Yksi varma merkki kellokulttuurin rikastumisesta on eittämättä se, että alalle syntyy uutta liiketoimintaa. Tämä on luonnollinen kehityskaari, sillä historian saatossa harrastustoimintojen ympärille on ennemmin tai myöhemmin syntynyt erilaista palvelutarjontaa, joista osa kumpuaa harrastajapiirin sisältä.
Suomalaisessa kelloskenessä hyviä esimerkkejä tällaisesta ovat mm. Kellokonttori, Kellotarvike, Punavuoren Ranneke, Kanikune ja Kellodivari. Heitä kaikkia yhdistää intohimo kelloja kohtaan ja aktiivisuus suomalaisissa kelloyhteisöissä.
Tästä näkövinkkelistä katsoen on tietyllä tapaa ristiriitaista seurata säännöllisin väliajoin käytävää debattia, jossa harrastajat ja kaupalliset toimijat asetetaan jollain tapaa vastakkain, vaikka kaikkia osapuolia yhdistää aito rakkaus kelloja kohtaan sen lisäksi, että pienellä yrittäjäksi lähteneellä harrastajajoukolla on myös kaupallisia tavoitteita.
Syy liiketoiminnan aloittamiseen on ollut varsin yhdenmukainen; omien kiinnostusten mukaisia tuotteita ei ole saanut Suomesta joko mistään tai sitten todella hankalasti. Tällainen liiketoiminta jos mikä monipuolistaa suomalaista kellokulttuuria, sillä tarjonta luo myös kysyntää.
Mikä herättää keskustelua?
Olen keskustellut useiden harrastajiksi itsensä esitelleiden ihmisten sekä kaupallisten toimijoiden kanssa aiheesta useaan otteeseen, jonka pohjalta merkittävimmäksi debatoinnin syyksi arvioidaan joidenkin harrastajien tietynlainen pelko siitä, että “nyt yritetään tehdä rahaa minun harrastukseni kustannuksella”.
Ilmiö ei ole uusi, sillä törmäsin itse samaan reaktioon reilu kaksi vuotta sitten tyylifoorumilla, kun perustin Tyyliniekka-blogin. Savu hälveni kuitenkin nopeasti, sillä blogi ei ollut keneltäkään pois, vaan se löysi oman kasvavan seuraajajoukkonsa.
Positiivista tilanteessa on se, että uudet toimijat ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia harrastajille ja sitä kautta rikastuttaneet suomalaista kellokulttuuria. Hyvänä käytännön esimerkkinä toiminee nato-rannekkeiden kasvanut suosio suomalaisten kelloharrastajien keskuuudessa, johon ovat uudet kotimaiset yrittäjät takuulla vaikuttaneet positiivisesti.
Suosittelemme
Asialla on myös kansantaloudellisesti positiivinen vaikutus, sillä verottaja on saanut myynneistä osansa ja uskoisin, että kellobisneksistä saadut eurot ovat menneet varsin tehokkasti kelloyrittäjien henkilökohtaisiin kellobudjetteihin. 🙂
Suhtautukaamme siis avoimin mielin kaupallisuuteen ja erityisesti kaupallisiin harrastajiimme, sillä niin heitä kuin meitä yhdistää sama asia – aito kiinnostus kelloihin.
