Kyseessä on tehdasprototyyppinä rakennettu McLaren F1 GTR, jonka omisti yli 25 vuoden ajan Pink Floydin rumpali Nick Mason. Kaupan odotetaan ylittävän 35 miljoonan dollarin rajan, mikä tekisi siitä yhden kaikkien aikojen kalleimmista huutokaupatuista autoista.
Kyseessä on alustanumero 10R, joka on ensimmäinen vuoden 1996 mallin mukaan rakennettu McLaren F1 GTR ja yksi vain kahdesta niin sanotusta Short-Tail-tehdasprototyypistä. Toinen näistä kahdesta, alusnumero 01R, teki historiaa voittamalla Le Mansin 24 tunnin kilpailun vuonna 1995 – ainoana kertana, kun alkuperäisestä katuautosta suoraan kehitetty GT-superauto on voittanut kilpailun kokonaisuudessaan. 10R jakaa saman teknisen perimän, mutta erottuu joukosta. Se on ainoa, joka on koskaan kantanut McLarenin itsensä suunnittelemaa, räikeän punaista ja keltaista pop-art-henkistä tehdasväritystä.
Auto, joka oli tarkoitettu erottumaan
Kun McLaren kehitti F1 GTR -kilpa-autoaan BPR Global GT -sarjaan 1990-luvun puolivälissä, useimmat autot maalattiin asiakastallien ja sponsorien värein. 10R oli poikkeus. Koska auto pysyi koko ajan tehtaan omistuksessa eikä sitä ollut sidottu kaupallisiin logoihin, suunnittelija Gordon Murray ja hänen tiiminsä saivat vapaat kädet päättää sen ulkoasusta.
“Meillä ei ollut niitä rajoituksia”, Murray on kertonut. “Prototyyppi kuului meille, joten saatoimme tehdä mitä tahansa. Ja ajattelin, että jos jotain tekee, niin sen voi tehdä kunnolla.” Lopputulos oli tietoinen valinta olla tekemättä tavanomaista kilpa-autoväritystä – auto haluttiin sen sijaan erottuvan katsojan silmään täysin toisella tavalla kuin pelkällä värivalinnalla.
Punainen sävy oli sekin oma kannanottonsa. McLarenin silloinen johtaja Ron Dennis oli aikoinaan todennut, ettei halua koskaan nähdä punaista McLarenia, koska väri kuului Ferrarille. Murrayn vastaus oli suora: kukaan ei omista punaista väriä, se on vain perusväri – kaunis sellainen.
Murrayn mukaan prototyypit ovat tunnepitoisesti ja historiallisesti jopa merkityksellisempiä kuin sarjatuotantoautot, koska ne ovat suunnittelijan alkuperäisen idean ensimmäinen fyysinen ilmentymä hiilikuituna ja metallina. 10R:n kaltaisesta autosta hän on todennut, ettei toista samanlaista ole: “GTR-malleja on vain kourallinen, mutta tällaista on vain yksi.”
Design-näkökulma oli Murraylle yhtä tärkeä kuin tekninen. Hän on kuvaillut väritystä tietoisesti “taideautoksi” – ei siis pelkäksi kilpailuväritykseksi, vaan visuaaliseksi kannanotoksi, jonka piti erottua muista GT-luokan autoista muutenkin kuin nopeudella. Tässä mielessä 10R edustaa samaa ajattelua, joka teki 1990-luvun brittiläisestä muotoilusta omaleimaista: rohkeutta yhdistää korkea insinööritaito räväkkään, jopa leikkisään visuaaliseen ilmeeseen. Murrayn sanoin kokonaisuus – moottoriurheilu, brittiläinen suunnittelu ja taide samassa esineessä – on asia, josta hän kertoo olevansa erityisen ylpeä.
Tehtaalta suoraan Nick Masonille
10R:n kilpailu-ura keskittyi testaukseen ennen vuoden 1996 Le Mansia, minkä jälkeen McLaren muunsi sen itse tieliikennekäyttöön soveltuvaksi – yksi ensimmäisistä 1996 mallin GTR:istä, joka sai tällaisen käsittelyn. Vuonna 1999 auto siirtyi suoraan tehtaalta ainoalle yksityisomistajalle: Nick Masonille, joka tunnetaan paitsi Pink Floydin rumpalina myös yhtenä maailman arvostetuimmista autokeräilijöistä. Hänen kokoelmaansa kuuluu myös muun muassa Ferrari 250 GTO, Maserati 250F, Bugatti Type 35 ja Jaguar D-Type.
