1960- ja 1970-lukujen automarkkinoilla vaikutti lukuisia piensarjavalmistajia, joiden liikeideana oli yhdistää Italiassa muotoiltu ja käsin tehty kori amerikkalaiseen V8-tekniikkaan. Yksi näistä firmoista oli Torinossa perustettu Intermeccanica, jonka tuotteiden viimeistely jätti kauniisti sanottuna toivomisen varaa.
Käsityön leima näkyi Intermeccanican luomuksissa turhankin paljon, mutta tämä ei estänyt pientä valmistajaa yrittämästä myös Amerikan valloitusta. Suurin osa Intermeccanican malleista oli joko coupé- tai avokattoisia urheiluautoja, mutta joukkoon mahtui myös Murena 429 GT:ksi nimetty pitkäkattoinen vaihtoehto. Vuoden 1969 New Yorkin autonäyttelyssä debytoinutta kaksiovista shooting brakea mainostettiin maailman nopeimmaksi farmariksi, ja väitteelle löytyi katetta myös pellin alta.
Murena 429 GT:tä vauhditti mallinimen mukainen 429-kuutiotuumainen, eli seitsemänlitrainen isolohko. Ford Thunderbirdistä lainattu voimamoottori tuotti valmistajan ilmoituksen mukaan 360 hevosvoiman huipputehon ja 650 newtonmetrin maksimiväännön, joka oli käytössä jo 2800 kierroksen kohdalla. Niinpä vaivaton eteneminen ei vaatinut italialaisten jalorotuisten kaltaista kierrättämistä, ja vaihteistonakin palveli mukavuuspainotteinen kolmiportainen automaatti.
Tästä huolimatta Murena kulki varsin iloisesti ”farmariautoksi”. Jenkkiläisen Road & Trackin testissä 60 mailin tuntinopeus (96 km/h) saavutettiin 7,5 sekunnissa, ja varttimaililla kellot pysähtyivät 15,5 sekunnin aikaan. Pitkäkattoinen aikansa superauto ei kuitenkaan kiinnostanut laajoja ostajaryhmiä, koska Murenoita naputeltiin kasaan lähteestä riippuen joko 10 tai 11 kappaletta. Nyt yksi niistä tulee myyntiin RM Sotheby’sin huutokauppaan, joka järjestetään Floridan Palm Beachissä reilun kahden viikon päästä.
Suosittelemme
Erityisesti takapäänsä osalta hyvin persoonallisesti muotoiltu vuoden 1969 Murena 429 GT on italialaissportille sopivasti kirkkaan punainen, ja neljä pyöreää takavaloa vievät ajatukset jopa Maranellon suuntaan. Näkyvyyden taaksepäin pitäisi olla kunnossa pitkälle alas ulottuvan takalasin ansiosta, kun taas keulassa on selvää muskeliautohenkeä. Huutokaupattavan yksilön vanteet ovat ilmeisesti jälkiasenteiset, ja sisustaakin on muokattu mm. alkuperäissävystä poikkeavalla nahalla sekä modernimmilla mittareilla.
Nähtäväksi jää, kuinka nämä tuunaukset vaikuttavat harvinaisuuden hintaan. Se on muutenkin täysin hämärän peitossa, koska autosta ei ole annettu edes hinta-arviota tai vähimmäissummaa.
