Edellisosassa kartoitin vaihtoehtoja, ja nyt oli aika valita oikea auto. Tein tarjouksen belgialaiselle autokauppiaalle (oikea termi lienee jobbari), jolla oli myynnissä ilmeisesti Ranskan Teslalta ostettu Model X 90D. Autossa on sen ansiosta kahden vuoden takuu, mutta ei enää ilmaisia Supercharging-latauksia, joita samanikäisissä (’16/’17) yleensä vielä on.
Mietin tämän olevan itse asiassa hyvä diili, koska tämän mallin haukansiipiovissa on tunnetusti ollut ongelmia. Myös tuttu MCU-muistipiirin ongelma saattaisi iskeä takuuaikana. Täysin merkityksetön ei ollut auton optimaalinen värikään: harmaa ulkoväri ja valkoinen sisusta on mielestäni tyylikkäin tarjolla oleva vaihtoehto. Hurjat 22” mörkövanteet sopivat nekin autoon, mutta ennakoivat korkeaa kulutusta. Ainahan ne voisi myydä, jos virtaa kuluu hervottomia määriä.
Parin päivän radiohiljaisuuden jälkeen hermo petti ja lähestyin myyjää uudelleen kysymällä saiko hän tarjoukseni. Ihan siihen hän ei taipunut, mutta tinkasin sentään mukaan Teslan vanhemman UMC:n (eli laturin, Universal Mobile Charger) sekä kolmivaihe- että yksivaihepistokkeilla (jostain syystä mukana olisi seurannut uudempi 1-vaihelaturi). Varasin lennot Brysseliin seuraavalle päivälle.
Vientikilvet ja vakuuttamisen vaikeus
Käytetyn auton ostaminen ulkomailta sisältää usein monenlaista byrokratiaa. Auton rekisteröinti kotiinajamiskuntoon kannattaa alusta alkaen nakittaa myyjän tehtäväksi, sillä viranomaisten kanssa puuhailu ei ole sitä mistä ainakaan itse nautin autonhakureissulla. Käytännöt ovat sitä paitsi maakohtaisia, vaikka samassa EU:ssa muka ollaankin.
Belgian vientikilpien hankkiminen on aikaavievä prosessi. Kun paperit on tehty myyjän kanssa, kiikutetaan pino byrokraatille ja valmista tulee seuraavana päivänä kello 17 mennessä. Paikan päällä pitäisi siis viipyä vähintään vuorokausi. Liian hidasta, kun koronan takia ei viitsi lähteä edes Manneken Pissiä ihmettelemään.
Suosittelemme
Koska auto oli vielä Ranskan rekisterissä, päätimme ohittaa kokonaan Belgiaan rekisteröinnin. Ottaisin vain autoon vakuutuksen ja ajaisin Ranskan kilvillä autoveropäätökseen saakka. Suomeen rekisteröinti poistaisi aikanaan auton automaattisesti Ranskan rekisteristä. Helppoa, ja bonuksena ajan lisäksi säästyi myös rahaa useampi satanen sekä vientikilvistä, että Suomen väliaikaisista kilvistä.
Suomen päässä käyttöönottoilmoitus täytyy tehdä ennen paluuta kotimaahan. Varsinainen autoveroilmoitus tehdään 5 päivän sisällä käyttöönottoilmoituksesta, ja sen jälkeen odotellaan verotuspäätöstä 1 viikon – 3 kuukauden ajan. Ennen kotimaisten kilpien saantia ja rekisteröintiä tehdään vielä rekisteröintikatsastus, jonka hoidin itse pois alta pari päivää kotiinpaluun jälkeen. Elämä ennen rekisteröintiä on kurjaa, koska Teslan sovelluksen käyttöönotto vaatii rekisteröinnin omiin nimiin.
Vakuutuksen ottaminen Teslaan on edelleen työlästä. Kun edes suomalaiseen autoon ei saa vakuutusta noin vaan netistä naksuttelemalla, niin pelkän valmistenumeron (VIN) perusteella vakuutusta hankkiessa sai vääntää tosissaan useamman vakuutusedustajan kanssa. Osa vakuutusyhtiöistä ei edes pysty tekemään vakuutusta, jos auto ei ole Suomen rekisterissä. Moni yhtiö vaatii myös muiden vakuutusten ottamista samasta yhtiöstä auton vakuuttamiseksi, joka tuntuu äkkiseltään kiristämiseltä.
Hiljaiset kentät
Koronan hellitettyä matkustaminen on lisääntynyt, mutta lentäminen on edelleen vähäistä. Lentokentällä oli todella hiljaista, jonot turvatarkastukseen olivat lyhyet, mutta molemmat lennot ensin Amsterdamiin ja siitä Brysseliin sen sijaan olivat täynnä. Kaikilla matkustajilla oli kiltisti maskit päällä, eikä tilanne ns. kuumotellut. En kuullut lentojen aikana yhtä ainutta yskäisyä!
