BMW esitteli nelisen vuotta sitten Jägermeister-teemaisista oransseista kilpureista inspiraationsa saaneen 2002 Hommage Turbomeisterin. M2:n pohjalta tehty auto toimi nimensä mukaisesti myös kunnianosoituksena vanhalle 2002:lle, mutta valitettavasti näyttävä tutkielma jäi vain yksittäiskappaleeksi.
Saman kohtalon koki myös kevennetty CSL, joka oli vahvojen huhujen mukaan tulossa M2-malliston huippuversioksi. Eräs saksalainen BMW-fani päätti yhdistää nämä toteutumattomat unelmat ja luoda oman M2 CSL Turbomeister Editionin. Lähtökohtana palveli vuoden 2018 M2 Competition, joka sai pintaansa 1970-luvun 2002:sta ja Hommage Turbomeisterista tutun Inka-oranssin värin. Siitä, korin mattamustista pinnoista ja räätälintyönä tehdyistä tarroista vastasi Topaz-niminen firma, kun taas hiilikuitukatto on peräisin Alpha-N:ltä.
Takapuskurin uuden diffuusorin läpi pilkistävät Akrapovicin sporttiputkiston neljä päätä, ja maineikkaita osavalmistajia on hyödynnetty muuallakin autossa. 19-tuumaiset vanteet ovat peräisin BBS:ltä, kun taas mattamustat sivuhelmat ovat AC Schnitzerin käsialaa. M2 CSL Turbomeister Edition oli myös BMW:n mielestä sen verran kiinnostava projekti, että baijerilaismerkin muotoilu-osasto salli auton omistajan tutkia vapaasti vuoden 2016 2002 Hommage Conceptia inspiraation löytämiseksi.
Projektissa ei haluttu keskittyä vain ulkonäön muokkaamiseen, vaan tekniikkakin sai osansa muutoksista. Autoon asennettiin AST:n täydellinen alustasarja, ja alkuperäiset etujarrulevyt korvattiin Nashinin pienemmillä levyillä. Syynä oli painonsäästö, koska pelkkien etujarrulevyjen myötä M2:n massasta katosi 16 kiloa. Kaiken kaikkiaan CSL-nimen edellyttämä laihdutuskuuri toi mukanaan 110 kilon kevennyksen. Myös jarruletkut ja -palat vaihdettiin, mutta takana alkuperäiset levyt saivat jäädä paikoilleen. Muutokset viimeisteltiin korin kanssa sävy sävyyn maalatuilla oransseilla jarrusatuloilla.
Suosittelemme
Akrapovicin titaaniputkistoa täydennettiin Eventurin ilnanotolla ja muutamilla muilla muutoksilla, joiden ansiosta M2 Competitionin kolmilitraisen tuplaturbokuutosen huipputeho kasvoi 110 hevosvoimalla ja vääntö lisääntyi myöskin 110 newtonmetrin verran. Tulokseksi saadut 520 heppaa ja 660 newtonia välitetään takapyörille seitsemänpykäläisen DCT-kaksoiskytkinvaihteiston kautta. Satasen nopeuden pitäisi olla taulussa hitusen yli neljässä sekunnissa, ja huippuja riittää parhaimmillaan 280 km/h.
Autoon sisään astuminen heijastaa maahan komean logon, jonka keskiössä on luonnollisesti turboahdin. Ratti on verhoiltu nahalla sekä alcantaralla, ja kehän keskellä on punainen ”kello 12”:n raita. Lisäksi ratin takana komeilevat vakiota isommat vaihtoläpyskät. Vaihteenvalitsinta ja käsijarrukahvaa on höystetty puolestaan hiilikuidulla alcantaran lisäksi. Sisustan muutokset on viimeistelty M Performancen poljinpinnoilla sekä keskelle kojelautaa sijoitetulla lisänäytöllä, joka kertoo auton toimintoihin liittyvää dataa.
