Volkswagen Golfin kahdeksannen sukupolven lanseeraus markkinoille sujui kaikkea muuta kuin optimaalisesti, kun autoa ja sen sisarmalleja piinasivat monenlaiset softabugit ja tietoviihdejärjestelmän käytettävyydestäkin tuli pyyhkeitä. Bugit saatiin pääsääntöisesti kuntoon päivityksillä, ja käytettävyys on kohentunut huomattavasti muutama kuukausi sitten myyntiin tulleen facelift-version myötä.
Tyyli
VW on tunnettu siitä, että monien mallien muotoilua muutetaan vain hienovaraisesti varsinkin Golfin kaltaisen ikonin kohdalla. Niinpä kompaktiluokan kestosuosikin uusimman painoksen erottaminen edeltäjästään vaatii jo asiantuntijan silmää. Etuvalot ovat nyt entistä litteämmät sekä terävälinjaisemmat, ja jopa maskin Volkswagen-logo on valaistu malliston ylähyllyn versioissa. Lisäksi etupuskuri on laitettu uusiksi viimeisimmän Passatin tyyliin, ja leditakavalot ovat saaneet tuoreet grafiikat. Muuten linjat ovat edeltäjästä tuttuja. Kahdeksannen polven Golfin Variant-farkkuversio on faceliftin jälkeenkin hatchbackia pitkänhuiskeampi ilmestys 35 senttiä suuremman pituutensa ja seitsemän senttiä mittavamman akselivälinsä myötä.
Konservatiivisen asiallinen tyyli jatkuu sisustan puolellakin Comfort Business -varusteisessa koeajoautossa. Etuistuimista on turha hakea sporttisia muotoja, mutta ne ovat arkiajoon riittävän tukevat ja mukavat. Golfin laatuvaikutelma on ollut jo usean sukupolven ajan jotakin perinteisten massamerkkien ja premium-brändien väliltä, ja sama vaikutelma syntyy uusimmassakin painoksessa. Bling blingiä ei ole tarjolla, mutta ohjaamon yläosan materiaalit ovat pehmustettuja ja alempaa löytyvä kovamuovikin vaikuttaa hieman arvokkaammalta kuin monissa kilpailijoissa.
Alumiinin väriset koristelistat ja tunnelmavalaistus tuovat pientä piristystä saksalaisen asialliseen ohjaamoon, ja eri näkymiin mukautettava digimittaristo on tuttuun tyyliin 10,25-tuumainen. Sisätilojen silmiinpistävin uudistus on paljon entistä isompi keskinäyttö, jolla on nyt mittaa 12,9 tuumaa Comfort Business -mallista alkaen. Entinen pienempi ruutu oli integroitu muotoilullisesti mittariston kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi, kun taas uusi ratkaisu on hieman jälkiasennetun näköinen. Siihen tottuu kuitenkin äkkiä, ja käyttökokemus saa entisen perään haikailun loppumaan nopeasti.
Tietoviihdejärjestelmän käyttöjärjestelmänä palvelee nyt tuoreempi MIB4, joka näkyy ja tuntuu myös käyttäjälle välittömästi. Keskinäyttö reagoi kosketukseen viiveettä, ja ruudun käyttölogiikkakin on helppo omaksua. Lisäksi yläpalkkiin saa tallennettua useimmin käytettyjä toimintoja vain yhden täppäyksen päähän. Myös penkinlämmittimiä pääsee nyt käyttämään kertapainalluksella, kun välistä on poistunut yksi vaihe. Parannusten listalle kuuluu myös lämpötilansäädön liukukytkinten taustavalaistus, joka puuttui jostakin käsittämättömästä syystä kahdeksannen sukupolven Golfista ennen faceliftiä.
Suosittelemme
Koeajoauton ratista löytyvät hipaisukytkinten sijasta perinteiset napit, jotka ovat tehneet paluun Golfin kaikkiin versioihin R-lippulaivamallia lukuun ottamatta. Volkkarin käytettävyys alkaa siis jälleen olla merkin kansanautomaineen edellyttämällä tasolla, ja takaosastolla ei ollut valittamista ennenkään. Takapenkin polvitilat ovat tuntuvasti runsaammat kuin esimerkiksi äskettäin koeajetussa farmarikorisessa Opel Astrassa, ja myös takakontin osalta VW vetää pidemmän korren. 611 litran normaalivetoisuus on jo varastohalliluokkaa, ja takaistuinten selkänojat kaatamalla tilaa syntyy parhaimmillaan yli 1600 litran verran. Faceliftin myötä Variantiin saa myös sähköllä liikkuvan takaluukun kannen, mutta hatchbackiin sellaista ei ole edelleenkään tarjolla.