Brysselissä uberkuski kertoi olevan todella rauhallista. Turistit ovat vähissä, ja EU:n loma elokuussa tarkoittaa minimaalista asiakasmäärää. Hän kertoi selviävänsä vielä joten kuten, toinenkin aalto on selätettävissä, mutta kolmatta tai neljättä aaltoa ei persaus kestä. Alanvaihto on edessä, jos tilanne pitkittyy.
Belgian koronatilanne oli huolestuttava. Uberkuljettajan mukaan korona leviää Belgiassa erityisesti maahanmuuttajien suosimissa lähiöissä, joissa suurten perheiden tiivis yhdessäolo näkyy tartuntaluvuissa. Mies kertoi asuvansa Antwerpenissä, jonne oli juuri määrätty ulkonaliikkumiskielto 21-06 välille koronan toisen aallon vuoksi. Maskia on pidettävä koko ajan tartuntojen minimoimiseksi, ja jos maski puuttuu, niin napsahtaa 1600€ sakko. Oli hieman erikoista nähdä kun porukka vetää fillarilenkkiä maski naamalla!
Ranskankielisen myyjän kanssa kommunikointi ei ollut ongelmatonta. Hän ymmärsi, että jatkolennon sijaan otankin Amsterdamista juna, joten hän odotti minua saapuvaksi 1-2 tuntia myöhemmin. Odottelin sitten portilla ensin yksin, sitten yhdessä myyjän käyttämän kiinteistövälittäjän, ja lopulta myös myyjän isän kanssa lopulta toista tuntia myöhässä saapunutta kaveria. Onneksi ei ollut kiire ja juttuseuraa piisasi.
Áutokaupat sujuivat ilman maskeja. Koronaa pidetään maahanmuuttajien ongelmana, joten maskeja ei näkynyt myyjällä, asiakkailla tai muullakaan porukalla jota paikalla ramppasi. Näillä eväillä toinen aalto kyllä saadaan aikaan. Pidin parhaani mukaan turvaväliä ja pesin käsiäni.
Auto oli kunnossa
Auto osoittautui juuri sellaiseksi kuin pitikin, ja tarvetta tsekata Plan B tai Plan C autoja ei ollut. (Keski-Euroopassa matkat ovat lyhyitä, joten olin katsonut varalle neljä muuta autoa: Brysselin toisella laidalla olisi Model X 75D ja jos sekin olisi sitruuna, niin Hollannin puolella olisi toinen 90D ja Berliinissä vielä budjetin rajoja hipova ’18 mallinen 75D.) Vanteissa oli pientä sanomista kuten odotinkin, samoin maalipinta ei enää ollut täysin virheetön 90 000 km ajetussa autossa. Kaikki kuitenkin toimi, ja sisältä auto oli erinomaisessa kunnossa.
Vaikka olin mallia käpälöinyt ennenkin, niin vasta perusteellisempi kaikkien ominaisuuksien läpikäynti osoitti miten poikkeuksellisesta autosta on kyse. Model X sisältää monia erikoisuuksia, joita early adopters -ostajiin vetoaminen vaatii, ja seuraava malli on varmasti tavanomaisempi. Juuri tämän mallin omistaminen tuntuu one-in-a-lifetime mahdollisuudelta. Sähköhärpäkkeitä ihmetellessäni olin erittäin tyytyväinen siihen, että valitsemassani autossa on takuu!
Myyjällä oli useampi Tesla kaupan. Model X olisi löytynyt myös 75D ja 100D versioina, joten vertailin autoja myyjää odotellessa. Huomasin, että verhoilumateriaaleissa on ällistyttävä ero valkoisen hyväksi: nahka tuntuu pehmeältä ja miellyttävältä, kun taas tismalleen samanikäisen auton musta sisäverhoilu antoi keinonahkamaisen vaikutelman. Olin entistä tyytyväisempi värivalintaani.
Muitakin autoja pihassa oli. Kaveri oli selvästi erikoistunut kalliimpaan kategoriaan, ja autoja hankitaan pitkin Eurooppaa. Nurkassa oli mm. uudehko Jaguar XJ, joka oli kilpien perusteella kotoisin Chisinausta Moldovasta.
Kaupat oli sovittu tehtäväksi tilisiirrolla. Hämmästyin hieman, kun mitään kattavaa kauppakirjaa ei alettu täyttää, vaan myyjä ainoastaan pyysi ajokortin nähtäville nimen tavaamista välttääkseen, ja tulosti sitten laskun. Kätevää, ja juridisesti ihan yhtä sitovaa, kun kerran paperissa selviää kuka myy, mitä myy ja kenelle myy.
