Esittelyssä kelloharrastaja on juttusarja, jossa tutustumme suomalaisiin kelloharrastajiin. He kertovat itsestään, mistä oma harrastuneisuus on saanut alkunsa, unelmiensa kelloista, ja ajatuksistaan miten he kelloharrastamisen kokevat ja näkevät.
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
Olen Riku Kaminen, 42-vuotias perheenisä Lahdesta. Työskentelen tuotannonsuunnittelijana tv-alalla tai paremminkin videoalalla, koska enenevässä määrin lähetyksiä tulee vain netin kautta. Suunnittelen konserttien ja muiden musiikkituotantojen lähetyksiä ja taltiointeja.
Kuinka päädyit kelloharrastajaksi?
Olen pitänyt rannekelloa 6-vuotiaasta saakka. Ensimmäinen kelloni oli 80-luvun alussa joululahjaksi saamani digitaalikello ja olin siitä todella innoissani. Siitä lähtien minulla oli aina yksi kello käytössä.
Viisi vuotta sitten halusin hankkia itselleni lahjaksi uuden kellon, vaikka vanha oli vielä kunnossa. Tuon ensimmäisen harrastekellon ostin melko pienen tutkimustyön jälkeen. Sen jälkeen aloin tutkia kelloja lisää ja uusi maailma alkoi aueta. Olin hurahtanut aikaisemmin hifiin, autoihin ja kameroihin. Kellot ovat jatkumoa tälle.
Mikä kelloissa on parasta?
Kellot ovat aarteita. Parhaimmillaan kello on kaunis, kestävä ja siinä on hienoa tekniikkaa sisällä. Kello on miehen koru, mutta se on myös oma henkilökohtainen pikkuesine.
Suosittelemme
Millainen kellokokoelma sinulla on tällä hetkellä?
Minulla on kellolaatikossa kahdeksan kelloa. Yksi kello ranteessa ja yksi urheilukassissa. Yhteensä minulla on siis 10 kelloa koko ajan käytössä. Romulaatikossa on vielä pari vanhaa kelloa siltä ajalta, kun en harrastanut niitä.
Kokoelmassa on viisi mekaanista vintage-kelloa, joihin olen teettänyt huollon. Näistä yksi on automaatti ja yksi kronografi. Vintage-kellot ovat 70-luvulta, lukuunottamatta isäni vanhaa Leijonaa, joka on 60-luvulta.
Uudemmista kelloista puolet on kvartseja ja puolet automaatteja. Ykköskello on tällä hetkellä Eterna KonTiki, jonka hankin pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Eterna on kestävä ja miellyttävän muotoinen. Siinä on kupera safiirilasi ja jämäkkä ranneke.
Millainen on unelmakellosi?
Kyllä se taitaa löytyä kellojen Holy Trinitystä, pyhästä kolminaisuudesta, johon kuuluvat merkit Audemars Piguet, Patek Philippe ja Vacheron Constantin. Unelmakelloni voisi olla Vacheron Constantin Overseas. Myös Patek Philippe Nautilus on vahvoilla. Molemmat ovat Gerald Gentan muotoilua tai sen perintöä 70-luvulta. 1970-luvun muotoilu kiehtoo 70-luvun lasta.
Miten lähipiirisi suhtautuu kelloharrastukseesi?
Kaikki tuntuvat suhtautuvan myönteisesti tai sitten neutraalisti. Moni ystävä kertoo omista kellokokemuksistaan, jos asia tulee puheeksi. Olen huomannut monen työkaverin harrastavan kelloja ja aiheesta saadaan välillä hyviä käytäväkeskusteluja. Kotona asia ymmärretään, kunhan kellot eivät haittaa perheen yhteisestä tekemisestä. Eli lomareissut rahoitetaan ensin, sitten kellot. Olen antanut pojille vanhoja kellojani. Katsotaan alkaako joku heistä harrastamaan tätä.
Mistä hankit kellosi? Miksi?
Olen ostanut lähes kaikki kelloni Suomesta, koska haluan tukea suomalaista kellokulttuuria. On myös helpompi toimia, jos joku menee vikaan. Suurimman osan kelloista olen hankkinut käytettynä alan harrastajilta netistä tai käytettyjen kellojen nettikaupoista. Pari uutta kelloa olen hankkinut suomalaisesta kivijalkamyymälästä. On tärkeää, että kivijalkamyymälät säilyvät. Kelloja pitää päästä näkemään ja kokeilemaan.
Onko kelloharrastamisessa mitään järkeä? Perustele.
Mielestäni yhden hyvän rannekellon omistamisessa on järkeä. Kahden tai kolmenkin hyvän rannekellon omistamisessa on järkeä. Voi olla esimerkiksi arkikello, pukukello ja sukelluskello. Onhan ihmisellä useita vaatteita, kenkiä ja laukkujakin. Toisaalta mikä tahansa harrastus on järkevää, kun siitä saa iloa. Saan kellojen tutkimisesta ja keräilystä iloa!
Riku Kaminen kirjoittaa Stylefellowssa blogia Kellohullu.
