Esittelyssä kelloharrastaja on juttusarja, jossa tutustumme suomalaisiin kelloharrastajiin. He kertovat itsestään, mistä oma harrastuneisuus on saanut alkunsa, unelmiensa kelloista, ja ajatuksistaan miten he kelloharrastamisen kokevat ja näkevät.
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
Olen Olli Heikkinen, 28-vuotias yrittäjä Pirkkalasta. Yritykseni myy louhintaräjähteitä ja alaan liittyviä palveluja. Kellomies olen ollut satunnaisesti elämäni aikana 6-vuotiaasta asti, kelloharrastaja noin kolme vuotta.
Kuinka päädyit kelloharrastajaksi?
Isäni näytti minulle Kauppalehdestä Panerain kellomainosta ja kertoi miettineensä kellon hankintaa. Mainoksessa huomioni kiinnittyi koneiston jalokivien määrän esille tuomiseen. Aloin selvittämään miksi kellon koneistossa käytetään jalokiviä.
Seuraavana päivänä luin jo useamman kymmenen sivua Muron kellotopicia ja huomasin haaveilevani omasta mekaanisesta kellosta. Viimeksi olin käyttänyt rannekelloa armeijassa yli kuusi vuotta aiemmin. Muutaman viikon jälkeen päädyin ostamaan käytetyn jenkkivalmisteisen kellon Muropaketin kautta.
Suosittelemme
Mikä kelloissa on parasta?
Mekaanisen koneiston muuttumattomuus historian saatossa, uskomattomat käsityön saavutukset saada koneisto kompaktiin kokoon ranteessa kannettavaksi, esteettisyys, brändit, sosiaalisen median harrastajafoorumit… KAIKKI!
Millainen kellokokoelma sinulla on tällä hetkellä?
Tällä hetkellä kokoelmassani on neljä kelloa:
- Ensimmäiseksi pukukelloksi hankittu Tissot Seastar.
- Rymykelloksi hankittu, golflyönnin koneiston hajottanut(!), kiinalainen lentäjäkello Seagull 1963.
- Ensimmäinen arvokelloni, keepperini Rolex Explorer 39 mm.
- Tuorein hankintani Tudor Pelagos sinisellä taululla ja in house -koneistolla.
Millainen on unelmakellosi?
Vaikea kysymys. Unelmakello saattaa vaihtua sormia napsauttamalla. Eilen uskomattoman kaunis, silmiä hivelevä valkoinen taulun väri näyttää tänään typerimmältä keksinnöltä ja insinöörin uran pahimmalta mokalta.
Muutama kellomalli on vakiintunut tulevien elämän merkkipaalujen tunnuksiksi. Todennäköistä kuitenkin on että nämäkin kerkeävät vaihtua vielä monta kertaa. Yhtä yksittäistä graalia en ole vielä koskaan osannut nimetä.
Miten lähipiirisi suhtautuu kelloharrastukseesi?
Neutraalisti. Uuden kellon ominaisuusluettelointi kuunnellaan kohteliaasti, kysytään hankinnan hintaa, kehutaan ulkonäköä ja annetaan asian olla.
Mistä hankit kellosi? Miksi?
Seagull on ostettu ulkomaisesta nettikaupasta, useammat kellot muilta alan harrastajilta. Arvokkaimmat kelloni olen ostanut, ja pyrin tulevaisuudessakin muidenkin kulutustottumuksieni tapaan hankkimaan suomalaisilta yrittäjiltä.
Onko kelloharrastamisessa mitään järkeä? Perustele.
On ja ei. Hienoimmat kelloistani aiheuttavat vielä vuosienkin jälkeen fiiliksiä, joita ei koskaan mikään elektroninen laite (joihin kelloihin käytetyt rahat todennäköisimmin muuten kuluisivat) ole saanut uutenakaan aikaan.
Kellojen hinnoista johtuen uudet hankinnat vaativat pitkäjänteistä suunnittelua sekä todellista puntarointia onko hankinta “tarpeellinen”. Rahaa tähänkin harrastukseen saa palamaan ihan oikeasti loputtomasti. Hyvä puoli arvokkaassa kelloinvestoinnissa on se, että kellot säilyttävät arvonsa kohtuullisesti.