Saksalaisen Steinhartin rannekelloja saa pian Suomesta, kun vaasalainen Salkari aloittaa kellomerkin maahantuonnin. Salkari on pohjoismaiden kolmas edustaja ja virallisen tiedon mukaan myös viimeinen, sillä Steinhart haluaa myydä kelloja hallitusti laadun kärsimättä. Kauppias Markus Salkarin mukaan Steinhartit ovat Vaasassa toukokuun ensimmäisellä viikolla, ja kellot ovat esillä The Watch Show’ssa toukokuun loppupuolella.
Steinhart on kelloharrastajan toteutunut unelma
Kellomerkin isä, Günter Steinhart, teki ennen nimeään kantavan kellomerkin perustamista pitkän työuran arkkitehtina. Omien sanojensa mukaan hän on pitkän linjan kelloharrastaja, jota kiehtoi ajatus siitä, miten “paljon kelloa” kohtuuhinnalla voisi kuluttajille ja itselle tuottaa. Ajatus jalostui liiketoiminnaksi vuonna 2001, jolloin yritys perustettiin Steinhartin kotiseudulle Augsburgiin.
Vaikka kyse on saksalaisesta yrityksestä, ovat kellot sveitsiläisiä. Koneistot ovat pitkälti sveitsiläiseltä ETA:lta hankittuja ja Steinhartin omat koneistot (ST.1 ja ST.5) perustuvat niin ikään ETA:n malleihin. Yksittäisissä malleissa käytetään myös sveitsiläisen Soprodin koneistoja. Kellojen muutkin osat nahkarannekkeita lukuunottamatta valmistetaan Sveitsissä, jossa on myös kellojen kokoonpano. Nahkarannekkeet tehdään Steinhartin kotipitäjässä Augsburgissa hyväksi havaitun yhteistyökumppanin toimesta.
Steinhartin liiketoiminnan ytimessä on kurinalainen ulkoistaminen, eli tuotannon lisäksi myös markkinoinnin työvälineet on teetetty ulkopuolella ja sosiaalisen median markkinointi on niin ikään ostopalveluna hankittu. Asiakaspalvelu ja logistiikka on sen sijaan omissa käsissä ja omistaja vastaa usein itse asiakkaiden lähettämiin sähköposteihin. Steinhartin organisaatio on toimitusmääriin nähden erittäin ohut
Paljon lainattua tarkoituksella
Steinhartin kohdalla nousee usein esille kysymys kellomalleista, joissa on vahvoja viittauksia etenkin Rolexiin. Günter Steinhart ei asiaa häpeile, vaan kertoo yhden pontimen Steinhartin perustamiseen olleen se, että hän halusi tuoda markkinoille ei-tuotannossa olevia Rolexin malleja ns. homageina, johon hän on myös saanut aikanaan Rolexin hyväksynnän. Tämä design-lainaaminen on osaltaan pitänyt Steinhartin hinnat kurissa.
Suosittelemme
Steinhartilla on myös omaa suunnittelua, jossa ei kuitenkaan lähdetä keksimään pyörää uudestaan. Kun asia ottaa Steinhartin kanssa puheeksi, on vastauksen keskiössä aina mahdollisimman kilpailukykyinen hinta asiakkaalle. Steinhart ei halua olla omaperäinen, vaan hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.
Suomeen tuleva mallisto
Ensimmäisessä vaiheessa Suomeen tulee kymmenen eri mallia Steinhartin sukeltajankello- ja pilottikellomallistoista. Kiinnostavimpia näistä ovat 39 millimetrin kokoluokassa olevat Ocean One 39 Green (joka iskee oikea-aikaisesti vihreiden kellojen buumiin) ja GMT-Ocean One 39 blue-red, joiden alle 500 euron hintaluokka tekee niistä houkuttelevan vaihtoehdon hintatietoisille kuluttajille.
Pilottikellomalliston helmi on alle tuhannen euron hintainen Steinhart Marine-Chronograph Bronze Premium, jonka vintage-henkinen valkoinen kellotaulu yhdistettynä pronssikuoreen ja ETA Valjoux 7750 TOP -koneistoon on erittäin kilpailukykyinen paketti.
Hyvä uutinen. Steinhart on merkkinä hyvä muistutus siitä, miten kaukana kellojen hinnat usein ovat niitten fyysisestä sisällöstä. Steinhart myy ETA 2824 ja 2893 koneistoisia kellojaan jopa kymmenesosalla siitä hinnasta, mitä jotkut muut “laatumerkit” kauppaavat vastaavia tekeleitään. Laatukellojen apologeetat tietysti löytävät heti tukun hyviä ja perusteltuja syitä, miksi vaikkapa ETA 2824 koneistolla varustettu Xxxxx maksaa 4200€. Totuus kuitenkin on, että periaatteessa samalla myllyllä ja lujilla jopa 300m vesitiiveydellä olevilla kuorilla varustetun laadukkaan kellon voi koota ja myydä alle 400 eurolla, minä Steinhart todistaa.. Ainakin tämän pitäisi saada ostajan miettimään mistä maksaa, eikä pettää itseään kuvittelemalla, että se on laatu josta maksetaan. Kyllä se on 90% mielikuva josta maksetaan, kuten hintavertailusta voi suoraan laskea. Mikä ei tietenkään ole kiellettyä, ja siihen syyllistyy jokainen omalla tavallaan.
