Omega Seamaster 300 Bronze Gold on katseen pysäyttävä yhdistelmä vanhaa ja uutta. Niin tyylissä kuin teknologiassa kello katsoo uskomattoman hienolla tavalla menneeseen ja tulevaan.
Kellojen suunnittelu on mitä suurimmassa määrin huipputiedettä. Kellokoneistojen kehitys on ihmiskunnan mekaanisen osaamisen huippua ja huippumerkeillä sama linja täytyy viedä läpi koko kellon suunnittelun suurista kokonaisuuksista aina pienimpiin yksityiskohtiin. Kaikki taulun pintakäsittelystä lasikkeen korroosionkestoon ja siltä väliltä ovat ankaran tuotekehityksen kohteita.
Materiaalitekniikka on yksi osa-alueista, joissa kellovalmistajat kilpailevat niin keskenään kuin koko maailman parhaan teknologisen osaamisen kanssa. Useampikin high-end -kellotalo on luonut brändilleen omia materiaaleja, joilla luodaan kelloille kiinnostavia tarinoita ja mielenkiintoisia tekstuureja. Uusilla materiaaleilla voidaan myös ohjata materiaalin käyttäytymistä kovissa olosuhteissa.
Materiaalien tarina on olennainen osa kellon tarinaa
Hublot on jo pitkään kulkenut omintakeisten materiaalien polkua kellonkehityksessään Art of Fusion – filosofiallaan ja luonut kiinnostavia, puhtaasti kokeellisia hybridimateriaaleja, kuten Texalium hiilikuitu-alumiinikomposiitin ja Hublot Classic Fusion Aerofusion Chronograph Concrete Jungle – kellossa käytetyn betoni-epoksihartsin. Näissä kuitenkin on kyse enemmän tai vähemmän tarinan tavoittelusta, kuin materiaalisten ominaisuuksien hiomisesta kohti täydellisyyttä.
Puhtaasti metalliseoksien luomisessa on omat haasteensa. Niin moni metalliseos on jo keksitty, numeroitu ja arkistoitu mystisiin standardinhaltijoiden arkistohalleihin – joihin ei päivä paista, että uuden luominen on vaikeaa.
Suosittelemme
Joidenkin talojen onnistumiset kellon kuoren materiaalikehityksessä ovat kuitenkin niin legendaarisia, että esimerkiksi teräs on alkanut kulkea kolminumeroisen SAE-teräsluokituksen sijaan kellovalmistajan antamalla kauppanimellä, kuten austeniittinen kromi-molybdeeniteräs SAE904L – eli Oyster Steel. Olkoonkin, että 904L oli jo kehitetty ennen kuin Rolex otti sen käyttöön kaikissa kelloissaan vuonna 2003. Rolex kuitenkin vei kehitystyön entistä pitemmälle omissa nimissään ja kehitti valmistusmenetelmiä tuottaakseen entistäkin puhtaampaa Oyster Steeliä.
SAE904L kehitettiin, kun perinteinen ruostumaton teräs 316L ei ollut riittävän korroosionkestävää. Lisäämällä nikkeliä, kromia, kuparia ja molybdeeniä teräksestä sai ruostumatonta terästäkin paremmin vuosikymmenten korroosiota kestävää.
Vuonna 2021 Swatch Groupin metallurgit ovat uuden materiaaliteknisen läpimurron äärellä. Ei sillä, että Omega olisi ensimmäistä kertaa omaa metallia luomassa. Swatch Groupin sulatto on jo vuosikymmeniä palvellut Omegan lisäksi sellaisia merkkejä kuin Breguet, Jaquet Droz ja Blancpain. Näistä tunnetuimpana ehkä Swatch Groupin metallurgien kehittämä poikkeuksellisen punainen Sedna-kulta, jossa 18 karaatin kultaan on sekoitettu palladiumia ja kuparia estämään oksidoitumista ja voimistamaan punaista väriä.
Tänä vuonna Omegan materiaalitekniikan esoteerikot ovat tarttuneet metalleista vanhimpaan eli pronssiin. Käyttääkseen sitä kaiken lisäksi korroosion näkökulmasta kaikkein haastavimmassa käyttökohteessa, eli sukeltajankellossa.
