Bensa- ja dieselautot alkavat nykyään olla ahtaalla, ja esimerkiksi Hollanti ja Norja ovat suunnitelleet niiden myynnin täyskieltoa lähivuosikymmeninä. Norja on muutenkin yksi sähköautoilun edelläkävijämaista, kun taas Saksassa on menty tähän asti aivan eri linjoilla. Maan autoteollisuus on kyllä lähtenyt mukaan yhä kasvavaan hybridi- ja sähköautobuumiin, mutta ympäristöystävällisten autojen myynti on ollut kotimarkkinoilla varsin pientä.
Maan hallitus on ryhtynyt kuitenkin toimenpiteisiin asian korjaamiseksi, ja hybridien sekä sähköautojen ostoa tuetaan huomattavilla summilla jo tästä vuodesta alkaen. Saksan ympäristöministeriö on laskenut, että tukitoimien avulla saadaan myytyä noin 500 000 sähköllä kulkevaa autoa vuoteen 2020 mennessä.
Tämä ei ole kuitenkaan vielä mitään maan uusimpiin suunnitelmiin verrattuna. Saksan hallituksen virallinen edustaja kertoi nimittäin uutistoimisto Bloombergille, että kaikkien maassa rekisteröitävien uusien autojen täytyy olla nollapäästöisiä viimeistään vuonna 2030. Varsin yllättävän vedon taustalla on Saksan kunnianhimoinen tavoite leikata hiilidioksidipäästöjä 80-95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.
Teutonien talousministeriön valtiosihteeri Rainer Baake selitti, että autojen elinkaari on tyypillisesti noin 20 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että bensa- ja dieselkäyttöisten menopelien myynnin täytyy pienentyä huomattavasti seuraavien 15 vuoden aikana. Saksan ympäristöministeriö on laskenut, että tieliikenteen päästöt aiheuttavat noin viidesosan maan kaikista hiilidioksidipäästöistä. Päästöt ovat pysyneet samalla tasolla vuodesta 1990 lähtien, ja aluksi niitä on tarkoitus leikata 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Saksa on kuitenkin yksi maailman autohulluimmista kansoista, ja auto on saksalaisten ja maan teollisuuden todellinen pyhä lehmä. Vapaiden nopeuksien Autobahneillekin on suunniteltu moneen kertaan nopeusrajoituksia, mutta ne ovat aina kaatuneet enemmistön vastustukseen. On mielenkiintoista nähdä, toteutuuko Saksan hallituksen raju veto nollapäästöisten autojen puolesta vai jääkö sekin lopulta pelkäksi sanahelinäksi.