Rekisteröitynä tunnuksella “K40 MCL” 10R:stä tuli osa Masonin arkea useiksi vuosikymmeniksi. Auton huollosta ja kunnostuksesta vastasi koko omistusajan Paul Lanzante ja myöhemmin hänen poikansa Dean sekä Lanzante Limited -yhtiö, jonka historia F1 GTR -mallin kanssa ulottuu aina vuoden 1995 Le Mans -voittoon asti. Auto kävi läpi kattavan restauroinnin vuonna 2009 ja jälleen vuonna 2017 Goodwoodissa sattuneen ulosajon jälkeen. Vuosien varrella 10R on nähty muun muassa Rétromobile-tapahtumassa, Goodwood Members’ Meetingissä ja Goodwood Festival of Speedilla sekä 106 Drivers Clubin tilaisuuksissa – aina huolella ylläpidettynä ja esiteltynä.
Kysyttäessä, millaista on luopua tällaisesta autosta, Murray on kuvaillut sen tulevaa omistajaa pikemminkin huoltajaksi kuin pelkäksi ostajaksi: “Se ei ole vain auto. Se on uniikki kappale, jolla on hyvin tärkeä historia. Kuka tahansa siitä lopulta onnekseen saa, on sen omistaja ja vaalija.”
McLaren F1 GTR – viimeinen laatuaan
McLaren F1:tä pidetään laajalti 1900-luvun merkittävimpänä superautona, ja sen maine sinetöityi nimenomaan radalla. Vaikka autoa ei alun perin suunniteltu kilpailukäyttöön, sen hiilikuiturakenne, keskeltä ohjattava kuljettajan paikka ja BMW:n V12-moottori tekivät siitä luontevan kilpa-auton pohjan. F1 GTR säilytti paljon tieauton arkkitehtuurista, mutta sai mukaansa uudistetun aerodynamiikan, kevennykset ja kilpailuvarustuksen.
Vuoden 1996 mallivuoden GTR – johon 10R lukeutuu ensimmäisenä – kehitettiin vastaamaan entistä kovempaan kilpailuun, muun muassa Porsche 911 GT1:tä vastaan. Muutoksia olivat uudistettu koritekniikka, parannettu aerodynamiikka, aggressiivisempi etusplitteri ja kevyempi magnesiuminen vaihteistokotelo. Kaikkiaan tätä mallia rakennettiin vain yhdeksän kappaletta, ja niitä pidetään koko F1 GTR -sarjan nopeimpina ja tavoitelluimpina versioina.
F1 GTR:n kehityskaari jatkui vielä vuonna 1997 tunnetulla Long-Tail-versiolla, jonka pidennetty kori ja entistä radikaalimpi aerodynamiikka veivät konseptin äärimmilleen. 1996 Short-Tail-mallit, kuten 10R, edustavat kuitenkin kiinnostavaa välivaihetta: niissä yhdistyvät alkuperäisen F1:n tunnistettava, tasapainoinen muotokieli ja kilpailukyvyn kannalta tärkeimmät päivitykset ennen kuin auto muuttui visuaalisesti täysin omaksi kilpa-autotyypikseen.
F1 GTR jäi samalla historiaan viimeisenä Le Mansin voittaneena kilpa-autona, joka oli kehitetty suoraan tieliikennekäyttöön tarkoitetusta GT-superautosta – aikakausi, jota tuskin nähdään enää uudelleen nykyisessä moottoriurheilussa, jossa kilpa-autot ja tieautot ovat kehittyneet kauas toisistaan.
Myynti, jota tuskin toistetaan
RM Sotheby’s tuo 10R:n huutokauppaan osana elokuun Monterey-tapahtumaansa, joka järjestetään Kalifornian Pebble Beachin klassikkoautoviikon yhteydessä ja on yksi maailman arvostetuimmista klassikkoautohuutokaupoista. Yli 35 miljoonan dollarin arvio asettaa 10R:n samaan sarjaan kaikkien aikojen kalleimpien huutokaupattujen autojen kanssa, ja se ylittäisi toteutuessaan monen aiemmin myydyn F1 GTR:n hinnan selvästi. Osa arvosta selittyy suoraan mitattavilla tekijöillä – tehdasprototyypin status, ainutlaatuinen alkuperäinen väritys ja katkeamaton, hyvin dokumentoitu omistajahistoria – mutta osa on vaikeammin sanoitettavaa: kyse on esineestä, joka tiivistää kokonaisen aikakauden brittiläistä insinööritaitoa, muotoilua ja populaarikulttuuria yhteen ainoaan autoon.
Kokonaisuutena 10R tiivistää harvinaisen yhdistelmän: tehtaan oma prototyyppi, teknisesti kehittynein GTR-versio, ainoa virallista pop-art-väritystä kantava McLaren F1 ja auto, jonka ainoa yksityisomistaja on ollut yksi rock-historian tunnetuimmista autoharrastajista. Tällaista yhdistelmää ei huutokaupan lavalla tulla ihan heti näkemään uudelleen.
