A. Lange & Söhnen kehityspäällikkö Tony de Haas tekee ilmaan pari nyrkkeilyliikettä ja kysyy, joko aloitetaan. Koska paikalla ei ole toimittajia Hollannista, de Haas huokaisee helpotuksesta, korjaa Zeitwerkinsa asentoa ranteessaan, ja on valmis kysymyksiin. Istumme Glashütten ytimessä A. Lange & Söhnen pääkallopaikalla, ja edessä on mies, jonka tehtävänä on omien sanojensa mukaan luotsata Lange seuraavalle 200 vuodelle.
Kellosepän koulutuksen saanut de Haas on kulkenut pitkän tien kehityspäälliköksi ja tuntee alalla käytännössä jokaisen, jolla on merkitystä. Puheessa vilahtavat sellaiset nimet kuin Richard Mille ja Kari Voutilainen, jota de Haas muistelee vilpittömästi erityisellä lämmöllä. De Haas on tuonut jäykkään saksalaiseen yrityskulttuuriin rentoutta, jopa anarkiaa, ja rock-taustan omaavalla miehellä onkin tiloissa rumpusetti, jota paukutellessa ajatukset kirkastuvat.
Kun Lange sai noin vuosi sitten valmiiksi tuotantolaitoksensa laajennuksen moni oletti, että myös valmistusmäärät kasvaisivat. De Haas tyrmää ajatuksen täysin yrityksen filosofian vastaisena. Olisi toki helppoa ryhtyä tekemään vaikkapa trendikkäitä sukeltajankelloja tai – herra paratkoon – kelloja arkisesta teräksestä, mutta tällaiset visiot eivät vain istu Langen maailmaan. Täällä kelloja tehdään intohimosta horologiaan eikä edes täydellisyys ole päämääränä, vaan vielä senkin yli.
Väitteeseen on helppo yhtyä, kun näkee millaisen hartaan hiljaisuuden vallitessa kellosepät, kaivertajat ja muut ammattilaiset tekevät Langella työtään. Saksalaisesta hopeasta valmistetut koneiston osat viimeistellään sellaisella pieteetillä, että heikompia hirvittää. Koska esimerkiksi jokaisella kaivertajalla on oma tyylinsä, ovat myös koneistot hieman eri näköisiä mikä tekee niistä entistä uniikimpia.
Jokainen kello myös kootaan kahdesti ennen luovutusta, jotta käyntivarmuus maksimoitaisiin. Monimutkaisen komplikaation kokoamisen saattaa hallita vain kaksi seppää, ja mikäli molemmat jäävät yllättäen vaikka äitiyslomalle, pysähtyy tuotanto, kunnes uudet sepät saadaan koulutettua. Näin kävi Lange 31:n kohdalla, jonka syntyhistoriasta de Haasilla on kerrottavanaan tarina.
Suosittelemme
Ajatus kellosta, joka kävisi yhdellä vedolla kuukauden päivät, syntyi aamupalaverissa, jossa ajatuksia on tapana heitellä ilmaan vapaasti. De Haas oli lukenut kellolehteä, jossa mainostettiin uutta kelloa, joka kävi viikon yhdellä vetämällä. Tähän de Haas oli tuhahtanut haluavansa kellon, joka käy kuukauden. Moni oli pyöritellyt silmiään ja todennut moisen olevan mahdotonta. Kun de Haas oli tarpeeksi monta kertaa esittänyt vastakysymyksen ”miksi?”, lähdettiin tilaamaan tarpeeksi pitkää vetojousta valmistajalta.
Koska kehittelytyö haluttiin pitää kilpailijoilta salassa, puhuttiin ympäripyöreitä pöytäkellosta, johon jousi tulisi (Lange 31:ssä on kaksi vetojousta jotka molemmat ovat melkein kaksi metriä pitkiä!). Prototyyppien valmistuttua Lange 31 julkistettiin heti, sillä salaisuutta ei olisi voinut pitää enää kauemmin, vaikka itse kaupallinen tuotanto oli vielä vuoden päässä.
Tällaisten mestariteosten, ja vähemmänkin komplisoitujen kelojen valmistus vie aikansa, eivätkä vuosittaiset tuotantomäärät ole suuria. Lange ei kerro tarkkoja lukuja, mutta de Haas heittää ilmaan luvun 10 000, ja käskee puolittamaan sen. Näin päästään lähelle tuotantomaarää ilman, että liikesalaisuuksia vuodettaisiin. Toki määrää voitaisiin kasvattaa rajustikin palkkaamalla henkilökuntaa, mutta olisiko tuoksena enää maailman parhaita kelloja? Lange ei de Haasin mukaan ole kaupallinen yhtiö – niin ihmeelliseltä kuin se äkkiseltään kuulostaakin – vaan kaikkea ohjaa pelkkä intohimo kellonvalmistukseen.
De Haasin Zeitwerkin diginäytössä tunti on kääntynyt seuraavaan ja lehdistöpäällikkö tulee huomauttamaan ajan olevan täysi. Mies lähtee joko seuraavaan brainstormingiin, haastatteluun, tai sitten vain paukuttamaan rumpusettiään.
