Syyskuun 9. päivänä vietettiin World EV Day -teemapäivää, ja Opel tarttui tilaisuuteen katsoa taustapeiliin. Pitkä historia tekee Opelista yhden alan varhaisista uranuurtajista, ja nykyään yhtiö voi lisäksi ylpeillä sillä, että se oli ensimmäinen saksalainen automerkki, jonka koko mallisto on ollut saatavana täyssähköisenä vuodesta 2024 lähtien.
Ensimmäiset kokeilut: Stir-Lec ja Elektro GT
Historia alkaa vuodesta 1968, jolloin Kadett Stir-Lec I esitteli toimintamatkan pidentimen periaatteen – saman idean, joka päätyi vuosikymmeniä myöhemmin sarjatuotantoon Opel Amperassa. Käytännössä autoa pyöritti 14 lyijyakkua, joiden varausta ylläpiti perään sijoitettu Stirling-polttomoottori.
Vain kolme vuotta myöhemmin Opelin perustajan pojanpoika Georg von Opel rikkoi peräti kuusi sähköautojen maailmanennätystä Elektro GT:n ratissa. Kaksi yhteen kytkettyä sähkömoottoria tuottivat yhteensä 88 kW eli 120 hevosvoimaa, ja auto kiihtyi huimaan 188 km/h:n huippunopeuteen 590-kiloisen nikkeli-kadmiumakuston voimin.
Impuls-ohjelmasta Amperaan
1990-luvulla käynnistynyt Opel Impuls -ohjelma vei kehitystyötä eteenpäin useassa vaiheessa. Kadett E:hen pohjautuva Impuls I lähti verkkaisesti liikkeelle 16 kilowatin tasavirtamoottorilla ja pääsi noin 80 kilometrin toimintamatkaan, kun taas Astra-farmariin perustuva Impuls II nosti tehon jo noin 45 kilowattiin kahden moottorin voimin. Ohjelman huipentumana Opel testasi 1990-luvulla 20 Impuls III -autoa Saksan Rügenillä sekä Aachenin, Maastrichtin ja Liègen alueella – yksi laajimmista sähköautojen kenttäkokeista aikanaan. Sähkö levisi samoihin aikoihin myös hyötyajoneuvoihin, kun Combo Plus -konsepti esiteltiin vuonna 1995.
Todellinen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 2010-luvun alussa. Vuosien 2007 ja 2010 konseptien, Flextremen ja Flextreme GT/E:n, jälkeen toimintamatkan pidentimellä varustettu voimalinja päätyi sarjatuotantoon Opel Amperassa vuonna 2011. Neljän hengen Ampera yhdisti 16 kWh:n litiumioniakuston ja 111 kW:n sähkömoottorin niin, että sähköinen toimintamatka riitti 40–80 kilometriin, minkä jälkeen 63 kW:n bensiinimoottori käynnisti generaattorin ja piti matkanteon käynnissä ilman latauspysähdystä. Ampera palkittiin Euroopan Vuoden Auto -tittelillä 2012, ja se osoitti, että sähköauto voi taipua myös pitkän matkan ajoon.
Kuusi vuotta myöhemmin Opel meni vielä pidemmälle. Vuonna 2017 esitelty Ampera-e tarjosi peräti 423 kilometrin WLTP-toimintamatkan, jolla se oli luokkansa kärkeä. Matalalle lattian alle sijoitettu akusto ei syönyt tilaa matkustamosta tai 381-litraisesta tavaratilasta, ja 150 kW:n moottorin 360 newtonmetrin vääntö takasi reipasta kiihtyvyyttä myös välinopeuksissa. Ampera-e keräsi kehuja myös palkintopöydissä voittaen Golden Steering Wheel -palkinnon ja aiemmin ECOBEST 2016 -tunnustuksen.
Nykyhetki: Corsa-e:stä GSE-malleihin
Vuonna 2019 sähkö tuli osaksi Opelin valtavirtaa, kun suosittu Corsa sai oman sähköversionsa. Samaa alustaa hyödynnettiin myöhemmin myös Corsa Rally Electricissä, jolla Opel loi ensimmäisenä valmistajana tehdasvalmisteisen akkukäyttöisen ralliauton ja käynnisti ADAC:n kanssa maailman ensimmäisen sähköisen yhden merkin rallisarjan. Mallisto on sittemmin kasvanut kattamaan käytännössä koko henkilöauto- ja pakettiautovalikoiman Astrasta ja Mokasta Combon, Vivaron ja Movanon kaltaisiin hyötyajoneuvoihin.
Nykymalliston kärjessä komeilee nelivetoinen Grandland Electric AWD, joka tuottaa 239 kW eli 325 hevosvoimaa ja on Opelin ensimmäinen täyssähköinen nelivetomalli. Suomessa vastaava 73 kWh:n akustolla varustettu nelivetoversio on hinnoiteltu alkaen noin 46 990 eurosta. Urheilullisempaa otetta tarjoavat puolestaan tuoreet Mokka GSE ja juuri Saksassa tilattavaksi avautunut Corsa GSE, joiden 207 kilowatin ja 345 newtonmetrin yhdistelmä lupaa Opelin tähänastisen napakimman kiihdytyksen. GSE-mallien saapumisesta Suomeen ei toistaiseksi ole vahvistusta.
Kuuden vuosikymmenen kaari Stir-Lecistä Grandlandiin kertoo, ettei Opelin sähköinen linja ole minkään trendin perässä juoksemista – pikemminkin kyse on pitkäjänteisestä työstä, joka on vain nyt saanut koko mallistoa koskevan mittakaavan.
