Pitkällisen odottamisen jälkeen saimme De Motu DM-Z -pilottikellon vihdoinkin Pirkan Kelloon. Kellon saapuminen viivästyi koneistojen saatavuuden ja ennakkotilausten valmistumista odotellessa, mutta odotus oli todellakin sen arvoista.
Pilottikellojen suurena ystävänä olen seurannut tämän kellon kehitystä todella suurella mielenkiinnolla. Kirjoitinkin keväällä kellosta Aikarautaan De Motua käsittelevän jutun yhteyteen mutta kelloa odotellessa nälkä on vain kasvanut. Vihdoin Pirkan Kelloon saapui tuotantoversio jota pääsin rannettamaan tätä arviota varten.
De Motu DM-Z saa nimensä kellon hivenen harvinaisemmasta kaksoisaikaratkaisusta, jota kutsutaan ilmailutermin mukaan Zulu-ajaksi. Yleensä ilmailukielessä ja sotilasslangissa Zulu-ajalla tarkoitetaan UTC-aikaa, eli aikaa nollapituuspiirillä. DM-Z:n kaksoisaika on toteutettu omalla kello 9:n kohdalle sijoitetulla ikkunalla, jossa kaksoisaika pyörii omalla kiekollaan ja kiinteä luminoituna kohokuviona toteutettu Z-osoitin näyttää kaksoisajan tuntia. Kätevä toteutus, sillä joskus GMT-kelloissa kaksoisaikaosoitin sekoittuu helposti varsinaiseen tuntiosoittimeen.
DM-Z:ssa Z-aika ei ole ainoastaan kosmeettinen lisäkomplikaatio, vaan koko suunnittelu on toteutettu sen ehdoilla. De Motun Valdemar Hirvelä on konsultoinut suunnittelussa useita lentäjiä, joten pääpaino on ollut koko ajan kellon luettavuudessa. Tästä syystä osoittimissa on aukko juuri Z-aikaikkunan kohdalla, jotta Z-aika on luettavissa myös osoittimien kiertäessä ikkunan päälle.
Suosittelemme
Prototyypin ulkoasusta jotkut harrastajat kritisoivat kello 3:n sijoitetun kalenteri-ikkunan ‘Date’ tekstiä ja argumentoivat, että muotoilullisesti yhtenäisempi tapa olisi ollut pelkkä D-kirjain. Ilmailulle uskollisena De Motu ei tarttunut tähän, sillä ilmailussa D tarkoittaa kompassierantoa. Hyvä näin, sillä mielestäni muotoilu on tasapainoinen. Kalenteri-ikkunan kiekko on vaihtunut prototyypin valkoisesta mustapohjaiseen, mikä palvelee yleisilmettä hienosti.
Värin ja valon leikkiä
Osoittimet ovat muutenkin upeat. Sinistetty teräs näyttää monessa kulmassa mustalta, mutta välillä valon osuessa osoittimiin sopivasti sinistys sytyttää tauluun hienovaraisen sinisen sävyloiston. Samaa sinistystä on käytetty selkeälinjaisten indeksien kehyksissä, joten muuten mustavalkoinen kello muuttuu todella upeaksi valon myötä. Verrattuna prototyyppiin, josta kirjoitin keväällä, sinistetty teräs on saanut indekseistä enemmän tilaa ja efekti on todella onnistunut.
Samalla kohtaa on asiallista mainita De Motun käyttämästä sinisestä Super-Luminova -lumesta. Valon vähetessä DM-Z:n värit nousevat entistä enemmän keskiöön. Kello on selkeästi luettava myös pimeällä, sillä Super-Luminovan hehku riittää hämmästyttävän pitkään. Pimeässä DM-Z tuo voimakkaasti mieleen lentokoneen mittariston – niinkuin pitääkin.
Luminoitu Z-osoitin on hieno yksityiskohta, mutta sen käyttö pimeässä herättää silti kysymyksiä, sillä Z-aikaa osoittava kiekko ei ole itsevalaistu. Hieno ja De Motun näköinen lume joka tapauksessa. Rohkenen sanoa, että kellossa on yksi tunnistettavimmista lumeista pitkään aikaan.
Syvyyttä ja yksityiskohtia
Nopealla vilkaisulla kello on petollisen yksinkertaisen näköinen. Hetken tutkiskelun jälkeen siitä alkaa kuitenkin nousta esiin todella hienoja yksityiskohtia. Kellotaulun kiinnitysrenkaassa toistuva minuuttijako tuo hieman mieleen TAG Heuerin Carreran, mutta se on toteutettu De Motulle ominaisella tyylillä. Kiinnitysrenkaan jako viiden minuutin jaksoihin on tuttu De Motun kvartsikrono R42:sta ja tekee kellosta jotenkin De Motun näköisen.