Pronssikellojen patina ja ajan hammas
Pronssiset kellot eivät ole uusi asia. Gerald Gentan Gefica -brändin kelloissa pronssi oli materiaalina jo 1980-luvulta lähtien, mutta Gefican sulauduttua Bulgarin kanssa pronssikelloja ryhdyttiin pinnoittamaan, jotta ne eivät patinoituisi. Tämä ei miellyttänyt kellonostajia ja pronssikellot unohtuivat.
Pronssikellon uutta tulemista johtanut vuoden 2011 Panerai Luminor Submersible 1950 Bronzo avasi kellomaailman ajatukselle, ettei kellon patina ole huonoksi ulkonäölle. Pronssisen kellon tuleekin saada ainutlaatuista patinaa.
Meriveden vaikutus patinoi pronssisen kellon hienosti, mitä monet kellotalot ovat käyttäneet hyödyksi vuosien varrella. Useimmat pronssista valmistetut kellot ovat joko kuparin ja tinan sekoituksesta syntyvää tinapronssia tai muutamalla fosforipromillella vahvistettua fosforipronssia.
Vapaasti patinoituvissa kelloissa on haittapuolia. Niissä esimerkiksi esiintyy monille pronssista tuttu ilmiö verdigris eli kupariruoste, joka värjää pronssin Vapaudenpatsaan vihreäksi. Niinkuin Vapaudenpatsaalle on tapahtunut. Kupariruoste on myrkyllistä, se värjää vaatteet ja ihon, minkä lisäksi kupariruoste nimensä mukaisesti syö seoksen kuparia, jolloin pinta voi syöpyä reikäiseksi.
Tästä syystä monet kellotalot ovat keksineet tapoja kiertää ongelman. Toiset valmistavat ainoastaan kuoren pronssista ja tausta on terästä, jolloin pronssi ei ole kosketuksissa ihon kanssa. Toiset taas pinnoittavat pronssin samalla hidastaen kaunista patinoitumista, tai lisäävät seokseen aineita jotka ohjaavat prosessia haluttuun suuntaan. Useimmissa näistä on omat kääntöpuolensa.
Patinoituminen on kellossa kuitenkin osoitus ajan hampaan nakerruksesta ja luonnollinen patinoituminen on tärkeää ulkonäöllisesti. Liian kiiltävä tai luonnottoman näköisesti patinoituva kello ei soita pronssille omistautuneen kelloharrastajan sydämen kelloja oikealla tavalla.
Pronssikulta vai kultapronssi?
Omegan metallurgit ovat lähestyneet asiaa toista kautta esittelemällä materiaaliksi Bronze Gold nimellä kulkevan seoksen. Perinteinen pronssi on epäjalo metalliseos, toisin kuin kulta. Sen sijaan että estettäisiin epäjalon metalliseoksen korroosio lisäämällä seokseen jatkeaineita, Omegalla lähdettiin nostamaan seoksen jalousastetta lisäämällä siihen kultaa.
Seosaineilla, hopealla, galliumilla ja palladiumilla saadaan kontrolloitua seoksen väriä ja käyttäytymistä vähentämättä sen jalousastetta juurikaan. Omegan kultapronssissa on kuparin ja seosaineiden lisäksi 375 promillea kultaa, eli tietystä näkökulmasta katsottuna kello on 9 karaatin kultaa pikemmin kuin pronssia. Toisaalta galliumia käytetään nykyisin myös alumiinipronssissa alumiinin tilalla, jolloin kello on myös pronssia.
Omegalla asetettiin uudelle metalliseokselle muutama kriteeri, joka sen oli täytettävä. Seoksen tuli patinoitua muodostamatta kupariruostetta tai muita haitallisia ihoa ärsyttäviä korroosiotuotteita. Koska kello on yhtä paljon kultaa kuin pronssia, sitä ei ole tarvinnut pinnoittaa ja sitä voi kantaa iholla huoletta.
Sen oli oltava väriltään paljaalla silmällä katsottuna Sedna-kullasta poikkeavaa ja sen patinoitumista tuli pystyä kontrolloimaan tarkasti. Väri on hyvin lähellä kullan väriä, pienellä kuparinpunertavalla vivahteella. Omegan mukaan kello patinoituu hyvin lähelle alkuperäistä sävyä, mutta tämän vasta aika voi näyttää todeksi. Pronssikulta vai kultapronssi? Molempia. Patenttihakemus on vireillä.
