuonna 1978 esitelty RX-7 teki siitä tunnetun. 1983 esitellystä Turbolla ryyditetystä mallista irtosi vakiona 165 hevosvoimaa. RX-7 tarjosi varteenotettavan vaihtoehdon saman tyyliselle kilpailija konsernin Toyota Celicalle sekä Porsche 924. Vaikkakin Wankel-moottoristen Mazdojen massatuotanto on jo lopetettu, huomionarvoista epätavalliselle RX-7 on sen kunnioitettava reilu 800000 kappaleen valmistusmäärä.
Tapahtumassa toimittajan linssiin eksynyt versio pitää sisällään piskuisen 1.3 litraisen lähes 500 hevosvoimaisen voimanpesän. Muita merkille pantavia hienouksia moottorissa ovat North Performancen Turbo, NP 60mm hukkaportti sekä NP V-Mount välijäähdytin. Lisäksi 3,5 tuumainen RST putkisto pakosarjoineen pitää huolen äänimaailmasta. Efini räätälöityyn RX-7 on asennettu myös ympäristöystävällisempi Flexifuel AN8 polttoainelinjoilla suodattimineen sekä Walbron Hellcat pa pumppu.
Alustassa muutoksia ovat J-auton pillowballit sekä Hellman racingin polyuretaani puslat. Vanteina ovat tyylikkäät kaksiväriset North Performancen Descent 19×10.5/9.5 ja kumeina Falkenin FK510 275/30r19 ja 255/30r19. Itse korimuutoksia autoon on tehty 5 sentillä levennetty bodykit. Pohjana on käytetty ShineAutoProjectin Burnout sekä Saian bodykit sekoitusta.