Suurin osa urheiluautovalmistajista kilvoittelee mielellään Nürburgringin kierrosajoilla, mutta Ferrari ei yleensä julkaise niitä virallisesti. Hybriditekniikalla ladatulle 296 GTB:lle saatiin kuitenkin ”virallinen” kierrosaika saksalaisen Sport Auton ansiosta.
Ring-spesialistina tunnettu lehden toimittaja Christian Gebhardt pääsi Ferrarin rattiin autonvalmistajien testipäivän aikana, jolloin 296 GTB:llä saatiin muusta liikenteestä huolimatta tykitettyä tarkalleen 6:58.7 minuutin kierrosaika. Hybridisuperautosta tuli tämän myötä ensimmäinen katu-Ferrari, jolla on ylletty Nürburgringillä alle seitsemän minuutin aikaan.
Sport Auton testaamista Ferrareista tähän mennessä nopein oli 488 Pista, jolla yllettiin vuonna 2019 saman miehen käsissä 7:00.03 minuutin kierrosaikaan. 296 GTB repi siis Pistaan verrattuna vajaan parin sekunnin eron. Keltaisessa 296:ssa oli rataolosuhteisiin kehitetty Assetto Fiorano -paketti, joka tuo mukanaan mm. kevyemmät ovipaneelit ja takalasin, Multimaticin iskunvaimentimet sekä Michelinin Pilot Sport Cup 2 R -renkaat.
Tehoa tämä paketti ei tuo lisää, mutta sitä on 296 GTB:ssä jo vakiona 830 hevosvoimaa kolmilitraisen tuplaturbo-V6:n ja sähkömoottorin yhteispelin ansiosta. Auto kiihtyy nollasta sataan 2,9 sekunnissa ja yltää 330 km/h:n huippunopeuteen, ja myös Gebhardt pääsi lähelle tätä lukemaa Döttinger Höhen pitkällä suoralla. Nämä arvot ja Ferrarille kellotettu alle seitsemän minuutin kierrosaika kuulostavat superautojenkin luokassa varsin mainiolta, mutta asiassa on kuitenkin pari muttaa.
Ensiksi voidaan mainita, että ”vain” 510-heppainen ja Saksassa puolet halvempi Porsche 911 GT3 ylsi radalla vielä 3,5 sekuntia nopeampaan aikaan. Lisäksi Sport Auto kellotti kierrosaikansa Nürburgringin 20,6 kilometriä pitkällä versiolla, jota autonvalmistajatkin käyttivät vuosikausia. Nykyään automerkkien itse mainostamat kierrosajat on kuitenkin mitattu radan 20,8 kilometriä pitkällä versiolla, joten 296 GTB:n suorituksesta jäi puuttumaan parisataa metriä uuteen ”viralliseen” standardiin verrattuna. Radan pidemmällä versiolla Ferrarin kierrosaika olisi hyvin todennäköisesti painunut seitsemän minuutin puolelle.
