Minkälainen auto on vaativan entisöintiurakan, ja sitä myötä kaukana siintävän museoajoneuvostatuksen arvoinen? Joskus kunnian saa myös aikansa arkinen työjuhta, kuten tämä hienosti entisöity kotimainen Vanaja betoninkuljetusauto osoittaa.
Vanhojen isokokoisten jenkkiautojen ystävänä suurissa ja miehekkäissä raskaan liikenteen ajoneuvoista on löydettävissä hieman samoja isännänelkeitä. Siksi myös niin monissa vanhojen autojen tapahtumissa huomio on kiinnittynyt komeasti muotoiltuihin kuorma-autoihin, joiden nokalla on komeillut myös nimi ”Vanaja”. Näiden kotimaisten kuorkkien muotoilu kestää täysin vertailun aikansa tunnetumpiin, ja isompien valmistajien tuotoksiin, kuten pohjoisiin Scaniaan ja Volvoon.
Vanajan Autotehdas Oy (VAT) oli Vanaja-merkkisten kuorma-autojen ja linja-autojen alustojen valmistaja, joka toimi vuosina 1948–1968. Merkittävä liikkeelle paneva voima oli jatkosota, ja sen mukanaan tuoma ankara pula käyttökelpoisista kuorma-autoista. Ensimmäiset kuorma-autot valmistuivat sodan loppuvaiheessa yhdessä Sisun kanssa nimellä Yhteissisu Oy, kun sopiva maa-alue tehdasalueelle oli löytynyt Hämeenlinnassa sijainneesta Vanajan kunnasta. Vuoden 1948 kesäkuussa yhtiön oikeus Sisu-nimeen poistui, ja yrityksen nimeksi vahvistettiin Vanajan Autotehdas.
Suosittelemme
Eräs tällainen Vanajan autotehtaan komistus oli päätynyt myös tämän vuoden Lahden Classic Motorshow:n näyttelytilaan. Vanaja oli osa teemana ollutta ”Työn sankarit – ajoneuvot töissä” -osastoa, joka esitteli kattavasti eri ammattialojen kulkupelejä Suomesta. Auton tarkka mallinimi tottelee muotoa A-69R/4800, ja se edustaa vuosimallia 1966. Kuormurin kuusisylinterinen diesel-moottori on brittiläinen AEC AV-690, jonka iskutilavuus on 11,3 litraa. Tehoa se on uutena tarjoillut noin 200 hevosvoiman verran, ja moottoria käskytetään 6+1 -vaihteiston kautta. Vanajassa on niin sanottu ”tuplaperä”, joka viittaa kaksinopeuksisella tasauspyörästöllä varustettuun kuorma-autoon.
Työn sankarin Vanajasta tekee sen nykyinen habitus sementinsekoitusautona. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, sillä Vanajan autotehtaalla Hämeenlinnassa 10. 12. vuonna 1966 valmistuneen Vanaja A69-R kuorma-auton tilaaja oli alun perin Posti- ja lennätinlaitoksen Kajaanin varikko. Vanaja palveli linjaryhmän työmaa-autona aina vuoteen 1980 saakka, mikä jälkeen se siirtyi kajaanilaisen Maansiirto Junttila Oy:n omistukseen. Tuona aikana auto sai palvella osana Kostamus-projektia, joka oli suomalaisten rakennusyritysten Neuvostoliitossa Karjalan autonomisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa vuosina 1977–1985 toteuttama rakennusprojekti, jossa rakennettiin Kostamuksen kaupunki, sekä siihen liittyvä kaivoskombinaatti.
Näiden mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen Vanajan uudeksi omistajaksi tuli vuonna 1982 kuhmolainen Matti Rantala, jonka omistuksessa auto oli aina vuoteen 1998 saakka. Tuolloin jo ryvettyneeseen kuorma-autoon iski silmänsä sen nykyinen omistaja hausjärviläinen Jari Kosenius. Kosenius halusi entisöidä auton täyteen loistoon, poistaa Vanajan puisen lavan ja muuttaa sen samalla Suomen ensimmäiseksi betoninkuljetusmuseoautoksi. Valinnallaan hän halusi tuoda esille maamme merkittävää 60-luvulla muodostunutta kuljetussektoria, kun alettiin suurella tohinalla siirtyä valmisbetonin käyttöön.
Kosenius halusi kunnioittaa Vanajan menneisyyttä, ja tuoda samalla auton uuteen ulkoasuun realismia. Auton kainuulaisesta työhistoriasta johtuen valinta osui Ämmän Betoni Oy:hyn, joka on Suomussalmella vuodesta 1956 alkaen toiminut betonielementtejä valmistava yritys. Koseniuksen kysyessä yritykseltä lupaa käyttää tämän nimeä autossaan paljastui samalla Kostamus-projektin ja Ämmän Betonin välinen yhteys, sillä rakentamisen alettua yritys sai solmittua viisivuotisen ajourakan 370 000 kuutiosta valmisbetonia.
Nykyisessä näyttelykunnossa Vanajan ei tarvitse pelätä enää raskasta ja kuluttavaa työajoa, vaikka valmiudet tähän varmasti löytyisivät elämänsä kunnossa olevasta autosta. Auton takaosaan nostettu kolme kuutiometriä nielaiseva betonisäiliö on aikakauteen sopiva kotimainen Betolift V-4, jonka kaverina toimii kahdeksan tonnin Nummi-kippi. Autosta löytyy myös Hiab 192 nosturi, jonka nostokyky on tehtaan ilmoituksen mukaan 900 kiloa. Punamusta Vanajan kori, ja sementinharmaa betonimylly muodostavat näyttävän ja nostalgisen kokonaisuuden, joka suorastaan säteilee suomalaista aikansa insinööriosaamista, ja arkista aherrusta menneiltä vuosikymmeniltä. Näinä aikoina on erityiset syyt pysähtyä ihastelemaan kaiken nostalgian takaa myös sitä isänmaallisuutta, joka liittyy niin itse kohteeseen, kuin sen valtaisan entisöinti- ja pelastusoperaation tehneeseen nykyiseen omistajaan.
