Tällä kellolla on monta tarinaa, joista itse tunnen tarkasti vain viimeiset n. 15 vuotta. Kyseessä on isoisäni joskus 60-luvulla hankkima Omega Seamaster 30, jonka hän on aikanaan antanut isälleni hänen aikuistuessaan. Isäni käytti kelloa kunnes se lakkasi toimimasta.

Suurimman osan olemassaolostaan kello on viettänyt romulaatikossa, jossa oli myös mekaaninen Citizen samalta aikakaudelta. Leikimme näillä kellonromuilla lapsena ja osittain näiden leikkien seurauksena kellosta oli jäljellä enää raato vuonna 2001 kun itse aloin kiinnostumaan mekaanisista kelloista. Muistelin tuolloin, että jossain romulaatikossa isäni kotona oli vanha Omega, jota ryhdyin etsimään.

Löydettyäni kellon siinä ei ollut ranneketta, lasia, ensimmäistäkään viisaria, useimpia tuntimerkintöjä ja kellotaulu oli haalistunut ja naarmuinen.

Omega Seamaster 30 edestä.
Omega Seamaster 30 edestä.

Epäilin että siitä ei enää toimivaa saa, mutta pistin raadon taskuun ja lompsin lähimpään Omega-liikkeeseen. Hieman yllättäen kelloseppä totesi samantien, että kyllä se kuntoon saadaan, joskaan ei heidän toimestaan. He lähettäisivät kellon Omegaan erikoistuneelle entisöintipajalle USA:han jossa siitä saadaan uudenveroinen, jos vaan kiinnostaa maksaa ja on kärsivällisyyttä odottaa.

Opiskelijan budjetilla ei toki noin vain sitouduta tällaisiin hankkeisiin, mutta koska ennuste oli että reissu jenkkeihin kestäisi vähintään puoli vuotta ja olin jo niin innostunut ajatuksesta saattaa kellovanhus takaisin elävien kirjoihin, joten pistin kellon matkalle siltä seisomalta. Lopulta reissu kesti lokakuusta 2001 heinäkuuhun 2002 ja hinta oli muistaakseni n. 300 euroa, eli vähemmän kuin pelkäsin.

Omega Seamaster 30 takaa.
Omega Seamaster 30 takaa.

MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA


Hankittuani kellolle vielä uuden alkuperäisen rannekkeen, otin sen päivittäiseen käyttöön aina siihen asti kun sain isältäni valmistumislahjaksi Speedmasterin. Automaattivetoinen uusi kello syrjäytti siis käsin vedettävän vanhan Seamasterin arkikäytössä. Viime vuosina olen käyttänyt Seamasteria harvoin, koska viisareilla on ollut tapana irrota turhan tiheään. Se kerääkin nykyisin lisää ikää lähes yksinomaan kassakaapissa ja kaipaa uutta entistämistä ennen kuin se seuraavan kerran otetaan säännölliseen käyttöön.

Vieraillessani hiljattain Bielissä Omegan museossa he toivottivatkin vanhuksen takaisin synnyinkotiin entistykseen, jotta saan sen antaa jälleen uudenveroisena eteenpäin omalle pojalleni oikean hetken koittaessa!

Teksti ja kuvat: Jarno

Osallistu Kellotarina-kilpailuun!
Kertomalla oman kellosi tarinan voit voittaa Kämmenen laadukkaat ajohanskat. Lue lisää.


JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here