Klassikkomersu amerikkalaisella muskelitekniikalla – tämän 300 SEL:n pellin alla on Corvette ZR1:n 6,2-litrainen ahdettu kasi

Vuosina 1965-1972 valmistettu Mercedes-Benzin W108/W109-mallisarja on arvokkaan konservatiivisen näköinen S-luokan edeltäjä, mutta auto toimi aikoinaan lähtökohtana myös maailman nopeimmalle sarjavalmisteiselle nelioviselle autolle.

Tuo auto oli lähes tarunhohtoiseen maineeseen noussut 300 SEL 6.3, jonka pohjalta kehitettiin myös AMG:n ensimmäiset ratakilpurit ja Suomen ainutlaatuisimpiin Mersuihin kuuluva ”Waxenberger”. Tämänvuotisessa Las Vegasin SEMA show’ssa nähdään puolestaan W109-korisen 300 SEL:n amerikkalainen restomod-tulkinta, jonka tekniikka on jotakin aivan muuta kuin Stuttgartin tehtaan linjoilta.

Icon-nimisen pajan luomus on nimetty Derelictiksi, ja auton rakentaminen on tullut maksamaan hulppeat 450 000 dollaria. Vuoden 1971 300 SEL:n ulkokuori on jätetty entisöimättömään asuun maalipinnan ja kromiosien patinaa myöten, mutta vilkaisu klassikon pyörien suuntaan antaa jo osviittaa muista muutoksista. Mercedeksen vanhoja pölykapseleita imitoivat vanteet ovat todellisuudessa billet-alumiinista, ja niidenkin pintaan on luotu patinaa. Luonnollisesti myös rengaskoko on jotakin aivan muuta kuin alun perin.

Sisustassa on puolestaan käytetty päivitettyjä materiaaleja, joiden inspiraatio on haettu alkuperäisestä autosta. Myös puupaneelit on entisöity, ja keskikonsoli on laitettu uusiksi alkuperäistä tyyliä kunnioittaen. Mittarien ulkoasukin on alkuperäinen, mutta niiden taustalla piilevä tekniikka on modernisoitu ja räätälintyönä tehdyt näytöt ovat Redline Gauges -nimisen firman käsialaa. Vanhan radion taakse on puolestaan piilotettu bluetooth-yhteydellä varustettu audioyksikkö, ja äänentoistoa kohentavat myös Focalin kaksisuuntaiset kaiuttimet, tuplasubbarit sekä vahvistin.

Mersun alustakin koostuu pääosin uudesta tavarasta. Runko on peräisin Art Morrisonilta, ja joka nurkassa ovat säädettävät coiloverit. Taka-akselilla on erillisjousitus, ja ajettavuutta kohentavat myös putkitukivarret. Klassikkosedanin kuoren alta löytyvät lisäksi Art Morrisonin Dana 60 IRS -perä, räätälintyönä hitsatut tuplaputket sekä Deeds Performancen käsintehdyt pakosarjat.

Icon Derelictin rakennelmassa pääosassa on kuitenkin moottori. Se on C6-sukupolven Corvette ZR1:n nokalta tuttu mekaanisesti ahdettu 6,2-litrainen veekasi, joka tunnetaan LS9-koodilla. Mersun nokalle kammetun myllyn teholukemaa ei ole kerrottu, mutta Vettessä tästä voimanlähteestä irtosi 647 hevosvoiman huipputeho ja 819 newtonin maksimivääntö. Derelict-Mersussa voimansiirrosta vastaa käsin koottu 4L85-E-automaatti, jota on alun perin käytetty pick-upeissa ja katumaastureissa.

SEMA:ssa esiteltävän yksilön lisäksi Icon ilmoittaa tekevänsä myös vastaavia asiakasautoja tilaustyönä, ja hinnat alkavat niidenkin tapauksessa 450 000 taalasta.