Hurahdin rannekelloihin vuonna 2013, mutta ne eivät ole ensimmäinen intohimon kohde elämäni varrella. Kun menin opintojen jälkeen töihin, kiinnostuin hifistä. Hankin kaiuttimia ja vahvistimia. Tein paljon vaihtokauppaa ja hain parhaita laitteita. Hifin jälkeen innostuin autoista. Ostin auton, jolla on urheilullinen imago. Hankin kaikkea automerkkiin liittyvää oheismateriaalia ja osallistuin merkkikerhojen tapahtumiin. Olin vuosia kiinnostunut kameroista. Tutkin järjestelmäkameroita, videokameroita ja pokkareita. Tiesin niiden kaikki ominaisuudet. Ahmin tietoa.
Järki voitti vanhat hullutukset
Sain lopulta hankittua kaiuttimet, joihin olin tyytyväinen. Ne ovat vanhat radiostudion kaiuttimet, ammattikäyttöön suunnitellut. Isot ja rumat, mutta en löydä parempia.
Jouduin vaihtamaan urheilullisen italialaisen auton isompaan japanilaiseen autoon perheen kasvamisen vuoksi. Ikävöin italialaista jonkin aikaa. Mutta kun tajusin, että japanilaista ei tarvitse korjata joka vuosi, olin tyytyväinen. Harrastusvälineestä tuli työkalu.
Digikamerat kehittyvät koko ajan. Ominaisuudet paranevat. Vanhojen mallien hinnat tippuvat. Muutamia vuosia sitten minulla oli vihdoin varaa ostaa käytetty ammattikamera, jonka ominaisuudet ovat käyttööni riittävät. Sen jälkeen en ole kaivannut muuta kameraa. Olen ollut hifi-, auto- ja kamerahullu. Jostain syystä näissä intohimon kohteissa voitti lopulta järki. Mutta aina kun olen löytänyt tarpeeksi hyvän välineen, olen sen jälkeen alkanut kaivata jotain uutta.
Kellohulluus alkaa
Minulla on ollut ekaluokkalaisesta asti rannekello. Suhtauduin niihin aikaisemmin työkaluina, käyttöesineinä. Riitti, että kellosta näki ajan. Viisi vuotta sitten tilanne muuttui. Aloin vertailla kelloja ja hakemaan niistä tietoa.
Huomasin pian kelloharrastuksen yhtäläisyydet hifin, autojen ja kameroiden harrastamiseen. Kaikissa on sama kaava: tiedon hankkiminen, tuotteen testaaminen ja tuotteen ostaminen.
Minulla on ollut aina yksi tai korkeintaan kaksi hifijärjestelmää. Autoja on ollut kerralla yksi tai kaksi. Kahdella kameralla pärjää hyvin. Kellojen kanssa asia meni toisin.
Puolen vuoden päästä harrastuksen alkamisesta minulla oli neljä kelloa. Kellot tarvitsevat säilyttämiseen laatikon. Laatikoita ei ole juurikaan tarjolla neljälle kellolle, joten hankin kahdeksan kellon laatikon. Puolen vuoden päästä siitä minulla oli kahdeksan kelloa.
Jos sinulla on hifisysteemi ja haluat uuden, et yleensä säilytä vanhaa. Kameroita voi keräillä, mutta digikamera kannattaa vaihtaa uudempaan, vielä kun sillä on jotain arvoa. Entä kenellä on kahdeksan autoa?
Antaa taudin viedä
Vielä joku aika sitten odotin, että kelloharrastukseen tulee mukaan järki. Odotin, että löydän sellaisen työkalun, jonka jälkeen en kaipaa muuta. Olen lakannut odottamasta, että löydän sen yhden oikean kellon tai tarpeeksi kattavan kokoelman. Olen päättänyt katsoa, mihin kelloista tuleva energia minua vie. Kerään tietoa. Käyn kelloliikkeissä. Hankin kelloja, kun oma talous antaa myöten.
Olen tehnyt matkaa muotikelloista laadukkaampiin quartzeihin. Olen tutustunut edullisiin vintagekelloihin sekä uudempiin automaatteihin. Matka näyttää jatkuvan laadukkaampien automaattikellojen suuntaan. En tiedä, onko tämä loppuiän harrastus. Lakkasin vastustelemasta ja katson mitä tapahtuu. Kelloissa vetoaa jokin, mitä ei voi selittää.