Ostajan pankki ei jostain syystä tukenut SEPA-pikasiirtoa, joten OmaSP:n avulias henkilökunta osoittautui jälleen kerran tärkeäksi linkiksi auton ostossa. Suuremmissa liikkeissä tilisiirron viive tuskin olisi ongelma, mutta jobbarin takaraivossa kolkutteli auton luovuttaminen ulkomaan elävälle ennen kuin rahat näkyvät tilillä. Pankin toimittama kuitti ja todistus maksun lopullisuudesta onneksi riitti tälläkin kertaa.
Aiemmalla reissulla olin ajanut suoraan kaupanteosta lautalle. Silloin takana oli kaksi hyvin nukuttua yötä Amsterdamissa, mutta parin tunnin yöunilla ennen aamulentoa en halunnut urheilla. Päätin yöpyä sopivasti reitin varrelle osuvassa Bremenissä, jossa en ollutkaan aiemmin vieraillut. Ehtisin sinne illaksi, ja hyvin nukutun yön jälkeen ehtisin kävellä pienen vanhankaupungin ympäri. Iltapäivällä starttaisin kohti kotia, ja ehtisin mainiosti aamulautalle Tukholmasta Turkuun.
Yöksi Bremeniin
Sain auton alleni akku puolillaan, joten suuntasin ensimmäisenä Edegemin Superchargerille. Yllätyin positiivisesti kun latausnopeus nousi 110 kW tasolle, mikä tarkoitti pikalatausmäärän olevan vielä rajan alla – mainiota! Laturit olivat hotellin pihassa, joten lampsin hakemaan pikku välipalaa (söin viimeksi aamulla lentokoneessa ja nyt oltiin pitkällä iltapäivän puolella). Hotellien täytyy Belgiassa kirjata kaikki vierailijat koronatartuntojen jäljittämiseksi, ja myös minä jouduin täyttämään nimeni vaikka colajuoman ja suklaapatukan ostaminen kesti noin minuutin.
Ajoin Hollannin läpi Eindhovenin kohdilta pysähtymättä ja stoppasin seuraavaksi Moersin Superchargerille Duisburgin kupeessa. Täällä koronasta ei ollut tietoakaan, ja porukka liikkui hotellin pihassa ilman maskeja. (Hotellin sisällä puolet vieraista sentään käytti maskia.) Etsin ruokapaikkaa, mutta hotellissa ei ollut kuin varsinainen ruokaravintola, jonka antimiin en halunnut turvautua, vaan halusin ajoissa Bremeniin. Käytin lopputauon hotellin varaamiseen, ja yöpaikaksi valikoitui Bremenin Radisson, jossa olisi myös sähköauton latauspiste.
Ruokailu sai siis odottaa vielä hetken, kun ajoin kohti pohjoista Munsterin ja Osnabruckin ohi. Muistelin Lohnen Superchargerilta löytyvän ruokaa ja oikein muistinkin: nälkä siirtyi Whopperilla. Kaikilla asiakkailla oli tällä kertaa maskit naamallaan.
Brinkumin Super oli Bremenin rampin kupeessa, joten poikkesin täydennykselle. Ajatuksenani oli alunperin täyttää akku yön aikana hotellissa, kunnes hoksasin ettei autossa ollut mukana Type2-johtoa, vaan ainoastaan UMC. Latasin vain 30% saakka, jos vaikka hotellissa olisikin normaali pistoke. Ei ollut. Tsekkasin vielä myyjän kanssa käydyn kirjeenvaihdon, ja näköjään oli tulkintakysymys pitikö UMC-tinkimisen jälkeen saada myös Type2-johto mukaan vai ei.
Bremenin kompakti vanhakaupunki sijaitsee kaupungin halki virtaavan Weselin saarella. Radisson sijaitsee aivan sen ytimessä, joten kaupunkiin tutustuminen sujuisi helposti. Ainoa miinus tuli hotellin parkkihallista: rampit olivat kapeita ja käännökset jyrkkiä, joten isoa X:ää (pituutta viisi metriä ja leveyttä kaksi) sai venkslata ihan tosissaan, vaikka peruutuskamera ja parkkisensorit ovatkin asianmukaiset. Hallin kaksi Type2-laturia ovat lukollisen portin takana, mikä on erinomainen ratkaisu dinotuksen ehkäisemiseksi. Toinen ruutu oli vapaana – olisipa johto tullut auton mukana, niin aamulla olisi ollut ilo jatkaa täydellä akulla!
Miten kotimatka sujui? Siitä lisää seuraavassa osassa.
