Sveitsiläisfirma Micro on kehittänyt 1950-luvun BMW Isettaa muistuttavaa sähköistä kaupunkiautoaan jo usean vuoden ajan. Lopullinen tuotantomalli tuotiin vihdoinkin estradille Münchenin autonäyttelyssä.
Ensimmäinen versio Microlinoksi nimetystä laitteesta esiteltiin jo vuonna 2016, ja auto piti tuoda markkinoille kaksi vuotta myöhemmin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja kattavasti muokatun Microlino 2.0:n prototyyppi lanseerattiin vuonna 2020. Aiempi putkirunko korvattiin henkilöautojen tasoisella itsekantavalla korilla, joka on kuulemma lajinsa ensimmäinen Microlinon edustamassa raskaiden nelipyörien luokassa.
Tuotantovalmiin Microlino 2.0:n design on pysynyt uskollisena aiemmille prototyypeille. Isettan klassista tyyliä on täydennetty keulan ledinauhalla, sivupeileihin sovitetuilla ajovaloilla ja muilla futuristisen oloisilla yksityiskohdilla. Laitteen nokasta avautuvassa etuovessa ei ole enää kahvaa, koska uksi aukeaa napin painalluksella. Lisäksi ovessa on pehmeän sulkeutumisen mahdollistava mekanismi.
Suosittelemme
Microlinoon sopii sisään kaksi matkustajaa ja 230 litran verran tavaroita. Ohjauspylväs on nyt kiinteä eikä enää Isettan tavoin kiinnitetty oveen. Istuinten muotoilussa on kiinnitetty huomiota ergonomiaan lyhyiden matkojen kaupunkiautostatuksesta huolimatta, ja digitaalisella mittaristolla sekä kosketusnäytöllä varustettu kojelauta on varsin minimaalinen. Nappeja ei juuri ole, koska eri toimintoja hallitaan näytön avulla. Turvatyynyjäkään laitteesta ei löydy, koska niitä ei tässä ajoneuvoluokassa edellytetä.
Microlinoa saa kolmena eri varusteversiona, joiden nimet ovat halvimmasta arvokkaimpaan Urban, Dolce ja Competizione. Dolce tuo mukanaan esimerkiksi ulkokuoren kromikoristeita, ja taittuva kattokin kuuluu sen sekä Competizionen vakiovarusteisiin. Dolceen saa myös vegaanisesta nahasta tehdyn verhoilun, kun taas sporttihenkinen Competizione tarjoilee mattapintaisia sävyjä koriin. Itsekantavan korirakenteen mainostetaan tarjoavan paljon putkirunkoa paremman jäykkyyden, mikä tuntuu ajo-ominaisuuksissakin. Sekä edessä että takana luotetaan McPherson-joustintuilla toteutettuun erillisjousitukseen edellisen version työntötankoja ja jäykkää akselia yhdistelleen rakenteen sijasta.
Sähkömoottori tuottaa 17 hevosvoimaa ja 118 newtonia, mutta hetkellisesti käyttöön saa myös 26 heppaa. Lukemat eivät juuri päätä huimaa, mutta toisaalta Microlino painaakin vain 435 kiloa ilman akkuja. Viidenkympin nopeus saavutetaan viidessä sekunnissa, ja huipuiksi kerrotaan 90 km/h. Akkujen kapasiteetti on puolestaan joko 6, 10,5 tai 14 kWh. Toimintasäteet ovat samassa järjestyksessä 95, 175 ja 230 kilometriä. 80 prosenttiin maksimista akut saa ladattua joko neljässä tai kolmessa tunnissa akkukapasiteetista riippuen.
Vaikka Microlinon tuotekehityskustannukset ovat nousseet alun perin kaavailtua korkeammiksi, alkuperäisestä alkaen-hinnasta pidetään edelleen kiinni. Laitteeseen pääsee edullisimmillaan käsiksi 12 500 eurolla, ja tuotannon luvataan alkavan Italian Torinossa sijaitsevalla tehtaalla vielä tämän vuoden aikana. Vuosittainen tuotantokapasiteetti on aluksi 7500 yksilöä, mutta sitä on mahdollista kasvattaa tulevaisuudessa. Sille voi olla tarvetta, koska Microlinosta on tehty jo yli 24 000 ennakkovarausta. Aluksi pientä sähkökulkinetta myydään Sveitsin kotimarkkinoilla, mutta myös Saksa seuraa pian perässä. Muut Euroopan maat ovat vuorossa myöhemmin.
