V10-moottori löysi tiensä vuonna 2004 E60-sukupolven BMW M5:n pellin alle, mutta jo edeltäneestä E39 M5:stä tehtiin kymmensylinterinen yksittäiskappale. Se oli tosin kilpailevan saksalaiskonsernin käsialaa.
Kauan ennen päästöskandaalia, sähköautoihin satsaamista ja aggressiivisia kulukuureja insinöörit saivat loistaa VW-konsernissa armottomana johtajana tunnetun Ferdinand Piëchin alaisuudessa. Noin neljännesvuosisata sitten konsernissa kokeiltiin lähes kaikkia mahdollisia moottorityyppejä, jotka ulottuivat sedaneissa käytetyistä W8- ja W12-myllyistyä katumaasturien V10- ja V12-dieseleihin. Audi rakensi testimielessä jopa kaksitoistapyttyisellä TDI:llä ryyditetyn keskimoottorisen R8-superauton.
Bugatti Veyroniin kaavailtiin puolestaan konseptivaiheessa 18-sylinteristä W-moottoria, mutta se kutistui tuotantoon mentäessä neljällä turbolla ryyditetyksi 1001-hevosvoimaiseksi W16:ksi. Lisäksi suunnitteilla oli W10, jonka konstruktiossa hyödynnettiin VW:n hyllystä löytynyttä kahta 2,3-litraista VR5-konetta. Toisin kuin Volkkarin VR-koneissa, noin viisilitraiseksi rakennetussa W10:ssä oli kuitenkin alumiinilohko valurautaisen sijasta.
Tuo mylly sovitettiin varsin mielenkiintoisen testimuulin, eli E39-korisen BMW M5:n pellin alle. Konsernin omasta tarjonnasta ei ilmeisesti löytynyt sopivaa sporttisedania, koska ensimmäinen Porsche Panamerakin esiteltiin vasta vuonna 2009. M5 oli luultavasti kovan luokan autofriikkinä tunnetun Piëchin oma idea, ja hän piti laitteesta kuulemma niin paljon että ajoi sillä työmatkansa. Piëchin piti kuitenkin olla varovainen varsin raskaana tunnetun kaasujalkansa kanssa, koska testimuuli-M5:ssä ei ollut sen paremmin ABS-jarruja kuin ajovakaudenhallintaakaan.
Tällaiset testiprotot päätyvät yleensä romutettavaksi, mutta kyseinen M5 ilmaantui jostakin syystä yleiseen myyntiin vuonna 2023. Nyt Drivetribe pääsi tutkimaan autoa tarkemmin, ja se vietiin myös tehodynoon. Takapyöriltä mitattiin komeat 480 hevosvoimaa, eli todellinen moottoriteho lienee noin 530 heppaa. Potkua on siis enemmän kuin BMW:n omalla V10-koneella ryyditetyssä 507-hevosvoimaisessa seuraaja-M5:ssä, ja E39 M5:n alkuperäisen 4,9-litraisen veekasin tuottamaan 400 heppaan ero on vielä suurempi.
Suosittelemme
M5:n voimansiirrosta vastaa edelleen kuusipykäläinen manuaali takavedon kaverina. Volkswagen upotti kuulemma kaksi miljoonaa euroa testimuuli-M5:n rakentamiseen, ja W10-koneiden prototyyppejä tehtiin yhteensä ainakin kolme. Niiden kehittämisen Piëch antoi tohtori Sabine ”Wolfram” Willeken tiimin tehtäväksi, joka vastasi koko W-moottorien valikoimasta W8-, W12- ja W16-koneet mukaan lukien. Ensin mainittu nähtiin VW Passatin pellin alla, kun taas W12 tuli käyttöön esimerkiksi VW Phaetonissa, Audi A8:ssa ja Bentleyn malleissa. W16 päätyi puolestaan Bugatti Veyroniin ja Chironiin, mutta W10 jäi valitettavasti testiprotojen asteelle.
