Audin Saksassa käyttämän mainoslauseen mukaan kauniit farmarit tottelevat Avant-nimeä. Ne voivat olla myös erityisen nopeita, jos perässä komeilee RS-tunnus.
Ingolstadtin rinkulamerkin RS-brändätyt tehofarkut ovat saavuttaneet kulttiaseman erityisesti RS 4 ja RS 6 Avantin ansiosta, joiden historia ulottuu uuden vuosituhannen taitteen tienoille. RS 4:ää ja RS 6:ta ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman RS 2:ta, joka on kaikkien RS-Audien kantaisä ja varsin erityinen auto myös valmistushistoriansa ansiosta.
Uudemmat RS-Audit ovat puhtaasti merkin omaa käsialaa, mutta RS 2:n kohdalla tarvittiin vielä apua Stuttgartin suunnalta. Mercedes-Benzin 500 E -projektin tavoin RS 2 syntyi yhteistyössä Porschen kanssa, joka oli varsin luonteva kumppani Volkswagen-emokonserniin nivoutuvan yhteisen historian ansiosta. Audi oli onnistuneesti karistanut tylsän merkin maineen harteiltaan jo 1980-luvun Quattron ja rallimenestysten ansiosta, mutta 1990-luvulle tultaessa merkki oli jo poistunut rallipoluilta tehdastiiminä ja imagoon kaivattiin uudenlaista kohotusta.
Audin noususta parempiin piireihin saadaan kiittää merkin teknisenä johtajana toiminutta Ferdinand Piëchiä, joka otti 1990-luvun alussa komentoonsa koko Volkswagen-konsernin. Piëch oli myös Ferdinand Porschen lapsenlapsi ja Porschen osaomistaja, joten apua superfarmarin kehitystyöhön oli helppo hakea Stuttgartista. Lisäksi Audin omat insinöörit olivat kiireisiä muun malliston uusimisen kanssa, mikä helpotti ulkoistamispäätöstä P1-projektinimellä tunnetun RS 2 Avantin suhteen.
P-kirjain tuli Porschesta, mutta lähtökohdaksi valittiin silti maanläheinen Audi. RS 2 tehtiin B4-korisen 80 Avantin pohjalta, joka ei ollut mikään jännittävän sporttifarmarin perikuva. Asia kuitenkin muuttui, kun Ingolstadtin ja Stuttgartin parhaat insinöörit iskivät autoon kätensä. RS 2:n nokalle sovitettiin edellisen vuosikymmenen ralliautojen tavoin kumeaääninen turboviitonen, joka oli tässä tapauksessa 2,2-litrainen neliventtiilikone. Porschen tekemien taikojen, isomman turbon, järeämmän välijäähdyttimen ja mm. tehokkaampien bensansuuttimien, ilmanoton sekä avaramman pakoputkiston ansiosta huipputeho nousi 315 hevosvoimaan, kun taas vääntöä riitti peräti 410 newtonmetrin verran.
Erityisesti jälkimmäinen lukema ja Audin tavaramerkiksi noussut neliveto jättivät RS 2:n pahimmat kilpailijat nielemään pölyä ainakin suoralla tiellä, ja auto saikin ylpeillä maailman nopeimman sarjatuotantofarmarin tittelillä. Pelkästään takavetoiset BMW M3 ja Mercedes-Benz C 36 AMG eivät kyenneet vastaamaan Audin kiihtyvyyteen, joka oli komeat 4,8 sekuntia nollasta sataan. Yli 1600 kilon painoisen RS 2 Avantin meno pysähtyi vasta 262 km/h:n huippunopeuden kohdalla, ja tämäkin lukema oli sähköisesti rajoitettu. Brittiläinen Autocar sai Audin kiihtymään vuonna 1995 tekemässään testissä nollasta 30 mailin tuntinopeuteen (48 km/h) vain 1,5 sekunnissa, mikä oli parempi suoritus kuin maailman nopeimman tuotantoauton viittaa kantaneella McLaren F1:llä.