Luonteeltaan pronssia, sydämeltään vintagea, sielultaan modernia huipputekniikkaa
Omega Seamaster 300 Bronze Gold on pronssikello. Siitä ei ole epäilystä. Ettei yhteys jäisi epäselväksi, sen taulu on valmistettu CuSn8:sta eli meripronssin nimellä tunnetusta fosforipronssista, joka on oksidoitu erittäin tumman ruskeaksi. Taulussa on läheltä katsottuna valetulle pronssille ominainen hienojakoisen rakeinen tekstuuri, joka muodostaa uskomattoman hienon kontrastin kiillotettujen osoittimien kanssa.
Taulun rakenne on kerrosrakenteinen. Indeksit ja numeraalit on toteutettu pronssiin leikattuina aukkoina, joiden takaa paljastuu “vintage-tyylinen” Super-LumiNova lume, joka joskus muistuttaa keinotekoisesti toteutettua vintage-patinaa. Joissain tapauksissa efekti syö lopputulosta, mutta tässä kellossa se on paikallaan, sillä kello on täynnä hienovaraisia vintage-nyansseja. Indeksien avopäätteiset arabialaisten numerot, joita Panerai on käyttänyt lähes ikonisesti, ovat olleet Seamaster 300 kellojen tyylipiirre jo vuodesta 1962. Pronssikultaisessa versiossa on sekuntiosoitin lainattu niinikään vuoden 1957 Seamaster 300:sta, eikä sitä korista pyöreä lumepiste eli tikkari toisin kuin teräksisissä versioissa.
Ruskea nahkahihna sukeltajankellossa on myös hienoinen nyökkäys menneeseen, mutta jostain syystä tämän kellon maanläheisiin sävyihin en osaisi kuvitella metallista ranneketta. Tummanruskea vasikannahka aksentoi kullan ja tumman pronssin sävyjä niin hyvin, että ratkaisu tuntuu ainoalta mahdolliselta.
Modernia huipputekniikkaa
Vintagesta huolimatta, sisus on kuitenkin Omegalta tuttua huipputekniikkaa. Kellonkehä on ruskeaa keraamia ja sukeltajankäyttöön soveltuvasti yhteensuuntaan kiertyvä. Alkuperäisen mallin painamalla kierrettävä kaksisuuntainen kellonkehä on saanut jäädä horologisen historian nurkkiin pölyttymään. Koneistona kellossa on Co-axial Calibre 8912, joka on Omegalle tyypillisesti METAS-sertifioitua mekaniikkaa 15000 gaussin magneettisella suojauksella.
Omega Seamaster 300 Bronze Gold on Master Chronometer -luokiteltu ja se on tiiviysluokiteltu 300 metriin saakka, niinkuin nimestäkin voi päätellä. Käyntivaraa co-axial-koneistosta irtoaa 60 tuntia käyntitaajuudella 25200 v/h ja päivittäinen käyntitarkkuus tällä Master Chronometer -luokan kellolla on 0/+5s. Koneistoa pääsee tarkastelemaan safiirilasisen takakannen lävitse ja onkin sääli, ettei pressikuvissa ole kuvaa kellon taustasta. Kunhan kello tulee lopulta Suomeen, täytyy viimeistelyn laatuun uppotua vielä lähemmin.
Kellon toimitukset alkavat kesäkuussa 2021 ja sitä on tulossa ainakin Lindroosille, hintalapun ollessa 11 800 euroa. Ilahduttavaa on myös se, että kyseessä ei ole limited edition -malli, vaan sitä tuotetaan aiemmin esitellyn Speedmaster Silver Snoopy Awardsin tapaan ennalta määrittelemätön määrä. Näin voimme olettaa, että kellon saatavuus alkuinnostuksen jälkeen on kohtuullinen.
Pähkinänkuoressa
- Valmistaja: Omega
- Malli: Seamaster 300 Bronze Gold
- Koneisto: OMEGA Co-Axial Master Chronometer Calibre 8912
- Käyntitaajuus: 25200
- Käyntivara: 60h
- Kuori: Pronssikulta/kultapronssi
- Kuoren halkaisija: 41 mm
- Kellon paksuus: 13,85 mm
- Lasi: Safiiri
- Vesitiiviys: 300m (30ATM)
- Ranneke: Ruskea vasikannahka
- Rannekkeen leveys: 21mm (kapenee 16 mm)
- Hinta: 11.800 €
- Saatavuus: Kesäkuu 2021