Tekniikka
Koeajossa ollut Golf Variant edustaa tekniikaltaan malliston perustasoa 1,5-litraisen turbonelosensa myötä, joka on yhdistetty seitsemänpykäläiseen DSG-kaksoiskytkinautomaattiin. 1,5 eTSI:n aloitusversio on siis korvannut aiemman litran kokoisen kolmisylinterisen pannun, ja mekaanisesti kyseessä on pitkälti sama moottori kuin 150-hevosvoimainen 1,5 eTSI. Hinnat alkaen -mallissa tehoa on kuitenkin vain 116 heppaa, eli saman verran kuin aiemmassa 1.0 TSI:ssä. Maksimivääntö kirjataan puolestaan 220 newtonmetrin lukemaan, ja voimanlähde on 48 voltin sähköjärjestelmällä toteutettu kevythybridi.
Perustason voimanlähde ajaa suhteellisen kookkaassa Variantissakin asiansa, mutta pidemmälle sähköistettyjen autojen eleettömän vaivatonta menoa tai sporttista suorituskykyä ei kuitenkaan ole tarjolla. Nollasta sataan kiihdytetään parhaimmillaan 10,3 sekunnissa, mikä riittänee useimpien arkiajoon. Vaikka voimaa on käytössä moneen muuhun nykyautoon verrattuna suhteellisen niukasti, Golf sutaisee liikkeelle lähdettäessä herkästi tyhjää vähänkin huolimattomammalla kaasunkäytöllä ainakin märällä asfaltilla. Tämän jälkeen meno muuttuu kuitenkin sulavammaksi, ja DSG vaihtaa ajossa yhtä huomaamattomasti kuin parhaat perinteiset automaatit.
Voimavarojen rajallisuus tuntuu kuitenkin siinä, että kaasupoljinta saa painaa melko syvälle ripeästi etenevän liikennevirran tahdissa pysytellessä. Muutama vuosi sitten koeajettu 150-heppainen eTSI jätti harmonisemman vaikutelman, joten se lienee parempi vaihtoehto kiireisille. Rauhallisemmassa ajossa perusmallikin on kuitenkin omiaan, ja seesteisen tunnelman rikkoo ainoastaan moottorista yllättävän selvästi kuuluva pörinä.
Ajettavuus on tässäkin Golfissa huippuluokkaa, ja rengasmelukaan ei nouse pahaksi perusmallin 16-tuumaisilla pyörillä. Faceliftin myötä asiassa ei ole muuten tapahtunut juuri muutoksia, mutta ohjausta on säädetty piirun verran raskaampaan suuntaan. Moottoritiellä ja maantiellä siitä ei ole ainakaan haittaa, mutta kaupunkipyörittelyssä ja parkkipaikoilla edeltäjän kevyempi ohjaus saattoi olla parempi ratkaisu. Toisaalta ainakaan ylikeveydestä facelift-mallin ohjausta ei voi syyttää missään olosuhteissa.
Tunne
Kovin suuria tunteita perusvoimanlähteellä varustettu Golf Variant ei onnistu herättämään, koska kyseessä on perusasiallinen perhefarmari. Tämä voidaan ymmärtää myös kehuna, koska jotkin asiakkaat lähes raivon valtaan ajaneet softabugit ja käytettävyyspuutteet tuntuvat nyt olevan lopullisesti historiaa ainakin Golfin kohdalla. Asiallisella autolla on myös asiallinen hinta, koska Comfort Business -varusteisen farmarin hintalapussa lukee tällä moottorilla hieman yli 36 000 euron summa ilman lisävarusteita. Vakiovarustelukin on kattavaa tasoa mm. avaimettoman käytön, sähkötoimisen takaluukun, 12,9-tuumaisen keskinäytön, aktiivivakkarin, polttoainekäyttöisen lisälämmittimen ja takaosastolle asti ulottuvien istuinlämmittimien myötä. Toisaalta esimerkiksi peruutuskamera jää puutelistalle tässä versiossa.
Lisävarustelistan ruksiminen auttaa asiassa, ja edullisimmillaan uuteen farkku-Golfiin pääsee käsiksi reilulla 33 000 eurolla. 150-heppainen moottori nostaisi koeajetun Comfort Businessin hinnan vajaaseen 39 000 euroon, mutta ladattavaa hybridiä haluaville Golfista on tarjolla ainoastaan hatchback-korisia malleja. 333-hevosvoimaisen ja joka nurkasta raapivan R:n saa sen sijaan sekä pystyperänä että farmarina. Jälkimmäisestä pitää pulittaa yli 65 000 euroa ennen lisävarusteita, joten Golfin hintahaitari on melkoinen farmarinakin.
