Lada-kerhon perinteinen talvitapaaminen pidettiin tuttuun tyyliin Kangasalla Mobilia-museon pihamaalla. Innoitus kerhon perustamiseen saatiin alun perin Kummelin sketsistä, jossa kaksi Lada-kuskia piti klubin kokoontumisen talvisen järven jäällä. Kerhotoiminta kahden fanin voimin “söi miestä rotan lailla”, mutta oikeassa elämässä klubin jäsenmäärä on hieman eri luokkaa.
Niinpä jo menomatkalla Mobiliaan vastaan ajoi useita Lada-kuskeja, jotka olivat matkalla kotia kohti tutustuttuaan tapahtuman antiin. Silti paikan päälläkin riitti vielä reilusti idän ihmeitä tutkittavaksi. Suurin osa tapahtuman autoista oli perinteistä takavetomallia, ja ne toimivat kunnosta päätellen omistajiensa talvisina käyttöautoina. Kokoontumisessa oli siis hieman eri meininki kuin useimmissa muissa kesäisissä harrasteajoneuvotapahtumissa, joita varten meopelit puunataan aivan viimeisen päälle. Ladojenkin joukossa oli kuitenkin havaittavissa hieman eri kasteja, koska monet Niva-maastureista oli parkkeerattu ronskisti hankeen.
Tarjolla oli myös makkaranpaistoa ja varaosia sekä tarvikkeita, mutta suurin vetonaula taisi kuitenkin olla paikalle tuotu upouusi Lada. Pirkkalalainen ManseMotors on nimittäin aloittamassa Ladojen maahantuonnin huhtikuussa, mikä tarkoittaa niiden paluuta Suomen automarkkinoille noin viiden vuoden tauon jälkeen. Aiemmin Konelana tunnettu Delta Motor Group Oy lopetti itäautojen tuonnin vuonna 2012, joten Lada-fanien kuiva kausi on nyt päättymässä. Mobilian tapahtumassa oli esillä Kalina-nimellä tunnettu farkkukorinen 2194, mutta Suomen maahantuontivalikoimaan kuuluu lisäksi porrasperäinen Granta, pystyperäinen 2192, 2194-farmarin maastohenkinen Cross-malli sekä kaksi versiota aiemmin Nivana tunnetusta perinnemaasturista. Lisäksi ensi vuonna on tulossa kaksi aivan uutta Ladaa, eli Vesta-niminen sedan ja Xrayksi ristitty crossover.
Suosittelemme
Uusien Ladojen hinnat alkavat 2192-mallin vajaan 12 000 euron summasta, ja esillä olleen 2194-farmarin hintalapussa on moottorista ja varustetasosta riippuen reilusta 12 000 eurosta vajaaseen 17 000 euroon ulottuva lukema. Autosta on tarjolla kaksi eri moottoriversiota, ja niistä molemmissa on 1,6-litrainen kone. Pienempitehoisessa kahdeksanventtiilisessä versiossa on 87 heppaa, kun taas voimakkaammassa 16-venttiilisessä mallissa on peräti 106 pollea. 16-venttiilisen pariksi saa myös nelivaihteisen automaatin, jolloin teholukema jää 98 hevosvoimaan. Farkku-Ladassa on nykyään EU-määräysten myötä jopa ajovakauden hallintajärjestelmä ja rengaspaineiden valvonta vakiona, mutta toisaalta turvatyynyjä on vain kaksi.
Autoa tarkemmin tutkiessa huomasi, että materiaaleissa ja työn laadussa on tapahtunut selvää edistystä 110-malliin verrattuna, jota Suomessa on viimeksi myyty laajamittaisemmin. Sisustan muovit ovat suunnilleen samaa tasoa kuin 1990-luvun lopun korealaisautoissa, ja myös korirakenne näyttää periytyvän samalta ajalta. Katto- ja ovipilarit vaikuttavat sen verran ohuilta, että kovin monista tähdistä lienee turha haaveilla Euro NCAP -törmäystesteissä. Toisaalta tilat ja penkit tuntuvat hintaan nähden ihan mukiinmeneviltä, ja tavaratila näyttää selvästi isommalta kuin useimmissa Golf-luokan hatchbackeissä.
Nähtäväksi jää, millaisen menestyksen Lada saavuttaa tällä kertaa Suomen markkinoilla. Hinnat voivat kuulostaa halvoilta, mutta vastaavilla summilla saa monia vähän käytettyjä autoja, jotka ovat kuitenkin ominaisuuksiltaan aivan eri aikakaudelta. Lisäksi esimerkiksi Dacian malleja tarjotaan käytännössä samaan hintaan, ja ne ovat kuitenkin huomattavasti modernimpaa tekoa. Toisaalta Ladoilla on Suomessa edelleen vankkumaton kannattajakuntansa, minkä kerhon talvikokoontuminenkin osoitti.