Olet kommenttisi kanssa oikeilla jäljillä. Itse ymmärrän täysin, että tietyt merkit ovat suosiossa ja että niissä (tai varmaan kaikissa) on erilaisista asioista johtuvaa preemiota. Steinhart tarjoaa puolestaan kelloa hinta-laatusuhde edellä, mikä riittää useimmille. Ja toisaalta, ennemmin sitä kai maksaa Steinhartista sen muutaman satasen, kuin kiinankoneistoisesta muotikellosta?
Kiitos muutenkin sinulle aktiivisesta ja paikoitellen kriittisestä kommentoinnista. 🙂
Kiitos kiittämästä. Kelloharrastus, ja erityisesti “kelloharrastus” etenkin sellaisena kuin se näyttäytyy vaikkapa “kelloharrastajien” Facebookryhmässä on pikemminkin kiintoisa sosiologinen ja käyttäytymistieteellinen näyteikkuna kuin mikään oikea kelloinformaation kanava. Tähän ikään tultua voi asioita katsoa hieman vinommasta näkövinkkelistä eikä mennä se kellokäsi tanassa joka paikkaan. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että maassamme ei ole toimivaa, asiallista ja asiantuntevaa paikkaa käydä kelloihin keskittyvää keskustelua pelkän röyhistelyn ja pöyhkeilyn sijaan.
Onhan meillä Kellofoorumi, jonka päivitys modernimpaan alustaan on työn alla. Tätä ei pidä nähdä Facebookin kilpailijana, vaan juuri syvemmän ja jäsennellymmän keskustelun ympäristönä. Se ei kilpaile kävijämäärillä, eikä tarvitsekaan, ja mainonnan osalta katsomme siihen nykyistä diskreetimmän (eli suomeksi sanottuna vähemmän häiritsevän) toteutustavan.
Itse tykkään siitä, että on erilaisia “kellokanavia”, jonka kautta ihmiset voivat kohdata toisiaan ja harrastaa omalla tavallaan ja tasollaan. Itse en esimerkiksi ole kokenut omakseni Muron kelloketjua, tosin en ollut vielä harrastaja millään mittapuulla, kun tämä ketju eli kultakauttaan.
Terve!
Mikä muuten tekee esim. Rolexista tai vaikkapa Tudorista paremman kellon kuin Steinhart? Kertokaa minulle, kellojen kanssa olen noviisi. Toki se, että Steinhart paljolti kopio halventaa hintaa kuin se, että kaikki suunnitellaan alusta loppuun itse mutta onko kellojen materiaaleissa tai koneistossa suurin ero mistä tuo valtava hintaero koostuu??
Hei Marko.
Esitit hyvän kysymyksen, joka esitetään aika ajoin. Yritän osaltani vastata parhaani mukaan.
Kelloissa on eroja, se on selvä asia. Tämän lisäksi toisilla kellomerkeillä on pitkä historia ja tuotekehitys, josta Rolex on erinomainen esimerkki. Rolexin kohdalla on myös paljon ikonisia malleja, jotka tunnetaan ja joita arvostetaan. Niiden tekninen laatu on tasaisen korkealla tasolla, eli ns. maanantaikappaleita ei tule määräänsä enempää. Samoin after sales -palvelut toimivat, eli saat Rolexiin osia ja huoltoja pitkään.
Steinhartin kohdalla saa paljon vastinetta rahalle, mutta varsinaista omaa ei niin paljoa ole. Lisäksi tekniikka ja kaikki muukin on alihankittua, eli Steinhart ei käytännössä valmista, vaan valmistuttaa kellonsa. Tämä ei ole tietenkään huono asia, mutta se on eri asia kuin esim. Rolexin in-house, jossa (lähes) kaikki tehdään itse.
Sitten tulemme vielä fiilikseen. Jos Rolex ei herätä voimakkaita rakkaudentunteita, voi olla hyvä keskittyä muihin merkkeihin. Toisille taas merkittävä osa juttua on se historia ja tarinat, joita Rolex on historiansa aikana kerännyt. Ja jota on massiivisella markkinoinnilla myös vahvistettu. Minkään hintaista tuotetta ei ol eoikeastaan järkevä hankkia, jos se ei herätä tuntemuksia ja jää sen takia käyttämättä. Se on hukkaan heitettyä rahaa.
Kellot ovat monessa mielessä mielenkiintoinen osa-alue, sillä tarjontaa ja brändejä on laidasta laitaan. Oman jutun löytyminen voi kestää pitkään, tai sitten se oma juttu löytyy heti. Yleensä, tai ainakin omalla kohdallani, maku vaihtelee, joka tarkoittaa sitä, että eri merkkeihin tulee perehdyttyä harrastuksen aikana hyvinkin monimuotoisesti.
Itselläni ei ole Rolexia, enkä ole esimerkiksi Submarinerista innostunut, vaikka olen yrittänyt. Sen sijaan Rolexilta löytyy kaksi mallia, jotka ottaisin heti: Explorer 1 ja Daytona.