Chevrolet Corvette on lukeutunut koko pitkän uransa ajan USA:n harvalukuisten aitojen urheiluautojen joukkoon. Vette tuotiin alun perin markkinoille vuonna 1953 nättinä kaksipaikkaisena avoautona, jonka nokalla pöhisi Blue Flame -markkinointinimellä tunnettu suora kuutonen. Se ei nimestään huolimatta saanut Corvettea liekkeihin, joten pikkulohkokasi seurasi perässä pari vuotta myöhemmin. Siitä eteenpäin Vettessä ei ollut urheilullista pelkästään ulkonäkö, vaan auto tarjosi myös suorituskyvyn osalta reilusti rahalle vastinetta.
Avokattoinen C1-sukupolvi pysyi monien faceliftien voimin tuotannossa mallivuoden 1962 loppuun asti, jolloin estradille astui Larry Shinoda -nimisen muotoilijan piirtämä C2. Stingray-lisänimellä höystettyä uutta Corvettea sai myös coupéna, jonka venemäinen kattolinja kuuluu amerikkalaisen automuotoilun helmiin. 1963-vuosikerran persoonallisuutta lisäsi vielä 1930-luvun klassikot mieleen tuova jaettu takalasi, jonka vuoksi 1963-malliset Vettet tunnetaan Split Window -nimellä. Takalasi muuttui yhtenäiseksi jo seuraavana vuonna, mutta muuten C2-sukupolven linjoihin ei juuri koskettu viiden vuoden malli-iän aikana.
C2:n pellin alle sai parhaimmillaan seitsemänlitraisen, eli 427-kuutiotuumaisen veekasin, jonka ansiosta kaksipaikkainen urheiluauto muuttui täysiveriseksi muskeliautoksi. Tällaisella tekniikkapaketilla ryyditetty Corvette oli aikoinaan kova sana varttimaililla, mutta mutka-ajolle etuakselin päällä lepäävä massiivinen moottori oli myrkkyä. Vanhasta Vettestä saa tehtyä ajettavamman laitteen kevyemmällä pikkulohkolla, jonka viritysmahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Nyt nettiin ilmestyi tähän tyyliin rakennettu C2-korinen Corvette vuodelta 1967, joka syö kiihdytyssuoralla moderneja superautoja aamupalaksi.
Tämän auton keulalle on nostettu GM:n viime vuosien tuotantoa edustava LT1-kasi, jonka iskutilavuus on pikkulohkostatuksesta huolimatta 6,2 litraa. Moottorista irtoaisi vakiokuntoisena 460 hevosvoimaa 6000 kierroksen kohdalla, mutta tämä ei riittänyt Corvetten omistajalle. Hänen poikansa puhuivat turboahtamisen puolesta, ja niinpä LT1:n kaveriksi ruuvattiin kaksi 62-millistä pakokaasuahdinta. 1,2-1,4 baarin ahtopaineella huipputehoa irtoaa hulppeat 900 heppaa, jotka saavat kevyen lasikuitusportin lähes lentämään.
Vaihteistona käytetään Buick Grand Nationalista lainattua TH-200-R4-nimistä nelipykäläistä automaattia, joka on tunnettu kestävyydestään suurtenkin hevosvoimamäärien kanssa. Toinen etu on laatikon kompakti koko, jolloin se sopii helposti C2-korisen Vetten kapeaan keskitunneliin. Sivuputkilla varustetussa autossa on nykytyyliin myös katalysaattorit, ja rengastuskin on sekä tuumakoon että leveyden osalta paljon alkuperäistä massiivisempi. Pitoa tuntuu riittävän huimasta teholukemasta huolimatta, koska klassikko on yltänyt esimerkiksi viime vuonna järjestetyssä Pikes Peak Airstrip Attack -tapahtumassa 250-280 km/h:n loppunopeuksiin puolen mailin matkalla.
Suosittelemme
Katso oheiselta videolta, kuinka 1960-luvun Corvette jättää modernit superautot ihmettelemään pyöreitä takavalojaan kiihdytyssuoralla:
