Koeajossa 300-heppainen VW T-Roc R – crossoveR isolla R:llä

Isoista katumaastureista on tehty jo vuosikausia erilaisia tehoversioita, mutta nyt niitä alkaa putkahdella myös pienemmän pään crossovereista. Otimme tyypit uudesta Volkswagen T-Roc R:stä, joka on kuin Golf R paksupohjaisemmilla kengillä.

Susi lammasten vaatteissa

VW:n R-mallit ovat yleensä olleet varsin hillittyjä ilmestyksiä villimmällä kynällä piirrettyihin hot hatcheihin nähden. Tämä pätee myös T-Roc R:ään. Silmiinpistävintä kompaktissa crossoverissa on Ärrien tunnusvärinä toimiva Lapiz Blue -sininen, mutta tarkemmin katsomalla puskureistakin löytyy eroja perusmalleihin nähden. Etupuskurissa on kiiltävän mustilla koristeilla reunustetut ilmanottoaukot, ja päiväajovalotkin ovat muuttaneet muotoaan. Myös takapuskuri on laitettu uusiksi, ja sen alta pilkistävät auton potentiaalista juoruavat neljä kromattua putkenpäätä.

R-reseptiin kuuluvat myös etulokasuojien pienet lätkät, vakiota isompien jarrujen satuloiden R-logot, alumiinia jäljittelevät peilinkotelot sekä koeajoauton 19-tuumaiset Pretoria-vanteet, mutta tavallinen tallaaja ei silti todennäköisesti ihan heti erottaisi Ärrää T-Rocin perusmalleista. Sisään astuminen paljastaa Golf R:stä lainatun ratin sekä digimittariston uuden grafiikan. Urheilullista tyyliä on yritetty luoda myös alumiinipolkimilla sekä Ärrän logoilla ja omilla verhoilumateriaaleilla höystetyillä sporttipenkeillä.

Säästöä sisällä

Ne eivät ole huonot, mutta Golf R:n jakkarat tarjoavat silti huomattavasti paremman sivuttaistuen. Lisäkikkailuna keskinäyttöön saa valittua erityisen tehomonitorinäkymän, joka kertoo mm. ahtopaineesta, G-voimista ja käytössä olevan tehon määrästä. Sama toiminto löytyy Golfistakin, mutta ajomoodien osalta T-Roc tuo lisää valintamahdollisuuksia esimerkiksi lumelle tarkoitetun asetuksen myötä.

Suosittelemme

Kuskin paikalla ergonomia ei tuo yllätyksiä, koska kaikki on siellä missä pitääkin ainakin Volkkareihin tottuneille kuljettajille. Suurin miinus tulee materiaaleista. T-Roc on nimittäin kojelautansa ja oviverhoilujensa osalta todella muovinen Golfiin verrattuna. Tästä autosta on turha hakea pehmustettua kojelaudan yläosaa tai nahalla verhoiltuja ovipaneeleja, koska ne ovat naarmuuntumisherkkää ja halvan oloista kovaa muovia.

Korkeammasta ajoasennosta on toisaalta etua kaupunkiliikenteessä, ja konepeltikin näkyy miehekkäästi kuskin pukille. Takatiloissa ei ole juuri eroa Golfiin, kun taas tavaratilaa löytyy hieman enemmän. Lisäksi koeajoauton luukku sulkeutuu sähköisesti napin painalluksella.

Pörisee ja paukkuu

Liikkeelle lähteminen paljastaa, että ohjaus on perusasetuksella hitusen Golfia kevyempi. Tunto on silti mainio, ja crossover-statusta ei huomaa kuin korkeammasta ajoasennosta. Rauhallisemmin ajaessa äänimaailma on hyvin hillitty, mutta kaasun runttaaminen ensimmäistä kertaa pohjaan Race-moodissa tuo esiin herra Hyden tässä tohtori Jekyllissä. Kaksilitrainen EA888-turbonelonen päästää ilmoille kumean pörinän, ja seitsemänpykäläisen DSG-kaksoiskytkinautomaatin pykälät vaihtuvat kunnon pamausten saattelemana.

Soundit ovat jopa yllättävän makeat, koska vastaavalla hiukkassuodattimella varustettu Golf R päästelee vaihtokohdissa huomattavasti hillitympiä tussahduksia. Kyse voi olla myös yksilöeroista, ja ehkäpä koeajoauto on saanut jo sen verran kenkää, että putkisto on avartunut kunnolla. Toinen yllättävä ero Golfiin nähden on siinä, että T-Rocin turboviive tuntuu pidemmältä.

Tekniikasta tämän ei pitäisi johtua, koska molempia autoja vauhdittaa sama voimanlähde. Kahden litran iskutilavuudesta irrotetaan tasan 300 heppaa, kun taas maksimivääntö kirjataan 400 newtonmetrin lukemaan. Voimanlähde on lähes dieselmäisen nöyrä arkiajossa, mutta varsinaiset kyntensä se näyttää muualla. Ilmoitettua 4,8 sekunnin kiihtyvyyttä satasen nopeuteen ei tarvitse epäillä, kun T-Roc R ampaisee paikaltaan lähes sutimatta liikkeelle launch controlin ja Haldex-tyyppisen nelivedon tukemana.

Aito ajajan auto

Tehokkaankin crossoverin valintaa voi perustella käytännöllisyydellä, koska T-Roc R:llä uskaltaa lähteä hieman paremmin asfaltin ulkopuolelle kuin perinteisellä hot hatchilla hitusen suuremman maavaran ansiosta. Miksikään maasturiksi autoa on silti turha luulla, mikä on ajettavuuden kannalta pelkästään positiivinen asia. Kulku on maantielläkin esimerkillisen vakaata, mutta rengasmelu on melkoinen. Koeajoautoon on ruksittu lisävarustelistalta mukautuva iskunvaimennus, mutta kovin pehmeäksi menoa ei voi kehua edes Comfort-asennossa.

Se ei juuri haitanne T-Roc R:n potentiaalisia ostajia. Tämä laite on nimittäin yksi harvoja crossovereita, jotka ovat parhaimmillaan vauhdikkaassa mutka-ajossa. Ratin kautta välittyy mukavasti tuntoa kuskin sormenpäihin, ja Ärrä istuu tien pinnassa kuin liimattuna. Normaaliliikenteessä eroja Golfiin on mahdotonta havaita, ja radallakaan niitä ei välttämättä tulisi kovin paljon esiin.

Vaikka Volkkarin MQB-alustaisissa autoissa käytetty neliveto on etuvetopohjainen, Ärrää on lähes mahdotonta saada puskemaan ainakaan kuivalla asfaltilla. Ajettavuuden osalta kyseessä on siis harvinaisen onnistunut esitys, joka ei edes juuri kallistele korkeahkosta korista huolimatta.

Kallis vai onko sittenkään?

T-Roc R keventää kukkaroa ilman lisävarusteitakin lähes 57 000 eurolla, mikä kuulostaa kaikkea muuta kuin edulliselta kompaktista crossoverista. Toisaalta auto taitaa olla markkinoiden halvin 300-heppainen luokkansa edustaja, ja Ärrän suorituskyky haastaa muutaman vuosikymmenen takaiset superautot. Lisäksi T-Roc R on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto uutta Ärrä-Volkkaria haluaville, koska seiskakorisen Golf R:n tuotanto on jo päättynyt ja seuraajaa saadaan odotella vielä useampi kuukausi. Lopuksi vielä kiitokset Volkswagen Center Tampereelle koeajoauton lainasta.

Lue lisää