Kiinnitysrengas myös luo syvyyttä tauluun. Myös sinistetyt indeksit ovat komeasti koholla ja erottuvat lähemmässä tarkastelussa upean hillitysti sunburst-hiontaisesta taulusta. Samalla katse kiinnittyy kalenteri-ikkunan ja Z-aikaikkunan viisteisiin, jotka entisestään korostavat syvyysvaikutelmaa.
Kellon lasissa oleva viiste luo eloa muutoin geometrisen pelkistettyyn kuoreen, kiillotetut torx-ruuvit lugeissa ja messinkinen sarjanumerokaiverruksen sisältävä laatta kellon kyljessä ovat niin ikään hienoja pieniä nyansseja. Kruunun ruuvilukitus on tarkkaan koneistettu ja on tuntumaltaan monen kalliimman merkin kanssa samalla viivalla. Kellon hihna on korkealaatuinen Hirschin valmistama nahkaranneke. Yleisilme ja viimeistely kellossa on korkealla tasolla.
Pirkan Kelloon saapunut DM-Z on saanut Malmilla sijaitsevalla De Motun verstaalla reffin DMZ4202. Numero 42 kertoo kellon leveyden, joten se on sama kuin R42:ssa. Muutenkin kuori on lähes identtinen De Motun kvartsikronon kanssa. Käytännössä automaattikoneisto on saatu mahtumaan samaan kuoreen. Kuori on 11,4 millimetriä korkea ja kello istuu R42:n tavoin ranteeseen loistavasti. Reffin 02 kertoo kuoren viimeistelystä, joka tässä mallissa on harjattu. Saatavilla on myös DMZ4201, jossa kuori on kiiltävää terästä, mutta mielestäni harjattu teräs sopii muutenkin kellon hillittyyn tyyliin erinomaisesti.
Henkilökohtaisesti jään vielä odottamaan 03:sta, jonka toivoisin olevan kronosta tuttu tumma DLC-pinnoite. Osaan kuvitella, että DLC-versio tulee olemaan vielä enemmän omaan makuuni, jos Valdemar Hirvelä sellaisen joskus tuo markkinoille.
De Motu DM-Z:n tähtimoottorina sveitsiläinen automaatti
Pitkällisten koneistopohdintojen jälkeen koneistona kellossa on joko ETA 2893-DM tai SW330-DM – molemmat De Motun omilla virityksillä, mikä kertoo siitä ettei koneistojen saatavuutta ole vieläkään saatu täysin ratkaistua. Hirvelän mukaan useimmissa yksilöissä on kuitenkin koneistopohjana ETA. Molemmat koneistot tikittävät taajuudella 28800 V/h ja käyntivaraa koneesta saadaan irti 40 tuntia. SW330 pystyy siihen karvalakkiversionakin, mutta vakiomallin ETA2893:a on jouduttu jonkin verran tuunaamaan tuohon käyntivaraan. Tarina ei kerro mitä kaikkea De Motu on koneistoille tehnyt.
Vaikka en saanutkaan juttuun kuvaa koneistosta, olen varma että Zulu-aika komplikaatio on vaatinut De Motun uurmaakareilta melkoisesti näpräämistä, sen verran keskeinen osa se tätä kelloa kuitenkin on. Uskoisin että myös koneiston osia on samalla viimeistelty, sen verran korkealle lentopinnalle De Motu DM-Z:lla tähtää.
Koneisto on kuitenkin kellon ydin ja vaikka lähtövaiheessa saatavuus yskähteli hieman, kone on kuitenkin nyt käynnissä ja lähtölupa tornista on annettu. DM-Z on rullattu kiitotien päähän ja nyt katsotaan kuinka siivet kantavat. Tarkistuslistan mukaan kaikki näyttää hyvältä. Aikarauta näyttää molemmat peukut lähdölle ja toteaa että kylläpäs ovat tehneet Malmilla hienon pilottikellon.
Jos kello kiinnostaa, käy katsomassa kelloa Pirkan Kellon verkkokaupassa ja lukemassa Pirkan Kellon Aikaraudasta laajempi artikkeli tästä samasta arviosta.
https://www.pirkankello.fi/product/de-motu-dm-z/
Samu Salmenkangas
Pirkan Kello – Aikarauta
