Arnold Schwazenegger oli minulle pitkään kulahtanut kasarisankari, joka 90-luvun taitteen menestyselokuvien jälkeen päätyi keskinkertaisiin tuotoksiin, ja nousi pelkän julkkisstatuksen voimalla takaoven kautta Kalifornian kuvernööriksi. Herran puhujakeikasta vuoden 2014 Nordic Business Forumissa en odottanut mitään elämää suurempaa kokemusta, hyvä että jaksoin illan päätteeksi raahautua seminaarisaliin, mutta toisin kävi: lavalla oli tyhjäpäisen julkkispuhujan sijaan kovan luokan tekijä. Jouduin muuttamaan ennakkoasenteeni, koska hoksasin Schwazeneggerin saavuttaneen elämässään useampia asioita, jotka jo yksinään olisivat kovia temppuja. Herralta voi oppia jotain.
Schwazeneggerin elämäkerta odotti hyllyssä lukuvuoroa jo useamman vuoden, ja joka olisi pitänyt lukea aikaisemmin, sillä kirjan avattuani lukemista ei olisi malttanut lopettaa. Oppeja ladattiin silmille aukeama toisen jälkeen ja niitä kertyi enemmän kuin pinosta hyvinä pitämiäni kirjoja.
Total Recall: My Unbelievably True Life Story
Kirja on kirjoitettu minämuodossa, ja teksti on elämäkertoihin erikoistuneen Peter Petren käsialaa. Petre on kirjoittanut myös mm. Alan Greenspanin ja Norman elämäkerrat (onkohan mies erikoistunut hankalan nimisiin miehiin?). Tulos on erinomainen: lukija kuulee Arnoldin puhuvan omilla sanoillaan. Kirja on ilmestynyt alunperin jo 2012, mutta se ei haittaa – nykyisin Arska taitaa olla enemmän tai vähemmän eläkkeellä, joten suurimpien saavutusten lista tuskin enää kasvaa. Onhan tässä jo yhdelle miehelle.
Köyhään itävaltalaisperheeseen syntynyt Arnold kertoo jo nuorena halunneensa Amerikan ihmemaahan. Tie sinne aukesi Saksan kautta, jossa parikymppinen Schwarzenegger menestyi kehonrakentajana. Uraa kehonrakentajana ja ensimmäisiä vuosia Amerikassa käsitellään erittäin tarkkaan, ja niin pitääkin: Schwarzeneggerin kannalta tämä aika oli kaikkein merkityksellisintä. Osan elokuvista voi ihan hyvin kuitata parilla lauseella, koska on paljon kiinnostavampaa lukea miten pääsee tuntemattomuudesta elokuvatähdeksi.
Schwarzeneggerin poliittista uraa käsittelevä kirjan loppupuoli tuntuu olevan eri kirjoittajan kynästä. Kolmas osio on jotenkin tylsä, kolkko ja ehkä poliittisen korrekti. Muutamissa kohdissa sentään annetaan palaa, kun Arska avaa puoluepoliittista peliä. Jos kotimainen politiikka on pelkkiä lehmänkauppoja ja oman selustan turvaamista, niin samaa menoa se on Amerikassakin – tosin isommassa mittakaavassa. Rinteen hallituksen hoitajamitoituksen voimaantulo vasta seuraavan hallituksen riesaksi on pientä verrattuna Kalifornian pakollisiin budjettikorotuksiin. Yhteistyön sijaan kampitetaan muita.
Kirja avaa menestyksen salaisuuden – missä sitten ikinä haluaakaan menestyä. Schwarzeneggerin salaisuus on yksinkertaisesti loputon harjoittelu, koska mestariksi tullaan lukemattomien toistojen kautta. Kehonrakennuksen huipulle pääseminen vaati 5-6 tunnin treenejä päivittäin useamman vuoden ajan, ja sama tyyli jatkui näyttelijän rooleja etsiessä: Arnold treenasi ja luotti uran urkenevan kunhan vain ensin kehittää oman osaamisen vaadittavalle tasolle. Kuvernöörinäkään puheen onnistumista ei jätetty sattuman varaan, vaan harjoiteltiin kymmeniä kertoja.
Elämäkerta on hurja kirja, ja siitä löytyy vinkkiä elämän kaikille saroille. Menestystä ei saa jättää sattuman varaan, vaan pitää valmistautua niin hyvin kuin pystyy. Silloin kakkossijakin tuntuu hyvältä, koska parempaan ei vain pystynyt. Arska treenasi kehonrakennuskisoihin niin paljon, että kilpailutilanteessa kaikki tuli rutiinilla ja perussuorituskin olisi riittänyt (no Arska sai vielä lisävoimaa yleisöstä). Vielä kuvernöörinäkin Schwarzenegger harjoitteli hurjat määrät, ja vaikkapa tärkeä puhe käytiin läpi kymmeniä kertoja.
Kirjasta saa myös parisuhdeoppia: kannattaa valita kumppani, joka tukee sinua tavoitteessasi ja auttaa kasvamaan. Schwarzeneggerin puolisoksi valikoitui Kennedyn klaanin kaunotar Maria Shiver, joka tuki Arskaa hänen haaveissaan tulla Amerikan kovapalkkaisimmaksi näyttelijäksi. Maria tuki myös kuvernöörin uraa, tosin pitkin hampain sukulaistensa pettymysten pelottelemana. Arskan ensimmäinen vakava naisystävä sai kenkää, kun rouvakandidaattia kiinnosti vain kodin perustaminen ja miehen reissuhommien minimointi.
Virheet kannattaa myöntää heti. Kun mokaat, niin älä selittele ja korvaa vahingot niin hyvin kuin pystyt. Nuorena siirtolaisena Arska romutti kaverinsa auton leikkimällä liikenteessä, ja pahimmillaan edessä olisi ollut kotimatka maitojunalla. Mies kuitenkin selvisi kohtuu vähällä tunnustamalla teon, ja korvaamalla vahingot. Sen sijaan hyvä naisvalinta meni pieleen, kun lehtolasta sisäkön kanssa piiloteltiin vuosikausia – ja erohan siitä tuli.
Kirjaa lukiessa mietin sen todenmukaisuutta. Historiaa on varmasti siloiteltu, koska onhan ihmisen muisti valikoiva, epäluotettava ja vetää kotiinpäin – hyvät asiat ovat omaa ansiota ja huonot jutut unohdetaan. Silti kirjan perusviestiä tavoitteellisuudesta, kovasta harjoittelusta ja omasta vastuusta ei voi sivuuttaa tai ainakaan kuitata pelkällä onnella.
Kirja on yksi parhaita lukemiani elämäkertoja, jota voi suositella oikeastaan kenelle tahansa. Salihommien tai action-leffojen ei tarvitse kiinnostaa, koska huumoria vilisevästä kirjasta nauttii muutenkin. Kirja on todiste siitä, että onni seuraa hyvin valmistautunutta.