Voimansiirrosta vastasi kuusipykäläinen manuaali, ja monet jarrujen sekä alustan osat edustivat Porschen suunnittelua. Kulkuasento oli 40 milliä matalampi kuin tavallisessa 80 Avantissa, ja 17-tuumaiset vanteetkin edustivat Porschen Cup-designia. Niiden ja Porsche-brändättyjen jarrusatuloiden lisäksi yhteys Stuttgartin Zuffenhausenin urheiluautomerkkiin näkyi Porsche 911:stä lainatuissa peileissä, etuvilkuissa ja sumuvaloissa. Lisäksi Audin perää koristi Porsche-tyylinen täysleveä valopaneeli, mutta myöhemmistä RS-malleista tuttuja pulleita lokasuojia RS 2:ssa ei vielä ollut.
Sisustan Porsche-vaikutteet olivat vähäisempiä, mutta sporttifarmarin reseptiin kuuluivat kuitenkin nahalla tai nahan sekä alcantaran yhdistelmällä verhoillut Recaron sporttipenkit, valkopohjaiset mittarit sekä tarjolla olleet hiilikuitukoristeet ja vakioruoria urheilullisemman oloinen kolmipuolainen ratti. Sisätilojen osalta RS 2 oli melko lähellä pykälää vähäväkisempää S2:ta, mutta rohkeammat värivalinnat palvelivat huippuversion erottuvuutta. Niinpä istuinten keskiosan ja oviverhoilujen alcantara-verhoilun sai vaikkapa kirkkaansinisenä, joka sointui yhteen RS 2:n tunnusvärinä toimineen Nogaro Blue -sinisen kanssa.
Tämän sävyn legendaarisuudesta kertoo se, että Audi on myöhemminkin hyödyntänyt samaa sinistä RS-malliensa pohjalta tehdyissä erikoisversioissa. RS-mallien sarjan aloittanut RS 2:kin jäi melkoiseksi erikoisuudeksi, koska auto pääsi tuotantoon tavallaan vanhana syntyneenä. Superfarmarin ensiesittely tapahtui syyskuussa 1993 Frankfurtin autonäyttelyssä, mutta tuotanto pääsi käynnistymään vasta seuraavan vuoden maaliskuussa. Lähes samoihin aikoihin päivänvalon näki 80:n saappaisiin astunut täysin uusi A4, joten RS 2:n valmistusaika jäi hyvin lyhyeksi.
Tuotanto päättyi jo reilu vuosi myöhemmin, eli heinäkuussa 1995. Vaikka monet komponentit tulivat Audilta, RS 2:n loppukokoonpano tapahtui kuitenkin Porschen Rossle-Baun tehtaassa Zuffenhausenissa, jossa oli jälleen vapaata kapasiteettia Mercedes-Benz 500 E / E 500:n valmistuksen loputtua. Samassa tuotantolaitoksessa tehtiin muuten myös tarunhohtoinen Porsche 959, joten RS 2 pääsi arvoiseensa seuraan. Audin suunnitelmissa oli ollut noin 2200 RS 2 Avantin valmistaminen, mutta kysyntää riitti sen verran, että lopullinen määrä nousi 2891 yksilöön.
Harvinaisimmaksi versioksi jäi oikeanpuoleisella ohjauksella varustettu malli, jota tehtiin vain 180 autoa. RS 2 Avant suunnattiin muutenkin lähinnä Euroopan markkinoille, mutta pieniä määriä vietiin myös Hong Kongiin, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan ja Uuteen-Seelantiin. Viime vuosina autoja on laivattu myös USA:han ja Kanadaan, kun taas uutena RS 2 ei täyttänyt Atlantin takaisia määräyksiä. Harvinaisuus, Porsche-kytkös ja ensimmäisen RS-Audin status näkyvät hinnoissa, jotka alkavat tätä kirjoitettaessa noin 50 000 eurosta reilusti ajettujen yksilöiden tapauksessa ja voivat ulottua helmien osalta jopa 100 000 euron tuntumaan.
